Maija Kajanto: Kardemummajoulu

 

Joulu lähestyy ja Pyhävirralla on täysi tohina päällä. Krisse ahertaa minkä pystyy, mutta uusi elämäntilanne pakottaa hieman jarruttamaan. Kahvilan yläkertaan muuttaa väliaikaisesti joukko erilaisia taiteilijoita, jotka tuovat kylään uusia tuulahduksia, myös yhden kyläläisen lähestyvät häät teettävät lisää ahertamista. Kaiken kiireen ja onnen keskellä Krissen mieltä kaihertaa kuitenkin eräs ystävä, joka lipuu kauemmas ja kauemmas.

"Tommi oli laittanut takkaan tulet, loimotus heijastui ikkunoista ja Krisse tiesi, että sisällä häntä odottaisi pehmeä nojatuoli, kupillinen teetä ja pari lämpimiä villasukkia. Hänellä oli runsaasti rakkautta ja turvaa tarjolla."s.54

Kardemummajoulu on Kahvila Koivu -sarjan viides ja viimeinen osa. 

Joulun lähestyessä oli aika palata vielä viimeisen kerran näiden tuttujen hahmojen pariin. Säästelin kirjaa tänne asti, sillä joulun tunnelmissa ollaan myös Pyhävirralla. Joulu näkyy kirjassa joulumyyjäisinä, joululeipomuksina ja joulukoristeina. Muutenkin miljöö on ihanan talvinen. Ulkona luminen ja sisällä ihanan lämpöinen. Runsaat määrät pieniä yksityiskohtia takaavat ihanan tunnelman.

Hyvän ruuan ja herkkujen äärellä käydään läpi jälleen monenlaista mietettä. Kyläläisten elämä kulkee eteen päin, ja monia odottaa iso muutos. Muutoksien äärellä iloitaan ja kipuillaan, surraan, stressataan ja nauretaan. Elämäntäyteinen tarina siis jälleen. 

Krissen tarina on edennyt neljässä aiemmassa osassa jo niin hyvin, että tässä kirjassa keskityttiin aika paljon muiden kyläläisten juttuihin. Tietysti Krisse edelleen häärää päähenkilönä, mutta hän keskittyy enemmän juuri muiden asioiden hoitamiseen ja pohtimiseen. 

Viihdyin loistavasti tämänkin osan parissa, vaikka moni juonikuvio oli melkoisen ennalta-arvattava. Yllätyksiäkin sain kokea. Etenkin Hetan tarina piti jännitystä yllä aivan loppuun asti. Pidin myös paljon kahvilan yläkerran uusien asukkaiden tuomista uusista kuvioista. 

Kardemummajoulu

WSOY, 2024

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.265

Maija Kajanto: Sitruunakevät

 

Krisse ja Tommi ovat viettäneet vuoden ulkomailla, mutta viimein on aika palata kummankin kaipaamalle Pyhävirralle. Vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet, eikä Krisse ole heti varma siitä mihin hän ryhtyisi. Kahvila Koivun tiloissakin on uusi yrittäjä. Sitten Krisse kokee suuren menetyksen, ja eteenpäin jatkaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Menneisyydestä paljastuvat salaisuudet kuitenkin antavat uutta ajattelemisen aihetta, ja saavat Krissen jälleen varovaisesti touhuamaan.

"Siitä tuli omituinen, hiljainen ja lämmin iltapäivä. Krisse istui paikoillaan puun alla, katseli ympärilleen ja seuraili puutarhan elämää."s.123

Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa.

Krissen elämä on isojen muutosten edessä, ja kirja keskittyykin paljon sellaiseen elämän pohdiskeluun. Arkea, ystäviä ja parisuhdetta ei kuitenkaan unohdeta, vaan tuttujen Pyhävirtalaisten elämää päästään jälleen seuraamaan. Arkisia askareita ja hyvää ruokaa muistetaan tälläkin kertaa kuvata reilusti, ja siitähän minä nautin. 

