keskiviikko 26. elokuuta 2020

Kiera Cass: Perijätär


Illéan Prinsessa Eadlyn on kuullut tarinoita siitä, miten hänen vanhempansa tapasivat toisensa Valinnan kautta. Asia ei kuitenkaan tunnu koskettavan millään tavalla hänen elämäänsä ennen kuin isä ja äiti päättävät, että on aika järjestää Valinta hänelle. Eadlyn ei ole asiasta innoissaan. Hän haluaa olla yksin, hallita yksin ja tehdä päätökset itse. Eadlyn suostuu kuitenkin järjestämään Valinnan auttaakseen vanhempiaan, mutta hän on vakaasti päättänyt olla rakastumatta. Hänen päätöksensä ei tosin tunnu enää helpolta, kun hän tutustuu poikiin, joita arvonta suosii. 
"Työhuoneeseen oli tuotu kolmekymmentäviisi valtavaa koria, ja niissä oli varmaankin kymmeniätuhansia ilmoittautumislomakkeita, jotka olivat yhä lähetyskuorissaan herrojen anonymiteetin säilyttämiseksi. Yritin esittää kameroille, että odotin tätä innokkaana, mutta tuntui kuin olisin voinut oksentaa noihin koreihin hetkenä minä hyvänsä."s.54
Perijätär on neljäs osa Valinta -sarjasta.
Odotin innolla miten maailma on muuttunut kun kolmessa ensimmäisess kirjassa kerrotusta Valinnasta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Pienoinen pettymys olikin kun asiaa käsiteltiin vain muutamilla lauseilla ja tuota tulevaisuuden maailmaa, joka on kuulostanut hyvin kiinnostavalta, ei kuvailtu enää senkään vertaa kuin ensimmäisissä osissa. Nyt kirja keskittyi lähes kokonaan Eadlyniin, hänen tuntemuksiinsa ja Valintaan. 

Tämän dystooppisen maailman kuvauksen puute ei onneksi harmittanut kauaa, sillä kaikki suhdedraamat ja tuttujen, sekä uusien hahmojen arki imaisi mukaansa. Eadlyn onkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, samoin kuin hänen sisaruksensa ja Valintaan päässeet kosijat. Tässä kirjassa onkin huomattavasti vaikeampaa keksiä kenen kosijan puolella itse on. Kaksi poikaa nousi mielestäni ylitse muiden, mutta eiköhän asia selviä sarjan viimeisessä osassa. Tilanne jäi aika koukuttavaan kohtaan. 

Tämä osa oli mukavan erilainen muihin osiin verrattuna, sillä tilanne oli nyt toisinpäin, eikä Valintaan osallistuvien miesten arkea kuvailtu juuri lainkaan, vaan kirja keskittyi enemmän kuninkaallisten elämään. Eadlyn on myös hyvin erilainen päähenkilö, kuin America oli. 

Perijätär on kiva uudenaikainen prinsessatarina, josta prinssin etsimisen lisäksi löytyy hitusen vakavampaa teemaa taustalta, mutta myös paljon juhlia ja kauniita vaatteita. 

Lue myös: ValintaEliitti ja Ainoa


Perijätär, (The Heir, 2015)
Pen & Paper, 2017
Suom. Laura Haavisto
s. 344

perjantai 21. elokuuta 2020

Hannu Talvio: Kolme sadonkorjaajaa


vuonna 1959 kolme ihmistä tapettiin. Yksi uhreista oli neljätoistavuotias partioretkellä ollut tyttö. Tytön isä Erik Tanttu käsittelee suruaan kirjoittamalla. Hän saa tietää, että samassa kylässä, jossa hänen tyttärensä tapettiin, on kuusi vuosikymmentä sitten tapahtunut hyvin samankaltainen tapaus. Silloin tapettiin seitsemän ihmistä. Molemmissa tapauksissa tekijä oli renki. Erik kerää tietoja tapauksista ja yrittää löytää ehkä jopa jonkin yhteyden näiden välillä. 
"Auto alkoi jo lämmetä, Sylvi viipyi. Erik vilkaisi kelloaan ja sytytti uuden tupakan edellisen tumpista. Hän oli huolissaan Ullasta, pelkäsi pahinta, ajatteli että tyttö on voinut loukkaantua vakavastikin. Missä se Sylvi nyt kuppaa? Meillä on kiire, Erik hermoili."s.53
Kolme sadonkorjaajaa on faktaa ja fiktiota yhdistävä romaani. Kirjan murhat ovat oikeasti tapahtunut. Kirjailija kertoo kirjan lopussa tarkemmin mikä kaikki kirjassa oli faktaa ja mikä fiktiota. 

Kirjan osittain faktaa olevan juonen takia se lukeminen tuntui synkemmältä ja surullisemmalta kuin esimerkiksi tavallisen täysin fiktiivisen dekkarin lukeminen. Itse en ainakaan voinut olla ajattelematta sen tosipohjaisuutta. Kirjan tunnelma on arkisen kotoinen, mutta synkkä. Läheisten suru ja ajatukset tapahtuneesta ovat suuresti esillä. Läheisten surutyön ja ajatuksien lisäksi kirjaan mahtuu myös poliisin ja syyllisen ajatuksia, ja pieniä kohtauksia heidänkin työstä ja arjesta. 

Jännite kirjassa ei ehtinyt missään vaiheessa kasvaa, sillä hyvin pian alussa pääasiat kävivät selviksi. Dekkarimaista jännitystä ei siis ole luvassa, mutta mielenkiintoinen tarina silti.  Mielestäni parasta kirjassa olikin Erik Tantun kirjoitusprojekti, sekä rengin tarina vuodelta1899. Näiden vuoden 1899 ja 1959 tapahtumien yhdistäminen samaan kirjaan oli mainio ratkaisu. On aika karmivaa lukea niiden samankaltaisuudesta, vaikka paljon toki erojakin löytyy. 

Pääasiassa kirja oli kiinnostava ja juoni vetävä, mutta myös suvantovaihe löytyy. Kun tapot olivat tapahtuneet, syyllinen selvillä, eikä lukijalla ollut tiedossa vanhempi tapaus, tuntui kirja jumittavan hetkisen tylsemmissä poliisikuulusteluissa, ennen kuin tarina taas lähti vauhtiin. 


Kolme sadonkorjaajaa
Myllylahti, 2015
s.253

maanantai 17. elokuuta 2020

Stephenie Meyer: Epäilys



Bella Swan on jälleen saanut rakkaan Edwartinsa takaisin ja suhde tuntuu vankemmalta kuin ikinä. Iloista ja rentoa elämänvaihetta ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä seuraavat murheet ovat jo edessä. Seatlessa riehuu murhanhimoinen vampyyri, joka on tappanut joukottain ihmisiä, Volturit saattavat tulla milloin tahansa ja lisäksi hirveä Victoria ei aio luovuttaa, ennen kuin Bellaa ei enää ole. 
Kaikkien kauheuksien keskellä Bella tasapainoilee Edwardin rakkauden ja Jacobin ystävyyden välillä. Tuntuu mahdottomalta ylläpitää molempia, kun nuo kaksi miestä ja heidän perheensä ovat keskenään suuria vihollisia.
"Tiesin että vereni tuoksu - joka hänestä oli paljon suloisempi kuin kenenkään muun, sillä vereni oli hänelle todella samaa kuin alkoholistille viini veden sijasta - herätti hänessä suorastaan polttavan tuskallisen janon." s.21
Epäilys on Houkutus -sarjan kolmas osa.
Epäilys jatkaa Bellan ja Edwardin roihuavaa ja vaarallista rakkaustarinaa. Bellan, Edwardin ja Jacobin kolmiodraama hankaloituu entisestään ja kerää kierroksia oikein kunnolla sarjan päätösosaa varten. Valtavan suuria päätöksiä tehdään, mutta mukaan mahtuu myös toimintakohtauksia, joten aivan pelkkää rakkautta ja tuskailua ei tämä kirja missään tapauksessa ole. 

