maanantai 26. syyskuuta 2016
Joanne Harris: Suolaista hiekkaa
Mado palaa Pariisista kotisaareensa kymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Saari ei vaikuta enää hyvinvoivalta. Talot rapistuvat ja jöröt itsepäiset saarelaiset kiukuttelevat toisilleen ja uskovat pyhimyksen pelastavan jos pelastaa haluaa. Hänen isänsä ei puhu lähes lainkaan ja Madoa kiinnostaa hänen hiljaisuuden salaisuudet.
Mado saa selville, että naapurisaaren rikas mahtimies suunnittelee omiaan heidän saarelleen ja hän yrittää saada kyläläiset nostamaan päätään ja taistelemaan saaren puolesta. tehtävä ei ole helppo, sillä saarelaiset eivät usko voivansa tehdä mitään. Onneksi Mado saa avukseen saaressa asuvan muukalaisen Flynin, jonka saarelaiset ovat ottaneet yllättäen avosylin vastaan.
Tuttuun Harrisin tyyliin saaren tunnelmaan pääsee loistavasti eläytymään. Kuvailtu on taas tuoksut ja tuntemukset niin tarkasti, ettei keneltäkään jää varmastikaan saari kaukaiseksi lukiessaan.
Osa hahmoista sen sijaan jäi aika kaukaiseksi itselleni. Päähahmot olivat ihan selkeitä, mutta sitten loput saarelaiset tuntuivat haastavilta. Vähän väliä piti muistella, että kukas tuo nyt sitten oli ja miksi se on kiukkuinen tuolle. Ehkä se vain johtui saarelaisten samankaltaisuudesta, kun heillä ei ollut kovin paljoa omia henkilökohtaisia luonteenpiirteitä.
Kirjassa on rauhallinen tunnelma ja se kannattaa muistaa kirjaa lukiessa ja nauttia vain saaren kuvailusta ja karuista oloista. Salaisuudet kyllä paljastuvat sitten lopussa ja vauhdilla. Mielestäni liiankin lyhessä ja vauhdikkaassa pätkässä, sillä muuten rauhallinen kirja tuntui saavan liian töksähtävän lopun.
Suolaista hiekkaa, (Coastliners, 2002)
Otava, 2003
Suom. Satu Leveelahti
s. 351
lauantai 24. syyskuuta 2016
Robert Kirkman & Jay Bonansinga: The Walking Dead -Kuvernöörin nousu
Veljekset Philip ja Brian Blake, sekä Nick ja Bobby yrittävät selviytyä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja suojella pientä Pennyä, Philipin tytärtä. Zombit valtaavat maailmaa nopeammin kuin kukaan olisi uskonut, ja radio kanavat hiljenevät yksi kerrallaan, vaikka kauheudet eivät ole ehtineet jatkua, kuin muutaman päivän. Atlantassa huhutaan olevan pakolaiskeskus, johon miehet ja Penny päättävät lähteä zombeja karkuun odottamaan turvallisten päivien paluuta. Matka on vaarallinen, sillä zombit eivät suinkaan ole ainoa vihollinen maailmassa, jossa ihmiset tuntuvat menettävän järkensä ja tekevän mitävain selvitäkseen.
Kuvernöörin nousu on ensimmäinen osa The Walking Dead -sarjasta.
Kuvernöörin nousu sopii luettavaksi The Walking Deadin faneille, mutta myös niille joille kysyinen sarja ei ole ennestään tuttu. Kirja nimittäin tarjoaa kauhun ja zombien faneille itsenäisen tarinan, jonka lukemiseen ei tarvita taustatietoja.
Faneille kirja kuitenkin tarjoaa mielenkiintoista lisätietoa sarjaa edeltävästä ajasta ja pahamaineisesta kuvernööristä. Osittain sarjan seuraajat väkisinkin tietävät mitä kirjassa tulee tapahtumaan, mutta ei mielestäni yhtään liikaa, sillä televisiosarjassa on kuvernöörin aikaisemmat liikkeet jätetty kertomatta ja kirja tarjoaa yllättäviä käänteitä.
Kirjasta löytyy rauhallisia kohtauksia, joissa hahmoihin päästään tutustumaan ja joissa kuvaillaan arkea zombien ympäröimässä maassa, mutta myös toimintaa löytyy sitä kaipaaville ja välillä lukija viedäänkin keskelle veristä aivokudoksen ja suolien täyttämää taistelutannerta.
En ole koskaan ollut veristen ja erittäin väkivaltaisten kohtausten ystävä, mutta The Walking Dead on saanut minut koukkuun selviytymistarinansa ansiosta ja odotan innolla mitä kaikkea uutta televisosarjasta tutuista hahmoista vielä paljastuu tämän kirjasarjan kautta. En osaa sanoa poikkeaako alkuperäinen The walking Dead sarjakuva paljon televisiosarjasta, kun en ole sitä lukenut, joten en voi verrata sitä tähän kirjaan.
