torstai 29. huhtikuuta 2021

Francoise Sagan: Myrskyn silmässä

 

Notaari Nicolas Lomont elelee 1830-luvun Ranskan maaseudulla. Elämä on suhteellisen rauhallista, kunnes erääseen kauan tyhjillään olleeseen linnaan saapuu sen omistaja. Aatelisnainen Flora de Margelasse saa heti saavuttuaan monen miehen huomion, mutta tämä ei tunnu kiinnostuvan kenestäkään. 
Myös Nicolas huomaa naisen heti, ja rakastuu tähän palavasti. Hänkään ei saa vastakaikua, mutta Flora sentään ystävystyy hänen kanssaan. Tästä alkaa ystävyys, jossa Nicolas kärvistelee rakkauden tuskissaan. Mutta mitä tapahtuukaan, kun kuvaan astelee talonpoika, runoilija Gildas, jonka Flora yllättäen huomaa muunakin kuin ystävänään?
"Totta totisesti, kun luen kirjoittamaani uudelleen ja näen, miten kirjalliset havitteluni ovat edistäneet luontaista typeryyttäni ja mitä ne ovat sille tehneet, millaisella sanahelinällä kynäni mielellään koristelee tekstin, tunnen äkkiä olevani täynnä suvaitsevaisuutta niitä kirjailijoita kohtaan, joita olen niin pilkannut koko elämäni ajan."s.73
Notaari Nicolas Lomont kirjoittaa vanhana miehenä nuoruutensa muistoja. Hän kertoo noista kesistä, jotka hän sai viettää rakastamansa Floran ystävänä. Tarina on täynnä yksipuolisen rakkauden tuskaa ja siinä kärvistelyä. Onnekseni sentään välillä tehdään jotakin muutakin, kuten ratsastetaan ympäri maaseutua tai pidetään tanssiaisia. 

Kirjan juoni on kiinnostava ja 1830-luvun Ranska upea miljöö, mutta Nicolas on varsin ärsyttävä päähenkilö, sillä hän eksyy tarinassaan hyvin usein harhateille. Hän säälii itseään ja jaarittelee pitkästi turhista asioista, kun minä olisin vain halunnut kuulla mitä jännittävää esim. juhlissa seuraavaksi tapahtui. 

Välillä kirja olikin vauhdikkaasti etenevää kiinnostavaa tarinaa, kun välillä taas puuduttavaa ja monimutkaista pohdiskelua. Siksi tunnelma kirjan luettuani oli hieman ristiriitainen. Pidinkö vai en? osittain pidin ja osittain taas en. Etenkin kirjan loppu oli vauhdikas, ja salaisuudet alkoivat paljastua. Pidinkin tarinasta, mutta voi kunpa tuon Nicolaksen jaaristtelut vain olisi supistettu lähes olemattomiin, niin olisin pitänyt tästä paljon enemmän. Nyt nuo välihöpinät vain latistivat tunnelmaa. 


Myrskyn silmässä, (Un orage immoile, 1983)
Koko Kansan Kirjakerho Oy, 1984
Suom. Irmeli Sallamo
Kansi: Osmo Omenamäki
s.206

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

 

Lauralla on elämä aika solmussa, mutta olo helpottuu heti kun hän saapuu töihin ihanaan Paduaan, taloon, jota ruusutarha ympäröi. Hän työskentelee vanhan kirjailijan apulaisena, ja nauttii jokaisesta työpäivästään. 
Neljäkymmentä vuotta aiemmin myös eräs Eunice saa upean työpaikan, jossa viihtyy. Hän rakastaa pomoaan ja työntekoa tämän palveluksessa.
"Laura oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajolla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyjä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardew ja hänen talonsa."s.11
Kadonneiden tavaroiden vartija kuljettaa tarinaa eteenpäin kahdessa aikatasossa. Lauran ja kirjailija Anthonyn tarinat kertovat nykyajasta. Eunicen tarina taas alkaa 1970-luvulta ja etenee siitä nykypäivään saakka. Näiden lisäksi joukkoon mahtuu myös pieniä tarinoita, kadonneista tavaroista, joita Anthony on vuosien varrella kerännyt talteen. 

Kadonneiden tavaroiden vartija on ihastuttava tarina. Vaikka siihen mahtuu paljon surumilielisiä asioita, ja etenkin kadonneiden tavaroiden tarinat ovat aika surullisia, ruusut, leivokset, rakkaus ja ystävyys tekevät kuitenkin kirjasta lempeän kauniin. 

Pidin kirjan kaikista osista, vaikka aluksi ihmettelin sopisiko nuo tavaroiden lyhyet tarinat ollenkaan mukaan, vai tuntuisivatko ne vain keskeyttävän juonen kulun. Ne kuitenkin sopivat tarinaan loistavasti ja olivat tärkeä osa kirjaa.

Parasta kirjassa oli ihanat hahmot. Suurin osa hahmoista oli niin sydämmellisiä, että olisin mieluusti liittynyt Pommikoneen ja Eunicen seuraan nauramaan Portian kummallisille kirjoituksille tai istunut nauttimaan ihanan teekupposen ja vielä ihanamman joulutorttusen Päivänpaisteen kanssa. 

Kadonneiden tavaroiden vartija onkin lempeä hyvän mielen kirja, vaikka siihen mahtuu haikeita hetkiä. Kirja on täynnä elämää, tunteita ja kaikkea ihanaa. 


Kadonneiden tavaroiden vartija, (The Keeper of Lost Things, 2017)
Bazar, 2020
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
s.335

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Seita Rönkä: Kalmanväen kestit

 

Koutamäellä noituutta opiskeleva Lone on viimein päässyt opinnoissaan niin pitkälle, että Katariina antaa hänelle oikeita tehtäviä hoidettavaksi. Noituutta koskevan salaisuuden kanssa eläminenkään ei ole enää yhtä raskasta kuin ennen, sillä Oliver on saanut selville lähes kaiken.
Loppusyksy ei hyvin sujuvista opinnoista huolimatta suju rauhallisesti, sillä Katariina odottaa jännittävien kalmanväen kestien alkamista, ja joku tuntuu olevan selvillä Katariinan ja Lonen noitataidoista, sillä he löytävät pelottavia todisteita. Joku yrittää selvästi sabotoida heitä. 
"Koska Mustalla oli tapana joskus vähän elostella yliluonnollisilla taidoillaan, kuulostelin myös ihmiskorvillani. Yksikään lintu ei laulanut, tuuli humisi hiljaa ja maa raksahteli jalkojemme alla. Kaarna ratisi aivan kuin joukko oravia olisi juossut runkoa ylös alas, sitten oli hetken rikkumattoman hiljaista."s.10
Kalmanväen kestit on kolmas osa Koutamäki -sarjasta.
On syksy. Illat pimenee ja kuura kovettaa maan. Jokavuotiset kalmanväen kestit lähestyy. Näitä kestejä odotellaan läpi kirjan suurella jännityksellä. Lone avustaa kestien järjestämisessä, toteuttaa Katariinan omituisia pyyntöjä, vaikka ei saa kuulla lähes mitään kesteistä, ennen kuin näkee ne omin silmin. Näin ollen myös lukija saa jännittää yhdessä Lonen kanssa, sillä lukijallekaan ei kerrota yhtään sen enempää tästä mystisestä juhlasta. 

Kalmanväen kestit tarjoaa vauhdikkaan tarinan, jossa riittää jännitystä. Tällä kertaa sai dekkarimaiseen tyyliin epäillä monia kyläläisiä ja arvailla kuka on ilkeän pahanteon takana. 
Tarina etenee nopeasti ja teksti on helppolukuista. Kaiken toiminnan keskeltä löytyy myös tunteita. Rakkautta/ihastumista ei ole täysin unohdettu tästäkään sarjasta. Mutta enempää paljastamatta voin sanoa, että tähän sarjaan se on tuotu melko omaperäisesti ja kiinnostavasti. 

Tämä kolmas osa yllätti monella juonenkäänteellään ja lähtee viemään tarinaa aika yllättävään suuntaan. Innolla odotan saanko kuulla vielä lisää Lonen tulevista seikkailuista. 



Kalmanväen kestit
Haamu, 2021
Kannen kuvat: Marjo Nygård
s.206
Arvostelukappale

torstai 15. huhtikuuta 2021

Jari Salonen: Kuokkavieraat

 

Julkkismorsiamen häät päättyvät odottamattomasti kun morsiamen ryöstö alkaa vaikuttaa hivenen liian pitkältä tempaukselta hääjuhlaan sopiakseen. 
Keskusrikospoliisissa työskentelevä komisario Zetterman lähetetään Lauttalaan auttamaan mökkimurtosarjan selvittämisessä, mutta pian hän on täysillä mukana kadonneen morsiamen etsinöissä. 
Lisäksi samoihin aikoihin samalla seudulla tapahtuu kaksi murhaa. Pellon laidalta löydetään traktori, jonka kuski ja yksi kyydissä ollut on ammuttu. 
"Erikoiskomennus ei ollut se sana, jolla Jukka Zetterman olisi itse kuvaillut siirtoaan Helsingistä Lauttalaan. Kyseessä oli rangaistus, jonka hän toki ymmärsi ansainneensa."s.23
Kuokkavieraat on Zetterman ratkaisee -dekkarisarjan ensimmäinen osa. 
Kuokkavieraat on leppoisa dekkari, jonka päähenkilö ei ainakaan ensimmäisen osan perusteella vaikuta hurjalta toimintasankarilta. Pidinkin Zettermanin tyylistä. Hän vaikuttaa aika harkitsevaiselta tyypiltä, joka ajattelee ennen kuin syöksyy tilanteisiin. Toki hänkin on omat virheensä tehnyt, niin kuin kirjassa saamme kuulla. Eläkeikää lähestyvä Zetterman vaikuttaa kuitenkin sopivan monipuoliselta päähenkilöltä sarjan jatkon kannalta. 

Kirjassa esitellään joukko poliiseja, joista osa saa suuren roolin ja osa vain hyvin pienen. Työskentelyä seurataan Lauttalan poliisiasemalla, mutta myös Helsingissä KRP:n tiloissa. Suurimmaksi osaksi tarina etenee Zettermanin kautta, ja häneen tutustutaan parhaiten. KRP:n ylikomisario Oili Jaakolaa, ja Lauttalan poliisin ylikonstaapeli Harjua seurataan myös melko paljon. Omat suosikkini oli ehdottomasti Zetterman ja Harju, etenkin silloin kun he tekevät töitä yhdessä. He ovat loistava parivaljakko, ja heidän työskentelystään luen mielelläni lisää. 

Kuokkavieraat on aika vakuuttava sarjan aloitus. Leppoisa tunnelma kulkee läpi kirjan murhista, raakuuksista ja päähenkilöiden huolista huolimatta. Kirjasta löytyy arkisia huolia, mutta ei silti liikaa mököttämistä. Itse rikos, eli kidnappaus ei onnistunut yllättämään, mutta kirjassa oli paljon muuta joka piti mielenkiintoa yllä, joten pieni arvattavuus ei häirinnyt. Osa vihjeistä tuntui myös leijailevan ilmassa aivan liian kauan ennen kuin Zetterman tajusi niitä. Näistä pienistä valittamisista huolimatta jatkan sarjan parissa oikein mielelläni.


Kuokkavieraat
Otava, 2016
Kannen kuva: Vastavalo
s. 368

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus

 

Etsiväkolmikko Markus, Lisa ja Linnea viettävät kesää ja toivovat seuraavaa tehtävää Kotikulman etsiville, eli heille. Eräänä päivänä he juttelevat ystävänsä Kasperin kanssa ja saavat kuulla, kuinka tämän koira on aikoinaan varastettu. Etsivät päättävät alkaa hieman tutkia asiaa ja monen mutkan kautta he pääsevät ilkeän pentutehtailijan jäljille.
"Tytöt keräävät tavaransa ja kiskovat huovan maasta. He ovat valmiina uuteen seikkailuun."s.15
Pentutehtaan arvoitus on Kotikulman etsivät -sarjan toinen osa. 
Tällä kertaa tässä lapsille suunnatussa helppolukuisessa sarjassa ollaan koiranpentuhaaveiden keskellä. Iloiset pentuhaaveet tosin muuttuvat hyvin pian surullisemmiksi, eikä kirja ole pelkkää iloista seikkailua, vaan aihe menee hyvin vakavaksi. 

