Geneviève Côté: Sinä ja minä

Kaksi ystävystä viettää päivää maalaamalla. Pian molemmissa herää omituinen tunne, olisinpa sellainen kuin sinä. Ystävykset alkaa miettiä millaista olisi olla sellainen kuin toinen, mutta pienen muuttumisleikin jälkeen on aika todeta, että he ovat kumpikin loistavia juuri sellaisena kuin ovat. 

Sinä ja minä on pieni ja hempeän lempeä kuvakirja perheen pienimmille.

Kirjassa on suuret vaaleansävyiset kuvat, ja hyvin vähän tekstiä. Yhdellä sivulla on yleensä yksi lause, kaikilla ei edes sitä. 

Söpö on minusta hyvä sana kuvaamaan tätä kirjaa ja siinä esiintyvää ystäväkaksikkoa. Kirjassa on tärkeä sanoma siitä, että olemme kaikki erilaisia, mutta se on hyvä asia, ja olemme loistavia juuri sellaisena kuin olemme. Tarina ei kuitenkaan ole monimutkainen tai selittelevä, vaan sopii yksinkertaisuudessaan vaikka ääneen luettavaksi pieneksi saduksi. 

Sinä ja minä, 2009

KVALITI, 2022

Teksti ja kuvat: Geneviève Côté

Suom. Marvi Jalo

Arvostelukappale

Fred Vargas: Kuriton mies nurin

 

Ranskan maaseudulla sudet aiheuttavat pahennusta, pelkoa ja vihaa, kun aiemmin niin sopuisasti ihmisten kanssa eläneet sudet yllättäen alkavat tappaa valtavasti uuhia eri kylissä. Pian kuitenkin ilmenee, että kyseessä olisikin vain yksi murhanhimoinen valtava susi, ja kylässä lähtee liikkeelle huhu ihmissudesta. Kun sitten tapahtuu ensimmäinen hyökkäys, jossa ihminen kuolee, alkaa ihmissusijahti. 

Sutta lähtee etsimään varsin erikoinen kolmikko lampaankuljetusautolla. Matkan varrella joukko saa vielä mukaansa komisario Adamsbergin, joka on seurannut susitilannetta uutisista.

"Camille ihmetteli, miksi santarmi sanoi kaiken kahteen kertaan. Siihen kului paljon aikaa, kun kaiken sanoi kahteen kertaan, helposti vaikka puoli päivää. Kun taas Lawrence, joka lausui vain kolmanneksen yhdestä virkkeestä, säästi suunnattomasti aikaa. Vai hukkasiko hän sen ajan? Asiaa saattoi tietenkin katsoa myös siltä kannalta."s.77

Kuriton mies nurin on toinen osa Adamsberg -dekkarisarjasta.

Hupsista, melkein kymmenen vuotta ehti kulua ennen kuin jatkoin tämän sarjan parissa. Olen tosiaan tämän sarjan ensimmäisen osan lukenut, mutta ei ole varmaan ihme, etten siitä tai sen hahmoista muista juuri mitään tarkkaa, kun olen kirjoittanut kirjasta tänne blogiin vuonna 2013. 

Nyt halusin matkata kirjan parissa Ranskaan, ja muistelin, että tämän sarjan aloitus oli mukavan erikoinen ja viihdyttävä, niinpä viimein päätin jatkaa sarjan lukemista. 

Adamsberg itse on tässä osassa aika pienessä roolissa. Suurempaan osaan pääsivät Camille ja Lawrence, kylässä asuva pariskunta, joista toinen tutkii susia ja toinen päätyy mukaan susijahtiin, sillä hän osaa ajaa kuorma-autoa. Kumpainenkin on varsin persoonallinen. Kirjan parasta antia ovatkin prsoonalliset hahmot, joiden runsaita keskusteluja lukee mieluusti. Loppuratkaisu oli myös yllättävä, tosin aika nopea.

Siltikään en päässyt nyt oikein nauttimaan tästä kirjasta. Odotin enemmän, sillä ilmeisesti olin kovastikin pitänyt Sinisten ympyröiden miehestä, silloin kymmenen vuotta sitten. 

Kuriton mies nurin omaa kiinnostavan idean, on susia, luontoa ja ihmissusimyytti, mutta silti se tuntui kovin hidastempoiselta ja liiankin kummalliselta, että olisin jaksanut kiinnostua hahmojen elämästä. En usko, että tämä kirja jää mitenkään mieleen, sillä samaistumispintaa ei ole. Myöskin kaipaamani Ranskan matka jäi kaukaiseksi haaveeksi. Ei tätä kirjaa lukiessa tuntunut kovinkaan monesti siltä, että olisin juuri Ranskassa ollut. Paikka olisi voinut olla lähes mikä vain, sillä pääpaino oli ihmisten välisissä dialogeissa, ja hahmojen ajatuksissa. 