Epäilys avaa hyvin sekä vampyyrien, että ihmissusien historiaa. Kirjan parasta antia onkin leirinuotioilla vietetyt tarinahetket, jotka paljastavat tarinat ihmissusien synnystä. Lisäksi lukijalle paljastetaan kiinnostavia asioita sekä Rosalien, että Jasperin muuttumisesta vampyyriksi, ja heidän alkuajoistaan. 

Pääosin juoni oli hyvin muistissa, vaikka en ole tätä kirjaa lukenut kuin kerran aikaisemmin, lukuisat elokuvahetket kirjasta tehdyn elokuvan parissa ovat varmasti syy tähän. Kirjassa on kuitenkin paljon myös sellaisia kohtauksia, jotka eivät ole elokuvaan päässeet, ja jotka tuntuivat täysin uusilta ja yllättäviltä. Siksi kirjan parissa olikin mielenkiintoista viettää aikaa. 

Epäilys ei ole suosikkini sarjan kirjoista, koska tässä osassa kaikista hahmoista tuntuu löytyvän hyvin raivostuttavia puolia. Esimerkiksi Edward on samaan aikaan kieltämässä Bellalta asioita joita tämä haluaa tehdä, mutta samalla vannoo päästävänsä tämän menemään jos hän niin tahtoo, lisäksi hän pimittää ärsyttävästi tietoja, jotka koskevat Bellaa. Bella itse taas on vakuuttunut viettävänsä kokonaisen ikuisuuden Edwardin kanssa, mutta naimisiinmeno, yök... Kun taas Jacob kieroilee ja tekee jotakin hyvin inhottavaa, josta Bellan isä taas ei tunnu olevan muuta kuin hyvillään. Ärsyttävää, niin ärsyttävää. Eipä ihmiset toki koskaan ole täydellisiä, mutta tässä kirjassa tuntuu kaikkien hahmojen huonot puolet oikein korostuvan muihin osiin verrattuna. 

Lue myös: Houkutus ja Uusikuu


Epäilys, (Eclipse, 2007)
WSOY, 2008
Suom. Pirkko Biström
Päällyksen suunnittelu: Gail Doobinin/Sami Saramäki
s.527

lauantai 15. elokuuta 2020

Sami Hilvo: Viinakortti


Mikael saapuu isoäitinsä hautajaisiin. Isovanhempien koti tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, niinpä hän jää sinne. Sukulaiset lähtevät, Mikael jää. Hän astuu sisään isoisänsä vanhaan työhuoneeseen ja sukeltaa muistoihin, omiin ja isoisän. Isoisästä paljastuu paljon sellaista, josta kaikki ovat vaienneet. 
Mikaelin tarina kertoo nykyajasta, isoisän talvisodasta ja jatkosodasta. 
"Autoin sinut alas jakkaralle istumaan. Otin soikosta veden, toisen pannusta, otin suovan ja ruumiisi kätteni tekojen kohteeksi. Pesin sinut kuin lapsen, hankaavin, harjaavin liikkein, jotka vähitellen laajenivat pitkiksi linjoiksi ja saivat ihosi punoittamaan. Huuhtelin sinut puhtaalla vedellä ja kyyneleilläni."s.148
Viinakortin tarina vuorottelee Mikaelin ja Urhon tarinoiden välillä. Se kertoo kielletystä rakkaudesta, siitä millaista on kun mies rakastaa miestä aikana, jolloin se ei ollut hyväksyttyä. Mikaelille rakkaus miestä kohtaan pitäisi olla helpompaa, mutta onko se? 

Viinakortti on lyhyt, kauniisti kirjoitettu tarina. Kauniista kielestä huolimatta tarina itse ei ole erityisen kaunis. Se on rosoinen, ja karu tarina sodasta, jossa likaa, haisevia miehiä, rajua intohimoa, vihaa, viinaa ja itsekkyyttä riittää. 

