sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Marian Keyes: Naura, Claire, naura


Claire synnyttää esikoistaan, ihanaa tyttövauvaa siinä uskossa, että pian hän pääsee kotiin miehensä Jamesin kanssa, elämään uutta ja jännittävää vauva-arkea. Kuvitelma onnellisesta perheestä kariutuu kuitenkin heti synnytyksen jälkeen, kun James jättää vaimonsa ja vasta syntyneen lapsensa sairaalaan ja ilmoittaa aloittavansa uuden elämän uuden rakkaansa, Denisen kanssa.
Kotiin päästyään järkyttynyt Claire pakkaa vauvan tavarat mukaansa ja lähtee pienokaisensa kanssa Dubliniin perheensä luo. Perhe ottaa vauvan hoitaakseen, kun Claire hukuttaa murheitaan vodkaan ja raivoamiseen.
Clairen masentuneisiin päiviin tuo kuitenkin pian valoa hänen siskonsa mukana tullut nuori ja komea Adam, joka hakeutuu Clairen seuraan tämän hämmennyksestä huolimatta.

Naura, Claire, naura on Marian Keyesin esikoisteos ja ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin. Kirja oli loistava. Hahmojen tunteet olivat aidosti kirjoitettu sureineen, iloineen, hämmenyksineen ja raivon purkauksineen. Edes kirjan lopun ilmiselvää valintatilannetta ei ollut kirjoitettu liian kepeäksi ja helpoksi. Kirjan parasta antia olikin upeasti kuvatut tuntemukset.

Clairen vauva oli kirjassa todella pienessä roolissa ja välillä vähän häiritsi, ettei Claire huomioinut vauvaa kovin paljoa. Vaikka Claire stressasi vauvan jättämistä pitkiksi ajoiksi, ei silti vauvaa koskevat tunteet olleet läheskään niin aidon kuuloisia, kuin kaikki muut kirjassa esiintyneet tuntemukset.

Marian Keyesin muut kirjat kiinnostavat minua paljon, jos ne ovat läheskään yhtä hyviä, kuin tämä oli. Minulle oli kirjaa lukiessa yllätys, että se ei ollut kovin Chick litimäinen, vaikka kirjasta löytyikin se tyypillinen rakkaustarina. Muut kirjan tapahtumat eivät olleet niin kepeitä ja helposti ratkeavia.



Naura, Claire, naura, (Watermelon, 1995)
Tammi
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 2000
Suom. Liisa Laaksonen
s. 472
Kansi: Markko Taina

lauantai 19. joulukuuta 2015

Roope Lipasti: Perunkirjoitus

Teemu ja Janne ovat keski-ikäiset veljekset. He ovat vuosien varrella erkaantuneet toisistaan, eivätkä oikeastaan enää tunne toisiaan. Suuren perinnön kiilto silmissä he kuitenkin päättävät lähteä yhdessä isoäitinsä edesmenneen puolison perunkirjoitukseen. Samalla he päättävät kierrellä vähän suomea vainajan tuhkat mukanaan, vainaja kun oli tunnetusti kova reissumies.
Monien mutkien ja kommellusten kautta, veljekset pakostakin saavat tietää toisistaan yhtä sun toista, eikä kaikki asiat ole paljastuessaan mieluisia.Veljekset eivät kuitenkaan ole ainoat, joista uusia puolia esiin tulee. Myös vainajan elämästä paljastuu yllättävän paljon asioita, joista veljeksillä ei ollut mitään tietoa.

Ostohetkellä Perunkirjoitus vaikutti siltä, että kyseessä olisi todella hauska ja kepeä kirja, mutta lukuhetkellä kirjasta paljastui uusia puolia. Kirja ei ollut läheskään niin humoristinen, kuin ajattelin, tai sitten kaikki hauskaksi tarkoitettu ei vaan minusta ollut hauskaa. Kirja oli kuitenkin hyvä, vaikka se olikin niin erilainen mitä odotin.

Kirjassa riitti vauhtia ja paljastuvia salaisuuksia, eikä tylsiä hetkiä ehtinyt tulemaan. Teemu on kirjan minäkertoja, joka aluksi kertoo kaunistellun version itsestään. Minä pidin kirjassa siitä, miten Teemustakin paljastuu yllättäviä puolia.
Sisaruskateus on esillä kirjassa, sen huomaa Teemun tavasta kertoa veljestään Jannesta, ei niin imartelevasti, ja monista nuoruuden muistoista, joissa kisailu ja veljen voittaminen oli aina niin tärkeää. Nopealukuisen kirjan edetessä lukijalle paljastuu pikkuhiljaa henkilöiden oikeat luonteet.


Perunkirjoitus, 2013
Atena Kustannus Oy
s. 288
Kansi: Elina Warsta / Solmu.nu

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjallinen retki pohjoismaissa haastekoonti


Kirjallinen retki pohjoismaissa -haaste loppui 2.12.2015, joten nyt on aika haastekoonnille. Haasteen järjesti Anna minun lukea enemmän -blogin Annami. (Kuva lainattu Anna minun lukea enemmän -blogista)

Onnistuin tavoitteessani lukea ainakin yksi kirja jokaisesta haastemaasta. Maat olivat Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti.

Luetut:

Islanti

Arnaldur Indriðason: Haudanhilaista

Norja

Anne Holt: Sokea jumalatar

Tanska

Jussi Adler-Olsen: Vanki

Ruotsi

Johan Theorin: Yömyrsky
Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa
Mari Jungstedt: Saaren varjoissa
Mari Jungstedt: Muurien kätköissä
Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa

Valitsin haastetta varten luettavaksi kirjoja, joita muuten en olisi välttämättä hetkeen lukenut ja löysin mahtavia kirjailijoita, joiden kirjoja aion lukea jatkossakin. Mari Jungstedtin sarjaa sain haasteen aikana luettua kuusi ensimmäistä osaa, ja sarjan muut osat luen myös lähiaikoina. Jungstedtin lisäksi suosikeiksi nousi islantilainen Arnaldur Indriðason ja ruotsalainen Johan Theorin.