Eve Hietamies: Hammaskeiju

Antti ja Paavo Pasanen ovat täällä taas! Antti on pärjännyt yksinhuoltajana jo seitsemän vuotta ja Paavon on aika mennä kouluun. Kouluun meno ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Paavo olisi tarpeeksi vanha pärjätäkseen yksinään. Ongelmia ilmenee nopeasti, kun Antin pitäisi tehdä töitään ja Paavon lähteä ihan yksin kouluun. Koulun jälkeen olisi vuorossa iltapäiväkerho, joka ei tunnu olevan Paavon juttu lainkaan. Näissä uusissa asioissa olisi jo tarpeeksi murhetta tälle kahden hengen perheelle, mutta pian kuvioihin ilmaantuu monimutkaisia rakkaussuhteita ja pikkuveli, jonka on muutettava Pasasten luo.

Hammaskeiju on kolmas osa Pasasista kertovassa sarjassa.

Aivan mahtavaa, että Pasasten tarina sai jatkoa! Näissä kirjoissa kaikki on kohdallaan. On iloa, surua ja hauskoja hetkiä. Hietamies on luonut näihin kirjoihin loistavat hahmot, joiden kaikkien elämät kiinnostavat lukijaa, vaikka ei voisi mitenkään itse samaistua heidän tilanteisiinsa.  Hammaskeiju on yhtä upea, kuin edeltäjänsäkin, enkä keksi tästä mitään huonoa sanottavaa. En edes pienen pientä huomautusta. Kirjan tunnelma on käsin kosketeltavan aito ja Paavosta on kasvanut hulvaton koululainen, jonka toilailuja ei voi olla nauramatta. Kaiken huumorin keskeltä löytyy välillä vakavanpiakin hetkiä, jotka yhdessä huumorin kanssa tekevät Hammaskeijusta täydellisen kokonaisuuden.

Toivon kovasti, että tämä sarja saisi vielä jonakin päivänä jatkoa. Varmasti muitakin kiinnostaisi millainen on teini-Paavo. :D


Lue myös: Yösyöttö ja Tarhapäivä.


Hammaskeiju
Otava, 2017
s. 415
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Eve Hietamies: Puolinainen

Ilona ja Iivari ovat olleet yhdessä jo viisi vuotta. Elämä sujuu hyvin. Ilona on kaupankassa ja Iivari hanafirman myyntimies. He kaipaavat kuitenkin tuttuun ja turvalliseen elämäänsä jotain lisää. Lapsen. Mutta lapsen saanti onkin vaikeampaa kuin he olisivat koskaan voineet uskoa. Raskaaksi Ilona kyllä tulee, mutta sikiö toisensa jälkeen tulee ulos. Ilona ja Iivari ovat kauhuissaan. Ei kukaan ollut varaittanut tälläisesta.

Puolinaisen aihe on synkkä, mutta koska pidin todella paljon Hietamiehen uudemmista kirjoista Yösyötöstä ja Tarhapäivästä, halusin ehdottomasti kokeilla myös tätä monta vuotta aikaisemmin kirjoitettua.
Huomasin Hietamies aiheisia juttuja lukiessani, että hän on itse saanut ennen kirjan kirjoittamista viisi keskenmenoa ja neljä sen jälkeen. Hietamies siis tietää mistä puhuu kirjassaan, mutta kirja ei silti vaikuta missään kohtaa tilitykseltä omasta elämästä.

Kirja on loistavasti kirjoitettu. Huumori ei ole mukana, niin kuin muissa lukemissani Hietamiehissä, mutta enpä sellaista tälläiseen aiheeseen odotakkaan. Hietamies osaa kirjoittaa myös vakavaa tekstiä ja luoda aidot ihmiset aidontuntuisine suruineen.

Kirja onnistui myös saamaan minut hyvin kiukkuiseksi, kohdassa jossa Iivari möläyttää jotain sopimatonta. En viitsi tarkemmin kertoa jos kaikki eivät ole tätä vielä ehtineet lukea. Tunteilua siis mukana tätä kirjaa lukiessa. Suosittelen kokeilemaan. Kirjan aihe on kuitenkin mukavan erilainen, kuin yleensä kirjoissa jota olen lukenut. Mukavaa vaihtelua.

Lue myös: Yösyöttö, ja  Tarhapäivä.