Kauniista kielestä ja kiinnostavista sotakertomuksista huolimatta kirja ei aivan vakuuttanut. En pitänyt Mikaelista, jonka hahmo oli hyvin ärsyttävä viinaa lipittävä, itsesäälissä kierivä tyyppi. Ei herännyt sympatioita. Toinen itseäni häiritsevä asia oli liika intohimo sodan keskellä. Ymmärrän, että se kuului tarinaan, mutta nyt sitä oli niin paljon, että näin pienessä kirjassa se tuntui tunkevan kaiken muun edelle, syrjäyttäen rakkauden tunteen. 

Urhon ja Toivon tarina oli kuitenkin lukemisen arvoinen, vaikka Mikaelin tarina tuntui niiden keskellä vähän turhalta. Toisaalta, Mikaelin kautta tarina sai todella kauniin lopetuksen, jollaista en osannut odottaa. Pidin siitä. 


Viinakortti
Tammi, 2010
Kansi: Markko Taina
s.208

tiistai 11. elokuuta 2020

Marko Hautala: Kuokkamummo


Vaasan Suvikylässä on pitkään kerrottu tarua kuokkamummosta. Lähiön nuoriso kokoontuu pommisuojaan ja siellä heille kerrotaan kammottavaa tarinaa kuokkamummosta, ja heille painotetaan, ettei kukaan saa puhua siitä mitä he kuulevat tai näkevät. 
Samuel ja Maisa ovat kotoisin Suvikylästä. Molemmat ovat jo aikuisia, mutta kummalliset muistot lapsuudesta ja nuoruudesta piinaavat ja kumpikin päätyy omalla tahollaan tutkimaan tarua kuokkamummosta. 
Selvittääkseen menneisyyksien kauheuksia on uskallettava mennä Bondorffien huvilalle. Huvila seisoo saarella ylhäisessä yksinäisyydessään ja sen ympärille tuntuu kerääntyvän kaikki paha. 
"Se oli Suvikylässä ennen kerrostaloja ja rivitaloja ja rikkaiden omakotitaloja Patteriniementien päässä ja se inhoaa niitä kaikkia. Ne on liian suoria ja niiden seinät kaikuu. Se tulee pihoihin vain öisin ja silloin se liikkuu hitaasti ja kumarassa aivan kuin krampissa."s.10
Kuokkamummo on sujuvasti kirjoitettu kirja, jonka juoni koukuttaa. Kirjasta löytyy monia henkilöitä ja aikatasoja. mutta juonen seuraaminen on silti helppoa. Kirjan alku on hyvin kiinnostava. Heti aluksi kerrotaan kammottavaa kertomusta kuokkamummosta. Odotinkin hiukan perinteisempää kauhutarinaa kuokkamummon parissa, mutta alun jälkeen palattiin tyyliin, joka on tuttu monesta muustakin Hautalan kirjasta. Tarina muuttuu enemmän salaperäiseksi, lukijan itsensä pääteltäväksi. Mukaan tulee enemmän kauhua, joka muodostuu henkilöiden mielessä. 

Olin itseasiassa hiukan pettynyt kun kirja ei pysynyt alun kaltaisena. Läpi kirjan löytyy kyllä karmivia kohtauksia, pelottavia henkilöitä ja kiinnostavia tarinoita, mutta kaikkien henkilöiden kohtalot tuntuvat olevan liian samankaltaisesti päättyviä. Kaikkien hahmojen tarina alkaa niin kiinnostavasti, että hivenen leijumaan jätetyt lopetukset, jotka toistuivat kaikkien hahmojen kohdalla latistivat tunnelmaa. 

Hahmojen runsauden ansiosta kirjaan on saatu paljon erilaisia omituisia ja karmivia tapahtumia. Kirjassa ei nimittäin ole kaunista ja toiveikasta tunnelmaa, vaan synkkyyttä ja ahdistusta. Koko ajan tapahtuu jotakin, eikä tylsää hetkeä tule. En osaa edes päättää kenen hahmon tarina oli kiinnostavin, sillä kaikissa kohtauksissa tapahtui niin paljon, ja omituisuuksia riitti.  

