Saija Kuusela: Vyöry

 

Ylikonstaapeli Nea Guttorn etsii edelleen omaa paikkaansa uudessa työpaikassa, mutta se ei ole helppoa, kun osa työkavereista katsoo kieroon. Kun kollegan poika katoaa, on Nean kaiken lisäksi palattava menneisyytensä kaupunkiin, jossa muistot heräävät elävästi mieleen. Ruumiita alkaa löytyä, ja tehtävästä tulee vaikea niin fyysisesti kuin henkisestikin. 

"Emil kohotti päätään, katsoi hetken Neaa ja nyökkäsi vaitonaisena. Tavallisesti mies olisi ottanut tuolissaan takakenon, kysynyt mitäs luulisit? ja katsonut haastavasti silmiin. Mutta nyt mikään ei ollut niin kuin tavallisesti."s.29

Vyöry on Norjaan sijoittuvan Nea Guttorn -dekkarisarjan toinen osa.

Tämän sarjan päätähti, Nea on kiinnostava hahmo kykynsä takia. Hän nimittäin pystyy näkemään asioista, joita muut eivät. Tämä kyky, joka tuntuu useimmiten olevan Nealle raskas taakka, on asia, joka saa sarjan erottumaan joukosta. Nealla on myös toinen vaikuttava kyky. Hän pystyy syömään hämmästyttävän määrän Bacongull -sipsejä. 

Dekkari liikkuu kertoen pollisien työstä nykyhetkessä, sekä tapaukseen liittyvien henkilöiden aiemmista vaiheista teatterimaailmassa, ennen rikosten tapahtumia. Välillä kurkistetaan myös Nean menneisyyteen. Nämä vaihtelevat näkökulmat vetävät juonta vauhdikkaasti eteenpäin. 

Tämä on ihan hyvä dekkari, omaa kiinnostustani teatterimaailma vaan ei saa heräämään, eikä tämä siksi ollut kovin mieleenpainuva lukukokemus. Tosin kirjan loppu oli jälleen ykkösosan tapaan vaikuttava.

Vyöry

Tammi, 2022

Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

s.341

Saija Kuusela: Katse

 

Nea Guttorm on irtisanoutunut työstään keskusrikospoliisin profiloijana. Myös vanha koti Oslossa saa jäädä taakse. Nyt on aika uudelle alulle pienessä kylässä Pohjois-Norjassa. Uusi työ ylikonstaapelina enemmän ja vähemmän mukavien työtoverien kanssa vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Mutta kun keskeltä metsää, hyisestä purosta löydetään ruumis, alkaa Nea nähdä asioita, joita muut työtoverit eivät näe. Auttaako kyky Neaa selvittämään rikoksen, vai pahentaako se vain tilannetta ja saa muut entistä epäluuloisemmiksi. 

"Merenpuoleisen seinustan maali oli rapissut ennen aikojaan, mutta Nea ei siitä välittänyt. Vanha puu, kulunut maali ja aallonmurtajan suolan kuorruttamat, pyöreiksi hioutuneet kivet sopivat paikoilleen. Vain hän itse oli jotain uutta, vielä teräväsärmäistä."s.59

Katse on ensimmäinen osa Norjaan sijoittuvasta, Nea Guttormista kertovasta dekkarisarjasta.

Jälleen kerran aloitin uuden dekkarisarjan lukemisen, vaikka noin miljoona muuta on kesken. Mutta eihän tätä voinut olla lukematta, kirja kun kuulostaa juuri minulle sopivalta.

Minä pääsen yleensä dekkarisarjoihin mukaan kunnolla vasta kun olen lukenut edes muutaman osan sarjasta, sillä ensimmäiset osat eivät yleensä vielä tee henkilöitä tutuiksi yms. Mutta Katse oli yllättävän hyvä ensimmäinen osa. Nea tuli hyvin tutuksi, vaikka kirjan kerronta onkin varsinkin hänen menneisyytensä osalta salaperäistä. 

Pidin kirjan tyylistä. Kieli on kaunista, Norjan hyiset merimaisemat upeita, ja juoni on jännittävä. Mahtavaa, että mukaan on laitettu reilusti myös yliluonnollisuutta, joka yhdistettynä arkisiin tilanteisiin tekee kirjasta mukavan omaperäisen. Muutenkin kirjan tarina erottuu kyllä tavallisten dekareiden joukosta. Sen psykologinen ote saa lukijan ajatukset välillä solmuun, kun täytyy miettiä, että mitähän siellä Nean päässä oikeen tapahtuu, vai tapahtuuko se edes päässä vai kenties oikeasti. Muuten kirja olisi ollut aivan loistava, mutta hetkittäin olisin kaivannut hiukan pidempää taukoa Nean toistuvista "kykyjen käytöstä", jotka tuntuivat välillä toistavan itseään ja vievän liikaakin tilaa. Lisäksi kirjan loppu ei ollut ihan minun mieleeni, mutta erilainen se ainakin oli.  

Norja on minua paikkana kiinnostanut jo pidempään. Olikin kiva löytää kirja, joka sijoittuu ihan nykypäivän Norjaan. Heti olikin alettava googlailemaan, mitä nuo Nean suosimat Bacongull -herkut oikein ovatkaan. 

Katse

Tammi, 2021

Kansi: Saana-Reeta Meilahti

s.352