kirjassa käsitellään realistisesti pennun hankintaa ja sitä, mistä pentu kannattaa hankkia ja mitä kaikkea se tarvitsee. Jonkinverran puhutaan esimerkiksi rahasta. Varsinkin koirasta haaveilevalle lapselle onkin hyvä kertoa hieman tosiasioita lemmikkieläimistä, kuluista ja muusta. Pentutehtailu voi toki monesta lapsesta kuulostaa aika järkyttävältä, mutta aihe on tärkeä ja siitä on hyvä puhua. Kirjassa aihetta käsitellessä tapahtuu surullisia asioita, mutta kun lopulta kaikki muuttuu iloksi, ei varmasti lapselle jää hirveän paha mieli. Tämä onkin hyvä kirja aikuiselle ja lapselle yhdessä luettavaksi, sillä aikuisethan nuo koiranpennut aina ostaa, joten sinne aikuisen päähän nämä asiat pitäisi myös saada. 

Helppolukuisen kirjan tarina etenee vauhdilla, ja monenlaista ehtii tapahtua, joten kirja sopii myös vähemmän lukevalle, joka kaipaa paljon tapahtumia, mutta melko vähän tekstiä. Tarinaa piristää myös suloinen koirakuvitus, vaikka loppua kohden sekin muuttuu hetkeksi surullisemmaksi. 



Pentutehtaan arvoitus
KVALITI, 2021
Kuvitus: Reija Kiiski
s.72
Arvostelukappale

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Markku Välitalo: Hiljaisilla havumailla

 

Hiljaisilla havumailla -luontokuvateos esittelee Suomen kaunista luontoa ja eläimiä. Kirjaan on kuvattu monipuolisesti tunturia, järviä ja metsiä, unohtamatta lintuja ja muutamia muita eläimiä. Vuodenajat vaihtelevat ja teksti kertoo tarinoita kuvista ja niiden kuvaustilanteista.
"Vaarojen rinteillä ryöppyävät purot ovat kirkasvetisiä. Ne valloittavat matkamiehen sydämen ja pyytävät täyttämään juomapullon. Suolla solina rauhoittuu sarojen ympäröimäksi mietiskeleväksi etenemiseksi."s.28
Hiljaisilla havumailla on upeiden kuvien, kauniin luontokuvauksen ja hauskojenkin tarinoiden täyteinen kirja. Kuvia ja tekstiä on sopivassa suhteessa. Erityisen mukavaa oli, ettei kuvien alla ollut perinteisiä, välillä puisevankin tuntuisia kuvatekstejä, vaan kuvat täydensivät tarinaa, jossa selvisi missä, milloin ja millaisessa tilanteessa kuvat oli otettu. Sivut on myös taitettu huolella. Kun sivulla olevan tekstin on lukenut, voi huoletta jäädä ihailemaan valokuvia, sillä tarina päättyy jokaisella sivulla sopivaan kohtaan, eikä jää kesken.

Vaikka kirja onkin pääosin hyvin kaunis, niin kuvien kuin tekstinkin osalta, on mukana myös monia hauskoja ja hurjia tilanteita kuvausretkiltä. Kyseessä ei siis ole se kaikkein perinteisin luontokuvakirja, vaan tällä kertaa lukijalle annetaan mahdollisuus kuulla tarinoita näiltä retkiltä ja niistä tilanteista joissa kuvat on otettu. Näiden tilanteiden ansiosta kirja on mukaansatempaava tarina, jota lukee kuin hyvää fiktiivistä kirjaa. Monesti naurahdin ääneen kirjaa lukiessani, sillä välillä kuvaajan kohtaamat tilanteet olivat varsin hupaisia. 