The Walking Dead -Kuvernöörin nousu, (The Walking Dead: The Rise Of The Governor, 2011)
Like, 2014
Suom. Marika Saastamoinen
s. 361
torstai 8. syyskuuta 2016
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Kissani Jugoslavia kertoo kahden ihmisen tarinan, kahdessa eri maassa ja yhdistää tarinat lopulta yhteen. Emine on nuori nainen 1980 -luvun Jugoslaviassa. On aika mennä naimisiin ja perustaa perhe. Onnellista avioliittoa ei kannata kuitenkaan suuremmin odotella, kun näkee aviomiehensä häissä, vasta kolmatta kertaa, eikä mies käyttäydy, niin kuin pitäisi.
Bekim on mies, joka on nuorena perheensä kanssa muuttanut Jugoslaviasta Suomeen sotaa pakoon. Sopeutuminen on vaikeaa pakolaisena ja seksuaalisen vähemmistön edustajana.
Tästä kirjasta puhuttiin paljon, kun se ilmestyi, joten odotukset olivat korkealla, kaikkien ylistävien arviointien jälkeen. Kirja ei kuitenkaan napannut toivotulla tavalla ja se jäikin etäiseksi.
Parasta kirjassa oli Eminen osuudet, jotka paljastivat Jugoslavian kulttuuria, erityisesti naisen rooli perheessä nousi esiin. Eminen osuudet kirjasta oli kirjoitettu selkeämmin ja ilman erityistä symboliikkaa, kun taas Bekimin osuudet olivat vaikeaselkoisempia.
Kirja oli nopeaa luettavaa, mutta minulle ei ainakaan kaikki asiat selvinnyt ensimmäisellä lukukerralla. Paljon asioita jäi roikkumaan ilmaan, enkä tiedä olisiko ne pitänyt ymmärtää kirjan lukemalla. Esimerkiksi Bekimin vierailu isoisänsä luona kirjan loppupuolella, jäi minulle merkityksettömäksi.
Pakolaiselämää Suomessa kuvaili mielestäni parhaiten Eminestä ja Bajramista kertovat osiot, kun taas tässäkin aiheessa Bekimin osuudet jäivät kaukaisiksi.
Statovci oli valinnut mielenkiintoisen tavan kertoa hahmosta, jota nimitettiin kissaksi. Erilaisuus herätti kiinnostuksen. En pitänyt kissasta ja toivoin Bekiminkin tajuavan, että hän ansaitsee paljon parempaa, kuin tuon kissan.
Kirjan kansi on kivan erilainen ja näyttävä, mutta valitettavasti, en kannen suunnittelijaa löytänyt. :/
Kissani Jugoslavia
Otava, 2014
s. 286
lauantai 3. syyskuuta 2016
Mari Jungstedt: Neljäs uhri
Pikkukaupungin rauhallista arkea ravistelee ryöstäjien tekemä isku arvokuljetusautoon. Ryöstäjät pääsevät karkuun, mutta pian epäonni kohtaa myös heitä, kun yksi ryöstäjistä murhataan piilopaikassa. Komisario Knutas saa kollegoidensa kanssa tapuksen tutkintaansa. Onko kyse vain ryöstäjien välisestä riidasta, vai onko joku paremmin perillä ryöstäjistä, kuin Knutas?
Neljäs uhri on yhdeksäs osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Jungstedtin tapa kertoa tarinaa monen ihmisen näkökulmasta toimi taas, vaikka tällä kertaa arvasin murhaajan aika aikaisessa vaiheessa, eikä kirja tuottanut suuria yllätyksiä. Vaikka sarjasta löytyy muutama tälläinen melko ennalta-arvattava teos, on lukeminen silti mukavaa hyvin etenevän kerronnan vuoksi.
Upean aidosti kuvailtu Gotlanti ja sen maisemat piirtyy selvästi lukijan silmien eteen, vaikka en ole Gotlannissa edes käynyt. Tälläistä kirjoitustyyliä arvostan kovasti.
Henkilöistä Johan ja Emma olivat aika pienessä roolissa tällä kertaa, mutta kaikkien muiden hahmojen elämää koskevien juonenkäänteiden joukossa se ei haitannut. Kaikki hahmot jäivät kirjassa isojen muutosten äärelle, joten mielenkiinnolla odotan miten heidän kaikkien käy seuraavassa osassa.
Neljäs uhri, (Det fjärde offret, 2011)
Otava, 2014
Suom. Emmi Jäkkö
s. 333
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)