Kuriton mies nurin, (L'Homme à l'envers, 1999)

Gummerus, 2007

Suom. Marja Luoma

s.376

Maami Snellman ja Suvi Pohjonen: Tanssitaan balettia

 

Inkalilja ja petrus odottavat malttamattomina ensimmäistä balettituntiaan. Ensimmäinen tunti tuntuu jännittävän niin lapsia kuin vanhempiakin, mutta kun ohjekirje luetaan vielä kertaalleen huolella ja tanssisalissa odottava opettajakin vaikuttaa ihanan kannustavalta, katoaa jännitys ja tunnista tulee hauska. 

"-Minuakin jännittää, tanssinopettaja hymyilee. -Mutta uskokaa pois, kaikki sujuu taatusti oikein hyvin!"s.14

Tanssitaan balettia on tarinallinen tietokirja, joka tarjoaa kauniisti kuvitetun tarinan uuden harrastuksen aloittamisesta. 

Kirja on hyvä kokonaisuus, sillä vaikka kirjasta saakin monenlaista tietoa baletista, ei se ole liian tietokirjamainen pienen tarinansa ansiosta. Kirja on napakka kokonaisuus, jossa on paljon kuvia. Tekstiä ei ole kovin paljon, ja tarina sopii näin ollen myös perheen nuoremmille. Kirjasta saa kyllä uutta tietoa näin vanhempanakin lukijana, sillä minä kun en baletista etukäteen tiennyt oikeastaan mitään. 

Eikä kirjan lukijan tarvitse haaveilla edes balettiharrastuksesta, tämä on kivaa luettavaa ihan muutenkin. 

Kirjassa kurkistetaan Inkaliljan ja Petruksen tunnelmiin kotona ennen ja jälkeen ensimmäisen balettitunnin, sekä tietysti ensimmäiselle balettitunnille. Lukijalle esitellään harrastukseen tarvittavia varusteita, baletin perusasentoja ja lopuksi hiukan baletin historiaa. 

Pidän kirjan ideasta, ja minusta tällaisia kirjoja voisi hyvin olla muistakin harrastuksista. 

Tanssitaan balettia

KVALITI, 2022

Kuvat ja taitto: Marika Ollikainen

s.40

Arvostelukappale

Mervi Heikkilä: Revonpuro

 

Pöllö on Revonpuron varrella asuva villi tyttö, joka nauttii luonnosta, ja rakastaa metsässä asuvia eläimiä. Kun hän saa eräänä päivänä kuulla järkyttävän huhun, että kartanonherra rakennuttaisi valtavaa kultamyllyä, jolla hän aikoisi tuhota koko metsän, on Pöllön aika tehdä jotakin. Pöllö ei varsinaisesti pidä siitä, että "hänen" metsäänsä tepastelee vieraita, mutta kun kaksi nuorta, Hiisku ja Matrus saapuvat, on ehkä aika poiketa omista ennakkoluuloisista ajatuksista.

"Äänettömin jaloin Pöllö lähti juoksemaan metsän halki. Hän ei pelännyt soiden rämiäisten tai luolien kalpeiden riivojen hyökkäyksiä, sillä hän tunsi tämän metsän ja osasi välttää vetiset suot ja pimeät luolat. Revonpuron vartta pitkin polku johti suoraan kotiin."s.11

Revonpuro on Aijalin saaren tarut -sarjan ensimmäinen osa.

Ensimmäinen ajatus kirjan luettuani oli, että tämä sopii loistavasti kaikille Ronja ryövärintyttärestä pitäville. Metsässä juoksenteleva, seikkailuihin päätyvä sisukas tyttö kun tuo Ronjan mieleen. Lisäksi löytyy pahantahtoisia olentoja, joita kannattaa vältellä parhaansa mukaan. Revonpuron varrelle rakentuu kuitenkin aivan omanlaisensa maailma yksityiskohtineen, hahmoineen ja otuksineen. 

Revonpuro on hyvä sarjan aloitus. Kirjassa kulkeva kultamyllyn ympärille punoutuva juoni saadaan päätökseen, mutta monenmoista kiinnostavaa vihjaillaan tulevia osia ajatellen. Kirjassa ehti tapahtua hurjasti kaikkea, joten toimintaa riittää. Pöllö on seikkailunhaluinen, aika jääräpäinen ja sisukas hahmo, joka syöksyy tilanteeseen kuin tilanteeseen hirveästi ajattelematta, joten jännittäviä hetkiä syntyy useita. 

Monien fantasiakirjojen tapaan myös Revonpurossa eletään vanhan ajan tyyliin yksinkertaisessa kotimökissä. Rohdot pakataan nahkaleiliin ja matkat taitetaan jalan tai hevosella. Minulle tämä sopii hyvin, sillä vanhan ajan tunnelma kelpaa aina. 

Toiminnallisen seikkailun, ihanien eläinten ja luonnon lisäksi kirjasta löytyy myös fantasiaelementtejä. On jos jonkinlaista otusta, osa vaarallisia, osa ihan harmittomia. On myös metsänhaltioita ja noitia, joista tässä kirjassa nähtiin pieniä vilauksia, mutta ehkä seuraavissa osissa enemmänkin.

Revonpuro

Karisto, 2018

Kuvitus: Kati Vuorento

Kartta: Mervi Heikkilä

s.206