Tämä on ehkä tähän astisista sarjan osista oma suosikkini. Tai ainakin kilpailee siitä Taatelitalven kanssa. Surullinenhan tämä on, enkä itkulta välttänyt. Suruaikaa kuvataan kauniisti ja uskottavasti, ja se saa paljon tilaa kirjassa. Kaiken sen surun keskellä on kuitenkin lämmin tunnelma, josta huokuu välittäminen ja hyvä yhteishenki. 

Kevättä ja heräilevää luontoa kuvataan kauniisti. Kevät sopiikin kirjan muutoksien ja uudistuksien täyteiseen juoneen täydellisesti. Heräilevä luonto ja valon lisääntyminen yhdistettynä tähän haikeaan tunnelmaan, tutuista asioista luopumiseen ja pieniin innostuksen poikasiin luo juuri oikeanlaisen tasapainon. 

Sitruunakevät

WSOY, 2024

Kansi:Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.252

Maija Kajanto: Sahramisyksy

 

Syksy saapuu Pyhävirralle tuoden jälleen uusia kuvioita Krissen elämään. Krisse on kotiutunut kylään hyvin ja hommia riittää. Jälleen hän kokeilee jotakin uutta, vaikka elämä on muutenkin kiireistä. Tommin kanssa menee myös mukavasti, mutta haluavatko he samoja asioita elämältä? Krissellä onkin jälleen paljon asioita läpikäytävänä, eikä tilannetta helpota pelko, jota kylässä aiheuttaa tuhopolttaja.

"Syyssade rummutti kattoa ja puhkoi Pyhäjärven pinnan täyteen renkaita. Krisse laittoi ruoan lautasille, kaatoi viiniä laseihin ja sytytti muutaman tuikun pikkuisella sohvapöydälle, jonka ääressä he mahtuisivat syömään."s.47

Sahramisyksy on Kahvila Koivu -sarjan kolmas osa.

Nyt kun kahvila ja hotelli on perustettu ja ne rullaavat ihan mukavasti, kunhan töitä jaksaa paiskia, on aika kirjassa keskittyä enenmmän muihin asioihin. Tällä kertaa keskitytään enemmän Krissen parisuhdeasioihin, sekä yleisesti Pyhävirtaa koskeviin asioihin. Toki edelleen myös Krissen työskentelyä kahvilalla ja hotellilla mahtuu mukaan. 

Sahramisyksy tarjoaa ihanan syksyisen hetken herkkuineen. Viihdyin jälleen tuttujen henkilöhahmojen arkisien ilojen ja surujen parissa. Tunnelma kirjassa oli tällä kertaa aika haikea, sillä Krisse on ehkä hieman ahdistunut tuttujen asioiden muuttumisesta. Tommin ja Krissen suhdepohdinnat tulevat aidosti esiin. Ihanaa, että kirjassa käsitellään suhdeasioita kummankin osapuolen kannalta ja ilman valtavaa draamailua sillä tavalla aikuisesti ja uskottavasti. 

Toisaalta pidin tästä vähiten muihin osiin verrattuna, sillä vaikka Tommin pohdintoja suhteesta ja elämästä tuotiin kirjaan, ne eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Sarja kun on muuten keskittynyt niin paljon Krissen töihin, etten ole oikein saanut otetta näiden kahden suhteesta, niin en kaivannut myöskään sen pohdintaa näin paljon, vaan olisin viettänyt nekin hetken mieluummin kahvila Koivussa. 

Sahramisyksy

WSOY, 2023

Kansi: Kaisu Sandberg

Sarja-asu: Laura Noponen

s.223

Maija Kajanto: Taatelitalvi

 

Kristiina Kivimaa elelee kiireistä arkea Pyhävirralla, sillä kahvila Koivun lisäksi hän on perustamassa uutta hotellia. Kun joulu lähestyy lumisene keleineen ja turisteineen, alkaa Krissestä tuntua jo liian kiireiseltä. Krisse juoksee paikasta toiseen, leipoo ja kokkaa enemmän kuin ikinä, ja yrittää siinä ohella pitää ihmissuhteita yllä. Mutta sitten alkaa tuntua, että hänen läheisilläänkin on salaisuuksia, joita ei hänelle kerrota. 

