Ranskan maaseudulla sudet aiheuttavat pahennusta, pelkoa ja vihaa, kun aiemmin niin sopuisasti ihmisten kanssa eläneet sudet yllättäen alkavat tappaa valtavasti uuhia eri kylissä. Pian kuitenkin ilmenee, että kyseessä olisikin vain yksi murhanhimoinen valtava susi, ja kylässä lähtee liikkeelle huhu ihmissudesta. Kun sitten tapahtuu ensimmäinen hyökkäys, jossa ihminen kuolee, alkaa ihmissusijahti.
Sutta lähtee etsimään varsin erikoinen kolmikko lampaankuljetusautolla. Matkan varrella joukko saa vielä mukaansa komisario Adamsbergin, joka on seurannut susitilannetta uutisista.
"Camille ihmetteli, miksi santarmi sanoi kaiken kahteen kertaan. Siihen kului paljon aikaa, kun kaiken sanoi kahteen kertaan, helposti vaikka puoli päivää. Kun taas Lawrence, joka lausui vain kolmanneksen yhdestä virkkeestä, säästi suunnattomasti aikaa. Vai hukkasiko hän sen ajan? Asiaa saattoi tietenkin katsoa myös siltä kannalta."s.77
Kuriton mies nurin on toinen osa Adamsberg -dekkarisarjasta.
Hupsista, melkein kymmenen vuotta ehti kulua ennen kuin jatkoin tämän sarjan parissa. Olen tosiaan tämän sarjan ensimmäisen osan lukenut, mutta ei ole varmaan ihme, etten siitä tai sen hahmoista muista juuri mitään tarkkaa, kun olen kirjoittanut kirjasta tänne blogiin vuonna 2013.
Nyt halusin matkata kirjan parissa Ranskaan, ja muistelin, että tämän sarjan aloitus oli mukavan erikoinen ja viihdyttävä, niinpä viimein päätin jatkaa sarjan lukemista.
Adamsberg itse on tässä osassa aika pienessä roolissa. Suurempaan osaan pääsivät Camille ja Lawrence, kylässä asuva pariskunta, joista toinen tutkii susia ja toinen päätyy mukaan susijahtiin, sillä hän osaa ajaa kuorma-autoa. Kumpainenkin on varsin persoonallinen. Kirjan parasta antia ovatkin prsoonalliset hahmot, joiden runsaita keskusteluja lukee mieluusti. Loppuratkaisu oli myös yllättävä, tosin aika nopea.
Siltikään en päässyt nyt oikein nauttimaan tästä kirjasta. Odotin enemmän, sillä ilmeisesti olin kovastikin pitänyt
Sinisten ympyröiden miehestä, silloin kymmenen vuotta sitten.
Kuriton mies nurin omaa kiinnostavan idean, on susia, luontoa ja ihmissusimyytti, mutta silti se tuntui kovin hidastempoiselta ja liiankin kummalliselta, että olisin jaksanut kiinnostua hahmojen elämästä. En usko, että tämä kirja jää mitenkään mieleen, sillä samaistumispintaa ei ole. Myöskin kaipaamani Ranskan matka jäi kaukaiseksi haaveeksi. Ei tätä kirjaa lukiessa tuntunut kovinkaan monesti siltä, että olisin juuri Ranskassa ollut. Paikka olisi voinut olla lähes mikä vain, sillä pääpaino oli ihmisten välisissä dialogeissa, ja hahmojen ajatuksissa.
Kuriton mies nurin, (L'Homme à l'envers, 1999)
Gummerus, 2007
Suom. Marja Luoma
s.376