Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla

 

Katajamäelle on perustettu uusi vanhusten palvelutalo, ja tämä tietysti herättää valtavasti puhetta kyläläisissä. Palvelutalon omistaja kun ei edes ole Katajamäkeläinen. Onko siis kyseessä joku itsekeskeinen tyyppi, joka haluaa vain kerätä vanhusten rahat omaan taskuun, vai joku joka oikeasti haluaa tarjota vanhuksille hyvän kodin? Ainu Harjulan sisko päätyy miehensä, palvelutalon omistajan kanssa Katajamäelle ja houkuttelee myös Ainun mukaansa. Siskokset Ainu ja Eevi herättävät myös Katajamäkeläisten uteliaisuuden. Ainu saakin myös monen miehen pään kääntymään, mutta kuka heistä olisi hänelle se oikea?

"Hänestä oli aina piristävää poiketa kyläkaupassa, jonka hän nyt oli oppinut tietämään Katajamäen uutistoimistoksi ja toimintakeskukseksi. Ellei jostain asiasta saisi tietoa kyläkaupan kahvilanurkkauksesta, se ei olisi sen arvoinenkaan."s.171

Katajamäki kahden vaiheilla on yhdestoista osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Viime vuonna en ehtinyt käväistä Katajamäellä lainkaan, joten nyt oli korjattava tilanne jo näin alkukesästä. Toisaalta tästä sarjasta on välillä ihan hyväkin pitää pientä taukoa, sillä alkaahan näiden juonissa olemaan melkoisesti toistoa kun sarja on edennyt jo näin pitkälle.

Juorujen ja ennakkoluulojen täyteinen arki rullaa tuttuun tapaan kesäisissä maisemissa. Kyläkaupan kahvinurkkauksessa käydään keskusteluja, joiden taso on välillä ärsyttävän ahdasmielistä. Mutta loppujen lopuksi nämä Katajamäkeläiset örmyt on melko helppo voittaa puolelleen, ja juttujen taso muuttuu ystävällisemmäksi. Oli kyllä silti välillä vaikea olla laittamatta kirjaa jäähylle, kun nämä hahmot olivat niin rasistisia, umpimielisiä ja jaksavat jauhaa toisten ulkonäöstä jatkuvalla syötöllä.

Tuttuun tapaan kirjaan on myös tuotu uusi päähenkilö, tällä kertaa Ainu, joka siis saa valittavakseen muutamasta sopivasta miehestä sen oikean. Tähän valintaan mahtuu dramaattisia käänteitä ja romantiikkaa. Ja siis juuri minkäänlaista tutustumistahan näiden ihmisten välille ei tarvita, vaan sopivat miehet pelmahtavat paikalle ja päättävät, että tuo nainen on juuri sopiva emäntä ja kosiskelu voi näin alkaa. Eli siis sain juuri sitä mitä Katajamäeltä odotinkin, hupaisan viihdematkan kesäisiin maalaismaisiin, jota ei kannata ruveta lukemaan realistiset lasit silmillä.

Katajamäki kahden vaiheilla

Karisto, 2016

s.250

Anneli Kivelä: Taikatemppuja Katajamäellä

 

Taika Lehtola on saapunut yllättäen Katajamäelle. Kyläläiset toki juoruavat, sillä nainen työskentelee tuoreelle lottovoittajalle, käsipuolelle entiselle alkoholistille, Urho Tiilikaiselle. Taika kuljettaa Urhoa ympöriinsä upealla uudella avoautolla ja sisustaa jopa miehen ostaman uuden kodin. Mutta muutakin juoruttavaa kyläläiset saavat, sillä Urhon luo saapuu vieras ulkomailta. 

Taika ei jaksaisi juoruja, sillä hänellä on aivan tarpeeksi mietittävää omassa elämässään. On aika kohdata menneisyyden salaisuudet. Samalla toki on muutama mies Katajamäeltä iskenyt häneen silmänsä. 

