Eeva on jouluihminen. Hän miettii joulua läpi vuoden, eikä haluaisi laittaa koristeita varastoon. Hän aikoo järjestää kaikkien aikojen joulun, niin kuin joka vuosi. Jouluaskareiden miettiminen onkin mukava pako arjesta, kun työpaikalla nuoremmat tuntuvat jyräävän yli, ja kotona tuntuu olevan aika nihkeä tunnelma.
"Hän oli löytänyt simpukankuorikynttilöiden ohjeet ruotsalaisesta joulukirjasta. Joltain sunnuntaiaterialta jääneet sinisimpukankuoret hän oli puhdistanut ja laittanut talteen jo aikoja sitten."s.131
Jouluihminen on pieni ja nopealukuinen tarina Eevan vuodesta. Jouluihmisellä on joulu mielessä läpi vuoden, jopa kesälomalla. Synkimpinä hetkinä on ihana paeta kauniiden joulukirjojen maailmaan, ja töissäkin on parasta kun jouluikkunoiden suunnittelu alkaa.
Minä pidän itseäni jouluihmisenä, mutta Eevaan en osaa samaistua. Hänen jouluttaminen kun kuulostaa hyvin ahdistavalta suorittamiselta.
Jouluihmisessä varsinaiseen jouluun kurkistetaan vain viimeisillä sivuilla, muuten tarina on läpi vuoden kulkeva katsaus Eevan elämään, jossa hän kohtaa vastoinkäymisiä, tuntee epävarmuutta, tapaa ystäviään ja pohtii perhe-elämäänsä. Kaiken tämän ohella kulkee pienet jouluiset yksityiskohdat. Välillä kerätään jouluksi sopivia askartelumateriaaleja luonnosta, kun taas välillä suunnitellaan joululahjoja.
Tätä kirjaa oli mukava lukea, mutta kaunista joulutunnelmaa ei ole. Eeva tuntui jotenkin hyvin yksinäiseltä hahmolta kaikista ystävistään ja perheestään huolimatta. Eikä joulunodotuksesta ja siihen valmistautumisestakaan tosiaan huokunut mitään lämpöä, kaikki tuntui niin pakolliselta ja suorittamiselta. Pidinkin kirjan draamasta ja niistä pienistä yksityiskohdista. Lopussa oli myös kaunis ja mieltä lämmittävä kohtaus.
Jouluihminen
Otava, 2011
s.222
Kansi: Mirella Mäkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti