Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä

 

Jouluun on enää noin kuukausi ja se saa Emman valmiiksi synkän mielen synkkenemään entisestään. Hän toivoo, että joulu olisi jo pian ohi. Hän menetti oman miehensä kaksi vuotta sitten jouluna, eikä olo ole vieläkään helpottunut. Sitten Emma päätyy auttamaan naapuriaan, sekä lumisateeseen eksynyttä herraa, ja pian hän päättääkin helpottaa omaa oloaan tekemällä joulukuussa joka päivä hyvän teon. Pikku hiljaa hyvien tekojen tekeminen tuntuu tuovan Emman elämään paljon muutakin.

"Hän pudisteli päältään pahimmat lumet, jotka olivat peittäneet takin kuin pehmeä viitta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän ei tuntenut ahdistusta lähestyessään kotia vaan jotain lämpimämpää. Hän oli tehnyt hyvän teon, ja se tuntui mukavalta."s.51

24 pientä ihmettä on vaikeista aiheistaan huolimatta aivan ihanan jouluinen sukellus pientä puotia pitävän Emman elämään. 

Pienet ja suuremmat hyvät teot, ihanat hahmot, tunnelmallinen sisustuspuoti, lumisateet, joulukuuset ja piparien tuoksu loivat tästä ihanan joulutarinan, joka on täynnä lämpöä, välittämistä ja uusia alkuja. Eikä saa unohtaa, että tarinassa seikkailee myös super suloisia koiria, jotka sulattavat sydämen.

Kirjassa käsitellään paljon surua ja itsesyytöksiä, ja alussa tunnelma on hyvin matalalla. Mutta niin kuin odottaa saattaa, tunnelma alkaa nousta, ja Emman elämä kokee pieniä onnen pilkahduksia. Välillä ärsytti hahmot, jotka eivät voineet avata suutaan ja puhua asioita halki, ja sitten välillä taas itketti Emman vahvasti esiin tuodut tuntemukset. Mutta mikä olisikaan parempaa kuin kirja, joka herättää tunteita.

P.S. Jos haaveilet omasta pienestä puodista, tämä kirja ei ainakaan helpota asiaa. 

24 pientä ihmettä, (24 goda gärningar, 2019)

Gummerus, 2021

Suom. Antti Saarilahti

s.269

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Tulen perillinen

 

Celeana Sardothien on joutunut viime aikoina kokemaan kammottavia asioita, joista toipuminen on lähes mahdotonta. Uudet maisemat ja ihmiset kuitenkin pakottavat hänet jatkamaan elämäänsä. Hänen onkin viimein aika oppia hallitsemaan voimiaan, ja miettiä mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa.

"Celeana yritti lietsoa sisältään ärtymystä ja näytti kieltään vartijoille, torille, läheisen savupiipun päällä istuvalle haukalle, linnalle ja siellä asuvalle prinssille."s.15

Tulen perillinen on kolmas osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.

Tämä sarja tuntuu vain paranevan osa osalta, sillä tämä kolmas on mielestäni jo ihan hurjan hyvä. Kirjan fantasiamaailma on laaja, mutta siihen onneksi on aikaa tutustua pikku hiljaa, sillä sarjassa on vielä monta osaa. 

Tunnelma on raaka ja julma, tappeluita ja kuolemaa riittää. Kaikilla hahmoilla on ollut paljon kamaluuksia kestettävänään ja on edelleen. Mitään satumaisen kaunista tarinaa on siis turha etsiä näiden synkkien juonenkäänteiden keskeltä, metsistä joissa pahuus vaanii, tai hovista, jossa hallitsijalla on synkkääkin synkempiä salaisuuksia. 

Tässä osassa esitellään uusia kiinnostavia hahmoja, jotka saavat heti tarinassa ison roolin, mutta myös vanhojen tuttujen elämää seurataan edelleen. Etenkin Manon ja hänen seurassaan vietetyt hetket tuovat paljon uutta kiinnostavaa juoneen. Juonenkäänteet ovat tässä osassa koukuttavia, vauhdikkaita ja todella todella synkän julmia. En ehkä hetkeen pääse yli lopun kamaluuksista. Eniten pidän siitä, että tässä osassa sarjaan tulee viimein fantasiaolentoja ja kunnolla taikuutta.

Tulen perillinen, (Heir of Fire, 2014)

Gummerus, 2018

Suom. Sarianna Silvonen

s.624

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia

 

Aava palaa Suomeen uuden alun perässä, ja sellainen tarjoutuukin kun hänen ystävänsä Petteri tarjoaa työtä ja asuinpaikkaa Lehmuslahdelta. Aava tarttuu tilaisuuteen ja päätyy pyörittämään majataloa maaseudun rauhaan yhdessä Petterin kanssa. Työmaalla tosin tuntuu pyörivän koko Petterin suku. Sitten paikalle pelmahtaa vielä Petterin veli Emil, joka tuo Aavan kesään hiukan houkutuksia.

"Berliinissä oli yleensä tähän aikaan jo kesäistä, mutta Lehmuslahdella Aavaa paleli jatkuvasti. Nytkin hän kietoi villatakkia tiukemmin ylleen. Majatalon vanhat ikkunat olivat komeita mutta myös vetoisia."s.82

Hunajaa ja houkutuksia aloittaa Lehmuslahti -sarjan.

Uusi alku vasta uudelleen avatussa majatalossa on mukavan arkinen kurkistus Aavan elämään. Kirja tarjoaa paljon majatalon arjen ja työtehtävien kuvausta kauniissa kesäisissä maalaismaisemissa. Ja ruokaa, ruokaa on paljon!

Ihmisuhdedraamat kuuluvat toki myös suurena osana tarinaan ja viihdyin niiden parissa hyvin, vaikka Emil ei ihan oma suosikkihahmoni ollutkaan. Kaikki nämä käänteet sopivat kuitenkin uskottavasti Aavan elämään kaiken hänen kokeman jälkeen. Sitä paitsi nyt olen ainakin hyvin epävarma, että mihin suuntaan suhdekiemurat tästä kääntyvät sarjan edetessä. Kiva ettei asiat ole niin ennalta-arvattavia. 

Mutta minusta silti parasta kirjassa on se, että olen ehkä viimein löytänyt kotimaisen feelgood kirjasarjan jossa päähenkilö on oikeasti vapaaehtoisesti lapseton ja se tuodaan kirjassa esiin, sillä siltä se lupaavasti tämän aloitusosan kohdalla näyttää. Ihanaa! Nyt hieman jännittää, miten sarja jatkuu, sillä jos Aava päätyy tekemään lapsia niin kuin tietysti kuuluu kun on kunnon ihminen, niin saatan sytyttää kirjalla nuotion. Pidän siis kirjoista, joissa perustetaan perheitä, mutta ihan liian usein näissä tarjotaan päähenkilö joka on vakaasti päättänyt, ettei halua lapsia, ja sitten kohta "järkiintyy". Olen jo pitkään kaivannut tälläisia tarinoita, jotka olisivat siltä osin raikkaampia.

Hunajaa ja houkutuksia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.341

Jennifer L. Armentrout: Verestä ja tuhkasta

 

Poppy on joutunut elämään elämänsä hyvin tiukkoja sääntöjä noudattaen, sillä hän on  jumalten valitsema Neito. Hän kulkee hunnussaan, jottei häntä voida katsoa, hän ei saa puhua juuri kenellekään, eikä varsinkaan käyttää kykyään. Elämä tuntuu vankilalta, kunnes hän saa uuden henkivartijan, jonka ansiosta asioista tulee huomattavasti mielenkiintoisempia. 

Poppy on jo pitkään pohtinut ennalta määrättyä tulevaisuuttaan ja kapinoinut pienin teoin sitä vastaan, mutta Hawken saapuminen hänen elämäänsä saa hänet kyseenalaistamaan lähes kaiken.

"Vei alle vuorokauden, ennen kuin jälleen tein jotakin täysin holtitonta."s.278

Verestä ja tuhkasta aloittaa Veri ja tuhka -fantasiasarjan.

Tämä on melkoisen hitaasti etenevää fantasiaa, jossa pysähdytään pitkiksi ajoiksi ja usein käsittelemään Poppyn tunteita. Fantasiamaailma ja sen kiemurat avautuvat hiljalleen, ja läpi kirjan vallitsee epätietoisuus, kun itse kirjan päähenkilökään ei juuri tiedä tulevista riiteistä ja ylentämisistä mitään. Uusiin maisemiin ja monenlaisiin tapahtumiin päästäänkin tutustumaan yhdessä Poppyn kanssa. 

Alkuun tämä kovasti odottamani kirja ei sitten napannut minua lainkaan mukaansa ja mietin, että tuleeko tästä nyt ihan pettymys, mutta kyllä se tarina sitten lopulta lähti vetämään ja minäkin aloin nauttia kerronnasta.

Poppy ei jää alakynteen kun puhutaan tappeluista, joten julmuuksia, väkivaltaa ja rankkoja kokemuksia kertyy melkoinen määrä hitaasti etenevästä juonesta huolimatta. Taistelukohtauksia rittää, ja lukijalle esitellään erilaisia olentoja, jotka sitten paljastuvatkin uudelleen nimetyiksi vampyyreiksi ja ihmissusiksi. Pidin täysin turhana näitä uudestaan keksittyjä nimiä tutuille olennoille.

Romantiikkaa ja helliä hetkiäkin kirjaan mahtuu. Poppyn ja Hawken myrskyävät tunteet ja yhteiset hetket saavatkin suuren roolin kirjassa.

Osa kirjan suurista paljastuksista ei tullut millään tavalla yllätyksenä, ne kun olin jo arvannut aivan alkuvaiheessa, mutta se ei menoa häirinnyt, sillä niin paljon kiinnostavia tapahtumia ja paljastuksia riitti silti. Odotankin jatkoa innolla, sillä paljon kysymyksiä jäi vaille vastausta.