"Taika huokasi syvään mennessään lataamaan kahvinkeitintä. - Voi luoja, en muistanutkaan, millaista tämä touhu Katajamäellä on. Sinun elämäsi ei ole sinun, vaan se on meidän! Lapsuudessa siitä ei ollut haittaa, päinvastoin oli jännää kuunnella ihmisten juoruja ja levitellä niitä eteenpäin."s.32

Taikatemppuja Katajamäellä on jo kymmenes osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Kyllä tämän sarjan suloiset kansikuvat aina vaan jaksavat houkutella minut seuraavan osan pariin, vaikka näissä kirjoissa on niin paljon ärsyttäviä asioita. 

Kirjassa oli taas melkoisen dramaattisia salaisuuksia, jotka sitten pikku hiljaa paljastuivat. Lisäksi oli paljon juoruilua, kyläläisten kuulumisia ja tietysti rakkautta kirjan päähenkilölle, tosin hyvin ennalta-arvattavaa sellaista. 

Päähenkilö sai jälleen kerran aivan liian vähän sivutilaa. Pidin kovasti hänen innostuksestaan uusia juttuja kohtaan, harmi, että niistä kirjoitettiin niin lyhyesti. 

Olisi ehkä parempi siirtyä tämän sarjan parista ihan vaan pysyvästi muiden maalaisromanttisten sarjojen pariin, ja jättää seuraavat osat lukematta, sillä niin paljon ärsyyntymisen aiheita muutama viimeisin lukemani osa on aiheuttanut, mutta olen aika varma, että pian olen taas unohtanut ärsyynnykseni ja luen seuraavaa osaa. 

Mikä minua tässä kirjassa sitten niin ärsytti? Katajamäkeläiset, jotka ensimmäisissä kirjoissa vaikutti vain hyväntahtoisilta juoruilijoilta, mutta jotka osa osalta muuttuvat ilkeämmiksi ja tuomitsevimmiksi. Onkohan mitään mikä kelpaisi tälle joukolle? Suurta ärsytystä aiheutti myös raiskausyritys, joka ihan oikeasti vain siloteltiin ohi kuin ei mitään, sillä tuttujahan tässä ollaan, ja kaikilla on vaikeaa, pitää ymmärtää... Katajamäki ei tosiaan näyttänyt parastaan tässä osassa, jossa myös kauhistellaan homoutta ja tummaa ihoa. 

Taikatemppuja Katajamäellä

Karisto, 2015

s.251

Anneli Kivelä: Valoa ja varjoa Katajamäellä

 

Runo Heinonen ilmestyy Satu-siskonsa luokse Katajamäelle isänsä kanssa. Kyläläiset ihmettelevät heidän oleiluaan, mutta he eivät tiedä, että perheen kenkäkauppa Seinäjoella on mennyt konkurssiin. Nyt Runo etsii elämälleen uutta suuntaa. Runo saa pienen hetken miettiä tulevaisuuttaan, sillä hän saa kesätöitä Myllytuvasta. Pian Runo saa myös paljon seuraa vapaa-ajalleen, sillä sekä Myllytuvassa remontoiva Petteri, että Vuorensolan kartanon Erik haluavat keksiä Runolle tekemistä. Huhumylly onkin heti vauhdissa, sillä Erikin tiedetään tapailevan vastaeronnutta Tanjaa.

"Runo parkkeerasi autonsa Maamiesseurantalon pihaan ja kulki tien yli Päivikin mökille. Miten soma pikkuinen talo, ja ympärillä oleva vehmas piha vanhanaikaisine perennoineen ja sireenipensaineen oli kuin suoraan puutarhakirjasta!"s.75

Valoa ja varjoa Katajamäellä on yhdeksäs osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Tällä kertaa ei esitelty aivan tuntematonta päähenkilöä. Runosta on hieman puhuttu ennenkin, sillä hän on yhden aiemman osan päähenkilön, Sadun sisko. 

Katajamäki toimii jälleen pienenä "pakopaikkana" päähenkilölle, jonka on etsittävä uusi suunta elämälleen. On kiva, ettei päähenkilöllä ollut tällä kertaa mitään super mahtavia taitoja, joiden avulla voi tehdä töitä missä vaan ja elättää itsensä, vaan kyseessä on nainen, joka tarvitsee ihan tavallisen työn. Toki toivoin, että tätä Runon elämän järjestämistä olisi käsitelty hiukan enemmän, mutta sellaiset asiat jäivät kyllä aivan mieskuvioiden jalkoihin. 

