Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

 

17-vuotias Amber lähtee kesäksi äitinsä luo Amerikkaan. Hän ei ole nähnyt äitiään kahteen vuoteen ja odottaa nyt taianomaista laatuaikaa. Toisin kuitenkin käy. Äidin ja tämän uuden miesystävän vetämä kesäleiri vie äidin huomion. Niinpä Amber työskentelee leirillä ja viettää vapaa-aikansa uusien ystäviensä kanssa, miettien mikä kaikki voi mennä pieleen. 

"Käsivarteni olivat jo puuskassa, kun vain ajattelin tulevaa iltaa. Inhosin sitä että ihmiset katsoivat minua. Olin ollut koko ikäni liian pitkä, ja olin liian tottunut siihen."s.97

Mikä kaikki voi mennä pieleen on Normaali -trilogian toinen osa. Tämä toimii kyllä loistavasti ihan itsenäisenäkin kirjana.

Bournen tyyli kirjoittaa on kuin tehty minulle. Teksti on niin raikasta ja sujuvaa, että kirja pysyy kädessä, eikä huomiota riitä muille asioille, ennen kuin se on luettu. Onhan tämän juoni täynnä aika ennalta-arvattavaakin teinidraamailua, mutta myös paljon vakavia aiheita, kuten läheisen alkoholiongelmat, perhesuhteiden vaikeudet ja epävarmuudet.

Amber on feministi, mutta itsestään hyvin epävarma. Ulkonäkö on hänellekin iso asia, ja hän on usein varma, että kaikki mitä hän tekee on tuomittu menemään pieleen. Epävarmuuksien kanssa kamppailee suurin osa ihmisistä, niinpä samaistumispintaa varmasti löytyy monelta. 

Amberin kesää leirinuotioiden, uusien ystävien, ja ihanien aktiviteettien parissa oli mukava seurata. Kesään mahtuu niin mokia, itsetutkiskelua kuin suuria päätöksiäkin, eikä kirjaa lukiessa tullut tylsää. Lisäksi oli ihanaa kun kirjaan mahtui monia viittauksia muihin kirjoihin, kuten Harry Pottereihin ja Twilightiin. Kirjaviittaukset ilahduttavat aina. 

Mikä kaikki voi mennä pieleen?, (How Hard Can Love Be?, 2016)

Gummerus, 2017

Suom. Kristiina Vaara

s.448

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

 

Evie on 16-vuotias ja taistellut jo monta vuotta OCD:tä vastaan. Nyt hän on menossa uuteen kouluun, jossa suurin osa ei tiedä hänen taustaansa. Viimein siis mahdollisuus olla normaali ja saada uusi alku. 

Eviellä menee ihan hyvin. Hän saa uusia ystäviä ja alkaa jopa deittailla, mutta sitten kaikki alkaa pikku hiljaa tuntumaan raskaammalta ja pakkomielteet astuvat pienin askelin takaisin hänen elämäänsä.

"Minulla ei ollut oikeastaan mitään juttuja kerrottavana. Sitä on ahdistus - se rajoittaa kaikkia kokemuksia niin, että ainoat jutut, joita on kerrottavana, ovat menin-sekaisin-juttuja."s.48

Oonko ihan normaali? on Normaali -sarjan ensimmäinen kirja. 

No nyt on kyllä kaikin tavoin täydellinen kirja. 

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja se etenee vauhdilla. Teksti on kepeää, mikä tasapainottaa loistavasti vakavaa ja rankkaa aihetta. Evie on uskottava ja hänen tunteensa ja ajatuksensa tulevat niin hyvin esille, että kaikki tunteet, etenkin ahdistuksen voi melkein käsin tuntea. Kirjaa lukiessa elää ihan täysillä Evien mukana. Välillä teki mieli kiivetä kirjan sivuja pitkin tarinaan ja mennä kiljumaan muutamalle urpolle suorat sanat. Eli aika tunteisiin meni tämä... :D

Kirja käsittelee mielenterveysongelmia mielestäni uskottavasti ja upeasti. Se herätti paljon ajatuksia siitä, miten ilkeitä kanssaihmiset yleensä toisiaan kohtaan ovat jos toinen käyttäytyy hiukankin erilailla, vaikka eivät tietäisi toisesta mitään. Tämän kirjan lukeminen toivottavasti herättäisi samanlaisia ajatuksia myös heissä, jotka usein ovat arvostelemassa toisia ihmisiä. 

Kiinnitin kirjan lukemisen jälkeen huomiota tilanteisiin, joissa ihmiset vitsailevat jollain olevan OCD, vain siksi, että joku käy pesemässä kädet tai imuroi enemmän kuin kerran viikossa. En ole tällaista kuullut onneksi kenenkään tutun tekevän, mutta eräässä tosi tv-sarjassa yksi hahmoista vitsaili asialla monesti.  

Nyt odotan innolla muiden Bournen kirjojen lukemista, jos ne kaikki ovat yhtä timanttisia kuin tämä. 

Oonko ihan normaali?, (Am I Normal Yet?, 2015)

Gummerus

Suom. Kristiina Vaara

s.412