maanantai 29. kesäkuuta 2015

Laura Paloheimo: Klaukkala


Julia on Muotia ja luksuselämää rakastava nainen, joka on palannut Suomeen maailmalta. Hän on menossa naimisiin unelmiensa miehen kanssa. Rikas Robin tuntuu olevan avain luksuselämään jollaisesta Julia unelmoi. Julia työskentelee tv-tuotantoyhtiö Meisselissä, mutta kun elämä alkaakin potkia päähän niin työn, kuin rakkaudenkin saralla, päättää Julia lähteä kotipaikalleen Klaukkalaan.

En ole pahemmin lukenut suomalaista hömppää, mutta tuli vastaan kirppiksellä ja päätin ostaa omaan hyllyyn.
Kirjassa puhutaan aika paljon muodista ja siinä on kiva idea verrata ihmisiä laukkuihin. Omalla kohdallani vertaukset ja muotijutut menivät hiukan ohi, kun en ole koskaan erityisen kiinnostunut muodista ollut. Ideana vertaukset olivat kyllä loistava!

Kirjan huumori sen sijaan, ei ollut mieleistäni, eikä jaksanut naurattaa. Julia oli pinnallinen hahmo ja vaikka kirjassa oli yritetty keksiä monenmoista kommellusta, johon hän joutuu, jäivät ne minulle kokemuksena aika vaisuiksi. Kirja eteni vauhdikkaasti, eikä Julia jäänyt kovin pitkäksi aikaan vatvomaan murheitaan. Minusta ne ohitettiin liiankin nopeasti, koska itselleni jäi ainakin epäuskottava kuva.

Hahmoja kirjasta löytyi monipuolisesti, mutta kovin uskottavia ne eivät olleet.
Kirjan loppu oli ennalta-arvattava, eikä tuonut erityisiä yllätyksiä lukijalle. Kirjoitustyyli oli kuitenkin mukavan leppoisaa, joten vaikka kirja ei itselleni mikään huippuelämys ollut, oli se helppo lukea loppuun saakka, ilman minkäänlaista fiilistä, että se pitäisi jättää kesken. Jonkinverran kirja kuitenkin siis koukutti. Tätä kirjaa en siis suosittele, jos etsii kirjaa jossa kuvataa "normaalien" ihmisten elämää.

Olen näköjään ostanut toisenkin Paloheimon kirjan, joten palailen vielä hänen tuotantoonsa myöhemminkin. Aihe tosin kyseisessä kirjassa ( Mama Mojo) kuulostaa mielenkiintoisemmalta.


Klaukkala
Otava, 2012
s. 319
Kannen suunnittelu: Piia Aho

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja


Sir George Stubbs on rikas kartanon omistaja, joka päättää järjestää kartanonsa maille suuren juhlan, johon kaikki halukkaat saavat pientä maksua vastaan osallistua. Juhlaan kutsutaan dekkarikirjailija Ariadne Oliver, joka saa tehtäväkseen suunnitella murhaajanetsintäleikin. Ariadne kuitenki aavistelee, ettei kaikki ole kohdallaan kartanossa ja päättää kutsua vanhan tuttunsa Hercule Poirotin paikalle.

Osallistuin Agatha Christie 125 vuotta -haasteeseen ja sen innoittamana päätin pitkästä aikaa lukea Christietä. Valitsin hyllystäni milenkiintoiselta vaikuttavan Kuolleen miehen huvimajan.

Jälleen päädyin lukemaan kirjaa jossa Poirot tutkii tapausta. Olen lukenut vasta yhden kirjan jossa neiti Marple on pääosassa. Mutta Poirot on mielestäni niin hyvä hahmo, ettei haittaa vaikka neiti Marple kirjoja ei ole pahemmin osunut kohdalle. Poirot on itserakas mutta hauska hahmo, jonka seikkailuja luen mielelläni jatkossakin.

Kuolleen miehen huvimajassa oli juoneen viljelty taas monen monta vihjettä ja huomiota, joiden mukaan arvailin murhaajaa läpi kirjan, tosin osumatta oikeaan kertaakaan. :D Christie onnistuu aina hämäämään minut ihan väärille teille arvaillessani murhaajaa, mutta juuri siksi nämä kirjat niin hyviä onkin.

Ymmärrän hyvin Christien kirjojen suuren suosion, sillä ne eivät tunnu vanhenevan ollenkaan. Tämäkin kirja on kirjoitettu jo vuonna 1956, mutta kieli ei ole yhtään vanhan tuntuista. Christien kirjoja voisin suositella vaikka täksi kesäksi luettavaksi ihan jokaiselle, joka dekkareista pitää.

Lue myös: Totuus hallavan hevosen majatalostaSalaperäiset rukiinjyvätIdän pikajunan arvoitusEikä yksikään pelastunut ja Vaarallinen talo.



Kuolleen miehen huvimaja, (Dead Man`s Folly, 1956)
WSOY, 1975
Suom. Anna-Liisa Laine
s. 202
Päällyksen suunnittelu: Martti Ruokonen

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Candace Bushnell: Sinkkuelämää


Sinkkuelämää kirja koostuu Candace Bushnellin kolumneista. Kirja kertoo lähinnä Manhanttanilla asuvista yli kolmekymppisistä sinkuista ja heidän  huumeiden, alkoholin, biletyksen ja miehien metsästyksen täyteisestä elämästä.

Sinkkuelämää päätyi luettavakseni pitkän harkinnan jälkeen. Olen jo kauan halunnut lukea tämän, koska Sinkkuelämää telkkarisarja on kauan ollut suuri suosikkini. Odotukset kirjan suhteen olivat hieman ristiriitaiset. Toisaalta odotin innolla millaisen kirjan pohjalta sarja on tehty, mutta toistaalta hiukan pelotti, voisiko se olla läheskään niin hyvä kuin sarja.

Kirja ei onnistunut tekemään vaikutusta. Minusta se oli huono. Vertasin sitä kokoajan telkkarisarjaan ja pettymyksekseni sain huomata, ettei näiden kahden välillä ollut kovin paljoa yhtäläisyyksiä. Itse en ainakaan tunnistaisi, että tästä kirjasta on kyseinen sarja tehty, ellen olisi sitä tiennyt.

Kirjan naishahmot eivät olleetkaan keskenään kovin hyviä ystäviä ja kaikki hahmot jäivät todella kaukaisiksi. En oikein edes tiennyt kuka oli pääosassa, sillä aluksi kirjailija itse oli aika lailla mukana, mutta sitten Carrie ilmestyi kuvioihin ja valtasi jonkinlaisen päähenkilön paikan.

Kaikenkaikkiaan kirja oli tylsä, ankea ja turha. Eikä Sinkkuelämää telkkarisarjasta tuttuja naisia edes kaikkia oikeastaan edes löydy kirjasta. Joten en suosittele niille, jotka haluavat jotakin Sinkkuelämää sarjan kaltaista. :D

Lue myös: Carrien nuoruusvuodet ja Hissillä huipulle.


Sinkkuelämää, (Sex and the City, 1996)
Tammi, 2000
Suom. Arto Schroderus
s. 248