Tässä osassa tosin oli kiinnostavammat mieskuviotkin kuin monessa muussa osassa, joten plussaa siitäkin. Loppuratkaisu kun ei tällä kertaa ollut aivan niin ennalta varma, vaan hiukan jännitystä löytyi. Edellisen osan kohdalla valitin, etten ymmärtänyt Estin äksyilyä Samelia kohtaan, mutta tällä kertaa Runon äksyily erästä miestä kohtaan oli huomattavasti ymmärrettävämpää, sillä hänen ihastumisensa oli nähtävissä. (Rakkaudesta se hevonenkin potkii.)

Myös muiden Katajamäkeläisten elämissä tapahtui hurjan paljon kiinnostavia ja tällä kertaa myös surullisia asioita.

Valoa ja varjoa Katajamäellä

Karisto, 2014

s. 243

Anneli Kivelä: Outo lintu Katajamäellä

 

Katajamäellä kiinnitetään tällä kertaa huomio Einarin ja Hilkan kotiin. vanhempi pariskunta on päästänyt Vuoksenmäen maatilan rapistumaan vuosien varrella, eikä Einari halua pistää rahaa kiinni oikeastaan mihinkään. Yllättäen tilalle haetaan nuori perijätär. Hilkalla ja Einarilla kun ei ole omia lapsia, tuodaan paikalle Einarin veljentytär Esti. 

Esti ei ole heti innoissaan uudestä perijättären roolistaan, mutta pikku hiljaa hänkin soputuu Katajamäen arkeen, niin kuin kovin moni muu ennen häntä. 

"Estin katse kiersi valoisaa, isoa tupaa. Minun sukuni kädenjäljet ovat kaikkialla näkyvissä. Miksi en siitä huolimatta tunne saapuneeni kotiin?"s.32

Outo lintu Katajamäellä on kahdeksas osa maalaisromanttisesta -Katajamäki sarjasta.

Jälleen matkasin Katajamäelle tuttujen ja uusien hahmojen pariin. Esti saa ihan mukavasti tilaa kirjasta, kun olen valitellut sitä, että päähenkilö tuntuu saavan aina vaan vähemmän tilaa, kun kaikki aika menee yleisesti kyläläisten asioiden puimiseen. 

Minua ärsytti muutama asia tätä lukiessa. En pitänyt siitä, miten muut suhtautuivat Estin pukeutumiseen tai meikkaamattomuuteen, sellainen omituinen arvottaminen, että tämä toinen nainen on paljon parempi ja reippaampi, kun hän laittautuu, ottaisit hänestä mallia -asenne, otti silmään monesti kirjan edetessä. Estin oma käytös ärsytti myös. En oikein saanut käsitystä siitä, miksi hän oli niin ylimielisen oloisena koko ajan Samelin seurassa, ja vähätteli tämän luonnonsuojelu ajatuksia. Toki tällä keinolla on varmaan yritetty tuoda jännitystä siihen, voisiko Estistä ja Samelista tulla pari, mutta ei toiminut minulle. Ärsytti. 

Näistä huolimatta matka Katajamäelle oli jälleen ihan mukava. Kirjalla oli omat kivat maaseutuhetkensä, ja tuttujen hahmojen dramaattisia kuvioita on aina yhtä jännä seurata. Tässä osassa parasta oli mielestäni Einarin ja Hilkan kitkerä parisuhde, mutta heidän asiansa käsiteltiin hyvin nopeasti suurista paljastuksista huolimatta. Tuli vähän sellainen olo, että nyt mainittiin kyllä kirjan kiinnostavimmat paljastukset ihan liian sivulause tyyppisesti. 