"Kuvassa näkyi hotellin ruokailutila, jossa pitkän pöydän ääressä syötiin itsenäisyyspäibän hyvin sekalaista juhla-ateriaa. Kaikki näyttivät olevan hilpeällä mielellä, ja Krisse tajusi, että hänen olisi pitänyt tuntea tyytyväisyyttä. Sen sijaan jalat painoivat niin, että hän pelkäsi oikeasti kaatuvansa."s.98

Taatelitalvi on toinen osa kahvila Koivu -sarjasta.

Pidin ensimmäisestä osasta kesäisine maisemineen, mutta tämä ihanan talvinen ja jouluinen tarina vei voiton. 

Krissen kiireiseen joulunaikaan solohtaa vaivattomasti mukaan. Kirja on alusta loppuun täysillä eteenpäin paahtavaa tarinaa, jonka lukee nopeasti. Krissen arki kiireineen ja ideoineen on kiinnostavaa seurattavaa, ja pidän erityisesti siitä, ettei tämä päähenkilö tunne itseään koko ajan super jaksavaiseksi vähäisine yöunineen, vaan puhuu paljon väsymyksestä ja siitä, onko tullut otettua liian suuria töitä tehtäväksi. 

Arjen keskellä päästään tunnelmoimaan myös joulua koristeineen ja ruokineen. Ja tietysti myös draamaa mahtuu mukaan niin työ-, kuin ihmissuhderintamalla. Lisäksi tästäkin kirjasta löytyy tarinaan sopivia reseptejä.

Taatelitalvi

WSOY, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.230

Maija Kajanto: Korvapuustikesä

 

Ravintola-alalla työskentelevä Kristiina saa tarpeekseen työpaikasta, joka vie ilon ruuasta. Niinpä hän hyppää bussiin ja matkaa Keski-Suomeen mummon luokse. Pyhävirran pikkukylä on turvapaikka, jossa on hyvä pitää pieni hengähdystauko. 

Mummon pitämä kahvila Koivukin tarvitsee kipeästi apua ja kohta Krisse onkin taikinakulhon äärellä. Mikä voisi olla parempi keino unohtaa ikävät asiat kuin leipoa leipomistaan ja palvella asiakkaita. 

Krisse tutustuu työnsä ohella uudestaan vanhoihin tuttuihin ja kylän uusiin kasvoihin. Sille ei kuitenkaan voi mitään, että ikävät asiat menneisyydestä nousevat pintaan ja vaativat käsittelyä.

"Kahvila täytti hänen päivänsä puuhailulla ja suunnitelmat tulivat öisin uniin. Mutta ne eivät olleet pahoja unia, vähän levottomia vain. Kahvilan kunnostaminen oli hauskaa, hauskempaa kuin Krisse oli odottanut, vaikka ty tuntui loputtomalta."s.80

Korvapuustikesä aloittaa Kahvila Koivu -sarjan.

Korvapuustikesä on nopealukuista viihdettä suloisen pikkukylän maisemissa. En usko, että kyllästyn ikinä näihin tarinoihin, joissa päähenkilö muutta kaupungista maalle aloittamaan uutta elämää. :D Tuttuun kaavaan mennään tässäkin kirjassa, rakennetaan uutta alkua, ja siinä samalla ehkä hiukan ihastutaankin. Mutta vaikka kaava on tuttu, on kirja silti omanlaisensa. 

Pikkukylän tunnelma on kiva avuliaine, sekä ei niin avuliaine asukkaineen. Krissen elämää ja ajatuksia päästään kurkistamaan tarpeeksi. Tarinassa on sopivasti helposti sujuvia iloisia asioita, sekä niitä hankalampia juttuja, jotta kaikki ei tunnu sujuvan liian helposti. Hahmot tekevät myös virheitä, eivätkä ole liian täydellisiä. Muutama paljastus onnistui yllättämäänkin, vaikka rakkauskuviot eivät siinä onnistuneet. 

Kirjan ruuan tuoksuiseen tyyliin sopi erinomaisesti sinne tänne ripotellut reseptit, jotka liittyvät oleellisesti tarinaan. Minä palaan kyllä Kahvilaan Koivuun muidenkin osien parissa.

Korvapuustikesä

WSOY, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.320