Eveliina Talvitie: Helga

 

Mainos/Kirja saatu kustantajalta.

Helga ompelee itselleen ja kyläläisille vaatteita, tikkaa täkkejä ja lypsää kotonaan lehmiä. Pikku hiljaa pää täyttyy kuitenkin aivan uudenlaisista unelmista. Hän on nähnyt lehdessä upeita pariisililaisia luomuksia, ja haluaa tuoda jotain yhtä kaunista omaankin elämäänsä. Uudenlaisia vaatteita ei maaseudulla katsota kovin hyvällä, mutta Helgan intoa se ei sammuta.

"Yleensä moiset tyhjänpäiväisyydet vaivaannuttivat Helgaa, mutta nyt ne kuulostivat siltä kuin pikkulintu olisi sirkuttanut korvan juuressa lupauksia auringonpaisteesta ja keltaisista kukkapelloista."s.32

Helga aloittaa Ompelija -trilogian, joka kertoo käsityöläisnaisista ja muodin voimasta.

Tämä alle 200 sivuinen romaani, johon pienestä koostaan huolimatta mahtuu 15 vuotta Helgan ja monen muunkin hahmon elämää, koostuu upeista pienistä tuokiokuvista.

Voi miten pidinkään tästä kirjasta ja sen huolella valituista virkkeistä, jotka tuntuvat kertovan aivan kaiken oleellisen luoden samalla kaunista ja aitoa tunnelmaa ympärilleen. Tunnelma, miljöö ja hahmojen tunteet tulevat esiin ilman selittelyä, pienissä arkisissa hetkissä.

Kirjassa eletään vuosia 1948-1963. Helga on päähenkilönä omaa polkuaan kulkeva nainen, jonka pää on täynnä unelmia, ja joka myös rohkeasti toteuttaa niitä. Mutta ei hän ole sellainen tylsä sankari kuitenkaan, vaan nuo rohkeat teot ja päätökset vaativat melko harmaitakin tekoja, jotka tuovat kirjaan särmää. Itse asiassa kirjan sivuhahmoinakin toimivat naiset ovat kaikki melkoisen särmikkäitä, eivät lainkaan yksinkertaisia.

Helga

Into, 2025

Kansi: Timo Numminen

s.195

Eveliina Talvitie: Kunniaton mutta vapaa

 

Azadeh on Afgaanitaustainen, Iranissa pakolaisena kasvanut nainen, joka isänsä kuoltua muutti äidin ja sisarusten kanssa Suomeen. Turvapaikka järjestyi, ja odotukset uudesta elämästä oli suuret. Todellisuus paljastui lähes entistä rajoitetummaksi. Suomessa asuva afgaaniyhteisö vartioi ja yritti päättää kaikista asioista, kuten sopivasta sulhasesta, ja siitä mitä saa tai ei saa tehdä. Kun yhteiskunta ei puuttunut asioihin, oli Azadehin muutettava asioiden kulkua itse. 

"-Sun äiti lyö sua Koraanilla päähän kun kuulee, että kuljet koulussa ilman hijabia, joku lapsista huusi järkyttyneenä."s.103

Kunniaton mutta vapaa on ajatuksia herättävä tositarina vahvasta ja määrätietoisesta naisesta, pakolaisuudesta, ja yhteiskunnasta sen ongelmakohtineen.

Kun kirja kolahti postilaatikkoon ja pitelin sitä ensimmäisen kerran käsissäni tutkaillen, toivoin, ettei kyseessä olisi tietokirjamainen tönkkö kuvaus täynnä saarnaavaa tekstiä pakolaisuudesta. Toive toteutui. Kunniaton mutta vapaa tarjoaa elämää täynnä olevan tarinan, joka on kaikkea muuta kuin tietokirjamainen tai tönkkö. Ei tässä saarnatakaan tai yritetä väkisin tunkea silmiä avaavaa kauheutta sivukaupalla. Ongelmat ja kauheudet tulevat esiin Azadehin elämän ja kokemuksien kautta. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, ja tyyli tuo Azedehin ajatuksineen ja kokemuksineen hyvin lähelle lukijaa. 

Kirja on sujuvasti etenevä ja koukuttava romaani, joka siinä ohessa herättelee ajatuksia yhteiskuntamme ongelmista.

Kunniaton mutta vapaa

Like, 2022

Valokuvat: Jyri Pitkänen

s.252

Arvostelukappale

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Eevan ja Miran perheet asuvat lähekkäin lähiössä. Molemmilla on omat ongelmansa. Tytöillä on vahva ystävyys, he ovat aina toistensa tukena ja seurana. Ystävyys kestää läpi koko lapsuuden ja nuoruuden, aikuisikään saakka. Heidän elämänsä on rajua ja välillä hyvinkin ikävää. Vanhemmat vaikuttavat välinpitämättömiltä, ilkeiltä ja kovilta. Yhdessä he kuitenkin selviävät ja lupaavat pitää toisesta huolta aina, kostaa jos joku tekee toiselle pahaa.

Kovakuorisen tarina heittelee lukijaa 1970-luvulta 2000-luvulle saakka. Se etenee pienissä paloissa ja kohtauksissa, välillä kertoen tyttöjen lapsuudesta ja välillä palaten nykypäivään. Välillä kerrotaan erään miehenkin ajatuksia. On ilmeistä, että miehen tarina liittyy jollakin tavalla naisten elämään, mutta se miten hän siihen liittyy, pysyi hyvin yllätyksenä loppumetreille saakka.

Kirjassa vallitsi aika dekkarimainen tunnelma. Pystyi arvelemaan, että jollekin tapahtuu jotain, mutta ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan, kenelle ja kenen toimesta. Tunnelma kiristyi mitä enemmän henkilöiden elämästä väläyteltiin paloja. Tarina onkin vetävä ja jännittävä.

Kovakuorisen teksti on aitoa ja tunnelmaan on helppo päästä. Talvitie onnistuu lyhyissä kohtauksissa luomaan henkilöistä eläväisiä. Mitään lämminhenkistä ystävyysromaania on kuitenkin turha odottaa. Kirjan miljöö ja juoni luo sellaisen tunnelman, että henkilöillä tuntuu olevan koko ajan kylmä niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Minkäänlaisia ilonpilkahduksia, ei näin kirjan luettuani mieleen tule. Kirjan tunnelmasta jääkin mieleen ilkeys, itsekkyys ja suru. Ei siis ole tiedossa päivänpaistetta, vaan talvisia kylmiä maisemia, joissa välillä hyvin arvaamattomilta vaikuttavat hahmot yrittävät kärvistellä päivästä toiseen.


Kovakuorinen
Into, 2019
Kansi: Mika Tuominen
Kannen kuvat: Jyri Pitkänen
s. 227
Kustantajalta saatu ennakkokappale