Outo lintu Katajamäellä

Karisto, 2013

s.240

Anneli Kivelä: Köydenvetoa Katajamäellä

 

Tanja odottaa jo neljättä lastaan. Hän jää työttömäksi, ja uuden lapsen syntymä huolettaa. Miten rahat riittävät ja aika, kun mieskin on koko ajan jossain autonromuja rassaamassa? Mikan kanssa elämä tökkii muutenkin.

Katajamäellä hälistään uusista asukkaista. Maahanmuuttajaperheet saapuvat viimein ja herättävät monenlaista mielipidettä Katajamäkeläisissä. 

Tanja kokee dramaattisia hetkiä, mutta kaikenlaista ehtii sattua myös muille Katajamäkeläisille. 

"Varjo kulki Tanjan kasvojen yli. -Mikalta en saanut minkäänlaista tukea. Hän sanoi, että saan päättää asian itse. Aivan kuin lapsi ei olisi kuulunut mitenkään hänelle. Tunsin olevani pahuksen yksin. Mikaa ei kiinnosta muut kuin autot."s.13

Köydenvetoa Katajamäellä on seitsemäs osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Katajamäellä on taas menoa ja meininkiä niin paljon, että pieni kylä on mennä aivan sekaisin. On juhlia, syntymää, kuolemaa, uusia hankkeita ja maahanmuuttajaperheet, joiden muutto Katajamäelle herättää tunteita, niin puolesta kuin vastaan. 

Tällä kertaa päähenkilönä esitellään Tanja, jonka suhde kaipaisi pikaista korjaamista. Tosin mitä pidemmälle tämä sarja ehtii, sen vähemmän enää keskitytään päähenkilöön. Niin paljon sivutilaa menee jo aiempien päähenkilöiden kuulumisten kertomiseen, ja yleisesti Katajamäkeläisten ongelmien ja juorujen puimiseen. Tällä kertaa Tanjan elämän ruotimiseen päästiin kunnolla varmaan vasta kirjan puolivälin jälkeen. 

Katajamäkeläisten elämä on toki kiinnostavaa, mutta haluaisin niin kovasti kuulla enemmän päähenkilöstä ja hänen mietteistään. Lisäksi kaipaan entistä enemmän miljöön kuvausta, koska maaseutu saa näkyä mielestäni runsaana näissä maalaisromanttisissa kirjoissa. Katajamäki -kirjat ovat kuitenkin enemmän dialogin varaan rakennettuja, joka vähentää miljöön kuvausta. 

Juoni ei päässyt tällä kertaa juurikaan yllättämään edes niissä yllättäväksi tarkoitetuissa kohtauksissa, mutta kiva tunnelma oli silti ja kirja eteni nopeasti. 

Köydenvetoa Katajamäellä

Karisto, 2012

s.247

Anneli Kivelä: Katajamäki yllättyy

 

Kesä alkaa olla ohi ja syksy saapuu Katajamäelle. Onerva alkaa laittaa Myllytupaa talvilevolle, mutta suunnitelmat muuttuvat kun kylään saapuu Onervan tytär, Kaisla, jolla on suunnitelmia vaikka muille jakaa.

Kyläläiset hämmästelevät uutta asukasta, joka tuntuu rehkivän itsensä uuvuksiin. Myös kylän poikamiehet huomaavat oitis uuden tulokkaan ja juoksevat naisen perässä kuin kilpailijat.

Joulun lähestyessä Kaisla tajuaa, että on tehtävä päätöksiä, mutta miten paljastaa suuret salaisuudet läheisimmille?

"Tieto Niemenkylän Kaislan ilmestymisestä Katajamäelle levisi kulovalkean tavoin talosta taloon. Se herätti innostunutta uteliaisuutta, vaikka kaikki eivät edes olleet muistaneet Onervan tyttären olemassaoloa."s.37

Katajamäki yllättyy on kuudes osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Pidin tästä osasta enemmän kuin edellisestä. Olen tosin huomannut, että muutamassa viimeisimmässä kirjassa, samoin tässä, niin monet kylälaiset saavat huomiota, että päähenkilön tarinan kertomiseen ei tunnu jäävän enää niin paljon tilaa, eikä häneen ehditä tutustua yhtä hyvin kuin ensimmäisissä osissa ehdittiin. Myös päähenkilön pohdinnat ovat jätetty pienempään rooliin, sillä salaisuudet halutaan pitää mahdollisimman pitkään salassa. Tässä taitaa olla syy siihen, miksi nämä muutama viimeisin sarjan osa ei ole iskenyt yhtä vahvasti kuin ensimmäiset. 