Vaikka en aina pidä Hautalan tyylistä jättää asioita leijumaan ja salaperäisistä itse pääteltävistä tarinoista, pidän silti hänen kirjoistaan, sillä niiden juoni etenee loistavasti, teksti on sujuvaa ja kaikki tapahtumat ovat mielikuvituksellisia. 


Kuokkamummo
Tammi, 2014
Kansi: Mika Tuominen
s.328

torstai 6. elokuuta 2020

Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella


Ella-Maria, eli Eppu, joutuu lomautetuksi. Lomautettunakaan hän ei kuitenkaan jää tyhjän päälle, sillä apua tarvitaan Jylhäsalmella. Eppu lähtee auttamaan ystäväänsä Heliä, joka on juuri saanut vauvan. Helillä on pitopalvelu, jonka askareissa Emppu pystyy auttamaan. 
Jylhäsalmi tekeekin lähtemättömän vaikutuksen myös Emppuun. Kauniit maisemat, upea yhteisö ja vielä kaksi komeaa, mutta keskenään hyvin erilaista miestä saavat ainakin välillä lomautusmurheet taka-alalle. 
"Emppu manasi äänettömästi itseään. Hänhän oli kuin teinityttö, joka yritti tulkita, mitä toinen tarkoitti sillä, tällä ja tuolla- Pauli puhui puusepäntöistä ja sillä sipuli. Hyvien ideoiden kanssa ei kannattanut kiirehtiä."s.119
Juuret Jylhäsalmella on kolmas osa maalaisromanttisesta Jylhäsalmi -sarjasta.
Viime kesänä ihastuin Jylhäsalmi sarjaan luettuani sen kaksi ensimmäistä osaa ja nyt oli viimein aika palata Jylhäsalmen kauniisiin maalaismaisemiin. 

Juuret Jylhäsalmella esittelee jälleen uudet päähenkilöt, mutta juonessa on mukana myös aiemmista osasta tuttuja hahmoja, joten täysin vieraiden ihmisten joukkoon ei tarvitse hypätä. 

Kirjassa käsitellään maaseudun ongelmakohtia, kuten palvelujen lakkauttamista. Empun kautta myös tältä keväältä ja kesältä monelle hyvin ajankohtainen aihe, lomautus pääsee yhdeksi teemaksi, mutta pääpaino pysyy kuitenkin kevyemmissä asioissa eli romantiikassa. Romantiikan joukkoon on heitetty myös hieman jännitystä, kun Paulin kotitilalle saapuu tämän edesmenneen vaimon sisko, jolla tuntuu olevan hämäriä salaisuuksia.

Juuret Jylhäsalmella on hyvä yhdistelmä maalaismaisemia, romantiikkaa, jännitystä ja tavallista arkea ongelmineen, muutoksineen iloineen, suruineen ja unelmineen. Maalaismaisemia muistetaan kuvailla riittävästi ja vuodenajat tulevat hyvin esiin. Pidin siis tästäkin osasta, vaikka tämä olikin mielestäni huonompi kuin kaksi ensimmäistä. 

Alku oli mielestäni hitaampi kuin muissa osissa. Pari ensimmäistä lukua minun oli vaikea päästä mukaan tunnelmaan. Emppukaan ei vaikuttanut järin kiinnostavalta. Sitten kuitenkin tapahtui muutos ja kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräsi kunnolla. Mukaan tarinaan tuli nimittäin aiemmista osista tuttu Kala-Sepe, jonka elämää seurattiin tällä kertaa myös hieman. Olin tästä ratkaisusta erityisen iloinen, sillä harvoin kirjasarjoissa tutustutaan hahmoihin, jotka ovat aiemmissa osissa niin pienessä roolissa. Kiva että Sepestä näyettiin tämäkin puoli. Sitten olinkin koukussa, ja muukin tarina imaisi mukaansa. Empunkin elämä alkoi kiinnostaa enemmän ja lopulta hän oli hyvä hahmo, kunhan häneen ehti "tutustua" paremmin. 