Verestä ja tuhkasta, (From Blood And Ash, 2020)

Karisto, 2024

Suom. Annika Eräpuro

s.571

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät -Uskomaton

 

Mystisen A:n paljastukset ovat saaneet Arian, Emilyn, Spencerin ja Hannan elämät melkoiseen solmuun. Mutta pelottavinta on, että A ei selvästi kaihda mitään keinoja pysyäkseen anonyyminä. Siitä todisteena yksi tytöistä on päätynyt sairaalaan. Tytöt puskevat eteenpäin uhkailuista huolimatta. He ovat pelokkaita, epäluuloisia ja kireitä kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta tilanne muuttuu entistä jännemmäksi.

"Hanna tarttui Monaa kädestä ja tytöt kiljuivat innosta. Aria ja Spencer seisoskelivat vaivaantuneina ulkopuolisina sivussa. Hanna ei aikonut kiljua heidän kanssaan. Se oli varattu parhaiden kavereiden väliseksi eikä Hannalla ollut kuin yksi sellainen."s.116

Uskomaton on Valehtelevat viettelijät -sarjan neljäs osa.

Tämän sarjan lukemisessa ei pidemmät tauot tunnu olevan paikallaan, sillä ainakin minä olen unohtanut suunnilleen viikossa suurimman osan kaikista teinidraamoista, joita aiemmissa osissa on tapahtunut, mutta onneksi ne palautuvat suht nopeasti takaisin mieleen, kunhan pääsee taas uuden kirjan imuun. 

Ja sitä teinidraamaahan mahtuu oikein mukavasti tähänkin osaan. Tällä kertaa juonenkäänteet tuntuivat entistäkin suuremmilta ja vaarallisemmilta. Päähenkilöt ja heidän läheisensä tekivät valtavia päätöksiä. Kaikki hahmot myös alkavat olla epäileväisinä jo toisiaankin kohtaan, sillä tilanne on käymässä liian tukalaksi. Juonessa onkin hyvin painostava ja hyytävä tunnelma, ja loppua kohden kaikki tuntuu selviävän, mutta niin kuin tiedätte sarja ei ole vielä ohi...

Tykkäsin tästäkin osasta, mutta edellinen osa oli parempi, sillä tässä tosiaan tuo kevyt dramaattinen viihde, oli niin paljon painostavampaa ja totisempaa. Valtavia paljastuksia tuntui myös tulevan ovista ja ikkunoista, niin ettei tyttöjen arkeen juuri muuta mahtunutkaan. 

Uskomaton, (Unbelievable, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Paula Takio

s.320

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

 

Antonin työtoveri kuolee, mutta jättää Antonille entistä potilastaan koskevia tietoja. Hän törmää kansiossa tuttuun nimeen. Potilaskertomus on hänen omasta tyttärestään. Iida on hakenut apua, mutta onko koko juttu pelkkää huuhaata. Vasempaan korvaan kuiskitut sanat, pienet hipaisut korvalehdellä, hengitys... Anton päättää hieman tutkia asiaa, vaikkei uskokaan tarinaan kuiskaavasta tytöstä.

"Ikkunasta heijastui ihmisenmuotoinen läiskä, jonka kasvot olivat varjoissa, kuin musta aukko. Yksikään tytär ei olisi tunnistanut siitä isäänsä."s,43

Kuiskaava tyttö on nopealukuinen kauhukirja, jossa paikallinen legenda kuiskaavasta tytöstä herää eloon. Lukijaa viritellään kauhutunnelmaan jo heti kannessa, sillä teksti "Lue omalla vastuullasi" saattelee tarinan pariin. 

Kirjassa on synkkä tunnelma alusta loppuun, joka johtuu suurimmilta osin synkistä, ikävistä ja pahantahtoisista henkilöhahmoista. Kaikilla on kurjaa, kaikilla on synkkiä ajatuksia ja kammottavia salaisuuksia. Jopa kirjan ainoa hitusenkaan positiivisempi hahmo, saa kuunnella päivästä toiseen kammottavia kuiskauksia korvansa juurella, niin sekin positiivisuus karisee vauhdilla. 

Kirjassa on melko kammottavia kohtauksia, joiden julmuus välittyy lukijalle loistavasti, vaikka onnekseni niitä ei kuvata erityisen graafisesti, vaan jätetään lukijan oman ajattelun varaan. Pienillä, mutta selkeillä kerronnallisilla valinnoilla lukijalle käy kuitenkin hyvin selväksi mitä hirveyksiä tapahtuu.

Tämä on ehkä suosikkini tähän asti lukemistani Hautalan kirjoista. Kirjan lyhyet luvut ja nopea tempo, sekä kirkon rauniot, haamut ja legendat saivat minut ahmimaan kirjan vauhdilla. Jälleen tälläkin kirjalla on hyvin avoimeksi jätetty loppu, joka on tuttua muista lukemistani Hautalan kirjoista. Osasin jo odottaa sitä, joten se ei enää ärsytä niin kuin aiemmin.

Kuiskaava tyttö

Tammi, 2016

Päällys: Mika Tuominen

s.255