Kaisla jäikin hieman etäiseksi hahmoksi, kun tuo päähenkilön salaileva olemus pidettiin niin kauan yllä, ettei häneen oikein saanut minkäänlaista yhteyttä. Muuten kirja tarjosi kuitenkin mukavan ja kevyen matkan Katajamäelle suurine yllätyksineen, jotka lukija tällä kertaa tosin arvasi hyvin aikaisessa vaiheessa. 

Monenlaista ehti jälleen tapahtua Katajamäellä ja edessä on paljon uusia asioita, joista varmasti kerrotaan sarjan edetessä lisää. 

Katajamäki yllättyy

Karisto, 2011

s.260

Anneli Kivelä: Salaisuuksia Katajamäellä

 

Juuli Karu on kyläkoulun uusi opettaja. Katajamäkeläiset eivät oikein ota selkoa naisesta, sillä hän kieltäytyy lähes kaikista kutsuista ja viettää päivänsä yksin. Hiljainen ja yksin viihtyvä nainen saadaan kuitenkin pikku hiljaa ulos kuorestaan, kun hän tutustuu kylällä asuvaan Leo Mäntylään. Pian he ystävystyvät ja viettävät aikaa yhdessä. Muutenkin Juuli alkaa löytää oman paikkansa kyläläisten joukossa, kun pikkusisko Mirjami yllättäen ilmaantuu Katajamäelle.

"Hänhän oli väritön ja sulkeutunut, pukeutui mitäänsanomattomiin vaatteisiin eikä heittäytynyt milloinkaan oma-aloitteisesti puheisiin vieraiden kanssa. Vain oppilaiden keskuudessa hän ikään kuin heräsi eloon."s.11

Salaisuuksia Katajamäellä on viides osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Kevät on jälleen täällä, niinpä on aika palata maalaismaisemiin Katajamäelle. Kevät on Katajamäelläkin kirjan alussa. Tällä kertaa ei talvea nähdä lainkaan, ja aika kuluu hieman hitaampaan tahtiin kesäisissä maisemissa. 

Kirja alkoi kiinnostavasti ja lupaili tuttua ja turvallista matkaa tutuiksi käyneiden Katajamäkeläisten seurassa. Juuli, tuo salaperäinen, omissa oloissaan viihtyvä nainen kuulosti heti mukavan sympaattiselta hahmolta, josta olisi helppo pitää. Kerrankin hiukan rauhallisempi yksinviihtyjä päähenkilönä, kun yleensä tämän sarjan naishahmot ovat rempseitä ja puheliaita, kaikkien kanssa viihtyviä persoonia. 

Salaisuuksia Katajamäellä on nimensä mukaisesti täynnä hurjia salaisuuksia. Lopun tykitys oli jo niin hurjaa ja dramaattista, että väkisinkin tirskuin ääneen viimeisissä juonenkäänteissä. Tuttuun tyyliin tapahtumat ja ratkaisut olivat aika uskomattomia. Mutta olen jo tottunut siihen, että tässä sarjassa saattaa sattua ja tapahtua aivan mitä tahansa draamaa. 

Kaikesta kiinnostavasta ja hurjasta huolimatta tämä ei yltänyt omaksi Katajamäki suosikikseni. Minua ärsytti se kuinka Juulia kuvailtiin jotenkin kökkösti, kun hän nyt vain sattui olemaan niin harmaa ja meikitön ja yksin viihtyvä. Vasta kun nainen laittoi kivat vaatteet ja meikkiä alkoi kehuja virrata. Lisäksi kymmenet "sillä" sanat dialogeissa otti jotenkin pahasti silmään tällä kertaa. Mutta kaiken kaikkiaan kirja tarjosi jälleen sitä mitä etsinkin, helppoa maalaisromantiikkaa, jossa ei mietitä, että millähän todennäköisyydellä oikeassa elämässä tällaisia asioita tapahtuisi. 