Puolinainen
Otava, 2002
s. 318
Kansi: Markus Pyörälä

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Viisi vuotta on kulunut siitä kun Antti Pasasen elämä mullistui. Paavo poika syntyi, eikä Paavon äidistä Piasta ollut lasta hoitamaan. Antti jäi siis kotiin Paavon kanssa. Nyt Vauva aika on ohi ja Paavo on viisi vuotias. Antti on uusien haasteiden keskellä, kun työ ja tarhapäivät pitää sovittaa yhteen. Antin ja Paavon elämä rullaa eteenpäin kuitenkin tasaisesti, kunnes Ennin tytär Terttu muuttaa Pasasille.
Antilla on paljon opeteltavaa tyttölapsen kanssa elämisestä. Mitkä vain vaatteet kun ei kelpaakkaan aamulla ja Pasasilta löytyvät elokuvatkin ovat poikien elokuvia.

Luin vasta hetki sitten Tarhapäivää edeltävän kirjan Yösyötön. Yösyöttö teki minuun niin suuren vaikutuksen, että en malttanut odottaa Tarhapäivän kanssa kauempaa.

Tarhapäivä oli yhtä mahtava kuin Yösyöttökin. Hietamies on luonut viisivuotiaiksi kasvaneista Paavosta ja Tertusta ihanat hahmot. Itselläni kun ei vielä ole lapsia voisi kuvitella ettei tälläisiin kirjoihin oikein voi samaistua, mutta Hietamies kirjoittaa niin uskottavasti ja elävästi, että Pasasten elämän voi kuvitella täysin. Siihen en osaa ottaa kantaa miten oikealta tuo heidän elämänsä kuulostaa lukiosta joilla on lapsia tai enemmän kokomuksia niiden hoitamisesta.

Kirja käsittelee paljon tyttöjen ja poikien eroja, joka tekee kirjasta hauskan. Antin tyttötietämys, kun vaikuttaa aika heikolta. Onneksi tuttu poliisimies osaa auttaa, kun Tertulle pitää tehdä kissapuku kouluun.

Yösyötöstä tuttuja puiston naisia esiintyy edelleen tässäkin kirjass, vaikka Yösyötössä jotenkin jäikin sellainen olo, että he eivät enää jatkossa pyörisi ympärillä. Minusta heidän kirjassa olo oli hyvä juttu, sillä varisnkin Pihla-Puolukasta kertovat jutut olivat hauskoja.

Suosittelen tätä jatko-osaa kaikille, sillä Pasaten perheessä viihtyy loistavasti.

Yösyöttö

Tarhapäivä
Otava, 2012
s. 447
Kansi: Markus Pyörälä

Eve Hietamies: Yösyöttö

Antti Pasanen elää tavallista elämää toimittajana. Hänen vaimonsa Pia on raskaana. Kun lapsi viimein syntyy on todellisuus täysin erilainen kuin Antti olisi voinut kuvitella. Vastasyntynyt vauva jää hänen hoidettavakseen, kun Pia lähtee naistenklinikalta taksilla.
Antin baarireissut kavereiden kanssa saa jäädä, kun pitää miettiä mistä vauvalle löytää ruokaa ja miten sitä hoidetaan.

Siskoni on pidempään minulle kehunut tätä kirjaa, joten kun sen löysin kirpparilta, niin mukaanhan se lähti. Kehujen arvoinen kirja ehdottomasti oli. Kirja eteni ilman yhtäkään tylsää hetkeä. Suurrimmaksi osaksi kirja koostuu Antin ja hänen vauvansa Paavon elämän alkuvaiheesta. Vauvaelämän iloista ja suruista. Kirja on kirjoitettu niin, että välillä naurattaa ja välillä luetaan sitten totisemmalla ilmeellä.

Antin hahmo on uskottava, vaikken voikkaan tietää mitä miesten päässä liikkuu ja vauva-arkeen pääsee todella aidosti sukeltamaan mukaan. Eli kirja on juuri sellainen mistä pidän. Tarinan voi nähdä erittäin selvästi päässään, itsensä voi melkeinpä kuvitella tarinaan ja kirjaa ei halua laskea kädestä vaan lukea aina vaan lisää ja lisää.

Kirjaan voisi varmaan paremmin samaistua jos olisi lapsi ja kokemuksia vauvan kasvattamisesta, mutta loistavaa luettavaa se oli vaikkei itselläni lapsia vielä olekkaan. Eli ei kannata sen takia jättää lukematta. Vaikka kirja onkin pääasiassa vauvajuttuja jaksaa sitä silti lukea. :)

Jatko-osa Tarhapäivä menee ehdottomasti lukulistalle!

Yösyöttö
Otava, 2010
s. 383
Kansi: Markus Pyörälä