Juuret Jylhäsalmella
Karisto, 2019
Kannen kuva: Petri Jauhiainen
Kannen suunnittelu: Saana Nyqvist
s.264

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Philip Reeve: Kävelevät koneet


Lontoo on piileskellyt suuremmilta kaupungeilta jo pitkään, mutta viimein kaupungin pormestari ohjaa kaupungin pois piilosta. Lontoo jahtaa pientä kaivoskaupunkia saaliikseen. Yhtään oikeaa saalista ei ole saatu pitkään aikaan ja kaupunkilaiset ovat innoissaan takaa-ajosta. 
Nuori historioitsija harjoittelija, Tom, haluaa myös nähdä tapahtumat. 
Samoihin aikoihin Lontooseen on saapunut Hester Shaw, jolla on oma saalis kiikarissa. Hän on tullut Lontooseen tappaakseen vihollisensa, mutta hänen eteensä tulee Tom, joka pilaa Hesterin suunnitelman. Nuoret päätyvät ulos Lontoosta, kaupunkien mylläämille metsästysmaille. He lähtevät jalkaisin etsimään pääsyään takaisin Lontooseen, mutta heillä on edessään pitkä ja vaarallinen matka, jossa heidän kummankin silmät avautuvat.
"Hän makasi ison ja epätasaisen liejukummun päällä, syvän ojan partaalla, ja aamun hailakassa, helmenharmaassa valossa hän näki, että kalmakasvoinen tyttö istuskeli lähistöllä. Tomin painajaisuni, jossa hän oli liukunut alas tulen mustuttamaa kuilua, olikin ollut todellisuutta: hän oli pudonnut ulos Lontoosta ja oli Hester Shaw`n kanssa maan kamaralla!"s.40
Kävelevät koneet on ensimmäinen osa Kävelevät koneet -sarjasta.
Kirja kertoo hyvin kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa koko maailma on muuttunut suuresti. Kaupungit ovat rakennettu kulkemaan. Maasto on lähes tyhjää muutamia kulkemisen vastaisia paikkoja lukuun ottamatta. Kaupungit metsästävät toisiaan, sillä materiaali ja ruoka on vähissä. 

Kävelevät koneet on vauhdikas dystopiakirja, jonka maailma on kekseliäs ja omaperäinen. Toki kirjasta löytyy myös muista dystopioista tuttuja piirteitä, kuten kapinallisia, mutta kaikki on kuitenkin tarpeeksi erilaista. Juoni on täynnä seikkailua, vauhtia ja hurjia tilanteita siis riittää, mutta mukaan mahtuu myös hahmoihin tutustumista ja kasvutarinoita. 

Väkivaltaa, kuolemaa, surullisia kohtaloita ja köyhyyttä mahtui tarinaan reilusti, mutta ei kuitenkaan liian verisesti. Ton ja Hester ovat mukavan erilainen pari. Hester on täynnä vihaa ja hänen on aika oppia, ettei kaikki ole vain pahaa, kun taas Tom on aika luottavainen, vaikka onkin kokenut kovia. Kummankin kasvutarina etenee riittävästi kirjan edetessä. 

Yllätyin siitä, että tämäkin kirja aloittaa sarjan. Minä olisin itseasiassa ollut ihan tyytyväinen vaikka tämä kirja olisi ollut ihan yksittäinen. Kolme jatko-osaa tälle kuitenkin on kirjoitettu, että ilmeisesti Hesterin ja Tomin seikkailu jatkuu. En oikein tiedä, mitä noilta jatko-osilta edes odottaisi. 


Kävelevät koneet, (Mortal Engines, 2001)
Karisto, 2004
Suom. Tero Kuittinen
s.334