Salaisuuksia Katajamäellä

Karisto. 2010

s.261

Anneli Kivelä: Katajamäellä kuohuu

Mari ja Pauli ovat perustaneet pitopalvelun ja toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Paulin kotitila, Salava, on loistava paikka järjestää juhlia ja paljon muutakin. Marilla riittää ideoita ja tarmoa, mutta Pauli pistää hanttiin. Pian Mari onkin kuormittanut itsensä liiallisella työnteolla, eikä pauli siltikään tunnu olevan valmis hyppäämään kunnolla mukaan yhteiseen yritykseen. Pariskunnan suhde on kovilla, eikä sitä helpota upean poikamiehen, Jaakko Pajusen Marille antama huomio.

"Syksy oli edennyt pitkälle, ja luonto oli kuin jähmettynyt odottamaan talvea. Odotuksen tuntua oli koko Katajamäellä, ikään kuin tyyntä myrskyn edellä."s.191

Katajamäellä kuohuu on neljäs osa maalaisromattisesta Katajamäki -sarjasta.

Tutut Katajamäkeläiset ovat jälleen vauhdissa, kertomassa omia mielipiteitään, etsimässä rakkautta, puolustamassa rakasta pientä kyläänsä ja juoruilemassa keskenään kaikkien asioista. Tämän neljännen kirjan kautta oli mukava palata Katajamäelle. Henkilöt ovat tuttuja, vaikka pääosaan pääsee jokaisessa kirjassa eri henkilö. 

Katajamäellä kuohuu -kirjan aihe ei ollut sarjan paras, mutta onneksi tässä kirjassa olikin enemmän aikaisempien osien päähenkilöiden elämän päivittelyä kuin muissa osissa. Ja lopulta olin tyytyväinen myös varsiniseen juoneen, joka kertoi Marin rankasta vuodesta. 

Kirja oli viihdyttävä maalaiskirja. Nautin jälleen sen parissa kauniista maisemista ja hivenen jääräpäisistä ja vahvoja mielipiteitä omaavista hahmoista, jotka tempauksillaan päätyvät välillä hauskoihinkin tilanteisiin. 

Hieman tönköistä dialogeistaan huolimatta olen jäänyt tähän sarjaan täysin koukkuun. Ehkäpä ehdin tänä kesänä vielä kertaalleen palata Katajamäelle, sillä minulla nämä kirjat kuuluvat ehdottomasti kesälukemiseksi, vaikka jokaisessa kirjassa päästään näkemään lähes kokonainen vuosi Katajamäellä. 

Lue myös: Kotiin Katajamäelle, Onnenkauppaa Katajamäellä ja Uusia tuulia Katajamäellä

Katajamäellä kuohuu

Karisto, 2009

s.239

Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä

Kolmekymppinen Eija-Leena on lähtenyt Katajamäeltä muutama vuosi sitten sydän särkyneenä. Nyt hän palaa takaisin. Opettajan paikka kyläkoulussa odottaa, niin kuin pieni kaunis asunto sen yläkerrasakin. Sen sijaan hänen entisellä ihastuksellaan on edelleen vaimo. Asia kirpaisee edelleen hiukan, mutta pian Eija-Leenan ajatukset ovat jo aivan muualle.
Koulussa on lapsi, pieni poika, joka häiriköi. Eija-Leena yrittää pitää kuria yllä, mutta pojalla ei ole kaikki hyvin isänsä kanssa, ja ongelmat jatkuvat. Lisäksi Katajamäelle saapuu salaperäinen mies, Arttu.

"Eija-Leena veti pitkin siemauksin huumaavaa kesätuoksua sisäänsä. Voiko olla mitään ihanampaa, kuin pehmeän kesäsateen jälkeinen metsän ja niityn tuoksu! Oli suloisen lämmin, linnut visersivät kuin hurmiossa ja maantien kumpaakin puolta väritti kymmenien luonnonkukkien värikäs kirjo. Kesä oli parhaimmillaan."s.31

Uusia tuulia Katajamäellä on kolmas osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.
Kaipuu kesäkirjojen pariin on ollut tänä keväänä niin suuri, että oli jo ruvettava lukemaan. Niinpä palasin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Katajamäelle, jossa draamaa ja suhdekiemuroita riitti jälleen koko kirjan verran.