Kirjassa on kaikki kohdallaan, ja se on loistava lahjavinkki kaikille luonnosta pitäville. Itse nautin jokaisesta sivusta suuresti. Enkä ole hetkeen edes törmännyt tällaiseen luontokuvakirjaan, jonka jaksaisin oikeasti selailun lisäksi lukea, mutta tässä kirjassa kuvien lisäksi on panostettu myös sujuvaan kerrontaan. 

P.S. Luontokuvaajan eväät eivät ehkä ole ihan Viisikkokirjojen tasoa, mutta kiva lisä kerrontaan. :D

Kirjaa voi tilata: markku.valitalo@gmail.com (30e + postit 5e)


Hiljaisilla havumailla
Kuvat, teksti, taitto ja julkaisija: Markku Välitalo
Värihallinta: Jukka Aalto
Omakustanne, 2020
s.173
Kirja saatu kirjailijalta, kiitos!

torstai 1. huhtikuuta 2021

Heikki Valkama: Pallokala


Riku Mäki on tunnettu suomalainen kokki, mutta silti hän yllättyy kun kutsu huippukokkien kisaan Japaniin saapuu. Kisa on valtava ja palkinnot sen mukaiset. Muutenkaan niin loistavasta tilaisuudesta ei voi kieltäytyä, ja Riku lähtee matkaan keittiötarvikkeineen.
Japanissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja matkan alku sujuu oikein mukavissa tunnelmissa, vaikka kisajännitystä on. Kisojen alkaessa kaikki kuitenkin muuttuu. Erittäin myrkyllistä pallokalan myrkkyä on liikkeellä, eikä kaikki selviä hengissä. 
"Tässä ei ole järkeä, oli Rikun ensimmäinen ajatus. Kyseessä oli kisa, johon jokainen itseään kunnioittava keittiömestari halusi. Jos Bocuse d`Or oli kokkien olympialaiset, tämä kilpailu oli vähintäänkin mestarien liigan finaali. Erotuksena oli, että näihin kisoihin pääsi Euroopasta vuosittain vain muutama kokki."s.12
Pallokala aloittaa Valkaman gastrodekkarisarjan. 
Dekkareissa usein murhien lisäksi keskitytään paljon ruokaan ja syömiseen, ja minulle se sopii hyvin. Niinpä ajattelin myös tämän sarjan olevan minulle sopivaa luettavaa. Kun mukaan lisätään vielä Japanin kulttuuri oli kiinnostus taattu.

Pallokala onkin mielestäni enemmän ruoka-, ja kulttuurimatka Japaniin kuin dekkari. Toki ne murhat mukaan mahtuivat, mutta vain juuri ja juuri. Jonkinlaista poliisityötä ja jännittäviä tilanteita kirjan loppupuolelle oli tuotu murhiin liittyen, mutta nekin jäivät melko vaisuiksi kaiken muun vyöryessä päälle. 

Kirjassa seurataan tarinaa monen henkilön näkökulmasta. Suurin osa tarinasta kulkee Rikun, erään Yakuzan jäsenen, ja murhaajan kautta, mutta myös esim. murhia tutkiva poliisi pääsee pienesti ääneen. Kirjassa puhutaan kuitenkin myös monesta muusta hahmosta, jotka eivät ole tarinan kannalta millään tavalla oleellisia. Riku varsinkin eksyy helposti kaiken kiireen ja stressin keskellä muistelemaan ystäviään ja entistä vaimoaan. Sinänsä se on ihan ymmärrettävää, kun lukijalle vasta esitellään tämä Riku, mutta itse tarinan kannalta nämä kohtaukset tuntuivat turhilta, eivätkä ne tuntuneet täysin luontevasti sulautuvan tarinan kulkuun. 

Pallokala ei siis dekkarina minua sen ihmeemmin vakuuttanut, mutta oikein kiinostava nojatuolimatka Japaniin tämä sen sijaan oli. Kulttuurin ja mielenkiintoisen kerronnan vuoksi sarjan toinenkin osa pääsee lukulistalle.


Pallokala
Tammi, 2017
Kannen suunnittelu: Markko Taina
s.270