Katajamäki -sarja on oivaa lukemista kesään. Dialogit, joista en ole tässä sarjassa erityisesti pitynyt, olivat vieläkin kehnoja, mutta tyyliin tottuu nopeasti ja sitten tarina suorastaan lentää eteenpäin. Tosin kaipaan edelleen sitä, että tarina kulkisi enemmän ihan vain kerronnallisesti, eikä niin paljon dialogien varassa, ja miljöö kuvaustakin saisi olla enemmän.

Kirjan juoni on jälleen helposti arvattava, mutta joukkoon mahtuu myös yllätyksiä. Asiat etenevät vauhdilla, eikä aivan kaikki juonenkäänteet ole uskottavia. Olisin kuitenkin ollut enemmän pettynyt jos asiat eivät olisi tapahtunut niin kuin ne tapahtuivat, vaan olisivat jotenkin realistisuudellaan pilanneet nämä hattaraiset hömppäkohtaukset.

Tämän kirjan maalaismaisemista ei olisi malttanut millään lähteä pois, joten oli laitettava seuraava osa heti tilaukseen. Kesällä saa sitten palata uudestaan Katajamäelle.

Lue myös: Kotiin Katajamäelle ja Onnenkauppaa Katajamäellä


Uusia tuulia Katajamäellä
Karisto, 2008
s.285

Anneli Kivelä: Onnenkauppaa Katajamäellä

Nelikymppinen Satu asustelee Pohjanmaalla. Hän on kyllästynyt pysähtyneeseen elämäänsä ja päiviin, jotka tuntuvat kovin samanlaisilta. Hän löytää työpaikkailmoituksen, jossa etsitään Honkahovin lomahotelliin tiedotussihteeriä. Työpaikka sijaitsisi kaukana, muutto olisi pakollinen, mutta olisiko se sitten niin kamalaa? Kun Satu työhaastattelun jälkeen saa työpaikan, on edessä muutto. Työpaikan lähellä on pieni Katajamäen kylä ja siellä ihana torppa tyhjillään, jonne Satu pääsee muuttamaan vuokralle. Pian Sadun sinkkuelämäkin alkaa lähestyä loppuaan, kun Katajamäeltä alkaa löytyä mieluista seuraa.

Onnenkauppaa Katajamäellä on toinen osa Katajamäki -sarjasta.
Viime kesänä luin tämän sarjan ensimmäisen osan, eikä se saanut minulta pelkkää ylistystä huonon dialoginsa takia, mutta silti halusin palata sarjan pariin myös tänä kesänä. Dialogi ei ollut yhtään parempaa tässäkään kirjassa. Jo ensimmäisellä sivulla oli pitkä keskustelu, jollaista en voisi ikinä kuvitella sisarusten väliseksi, sillä sama asioiden kertominen lukijalle tapahtui jälleen dialogin muodossa. Aivan kuin keskenään höpisevät sisarukset eivät edes tuntisi toisiaan. Noh osasin odottaa tätä, joten keskityin vain kirjan kevyeen ja rentouttavaan maalaistunnelmaan, jonne onkin varsin helppo uppoutua.

Kirjan kesäisestä kansikuvasta huolimatta lähes koko kirjan ajan vallitsi kylmä ja luminen talvi ja kesää lähinnä vain odoteltiin haikeudella. Lopulta hetkinen tunnelmoitiin kesäisemmissäkin maisemissa. Kauniit talvimaisemat välittyvät kuitenkin vaikka suurempienkin helteiden läpi ja silmiensä eteen pystyi hyvin kuvittelemaan hauskat talvikohtaukset lumihankineen. Mukavan aidosti ja nopeasti etenevää tekstiä oli siis jälleen tarjolla, kunhan unohdetaan selittelevä dialogi.

Tätä sarjaa ei varmaankaan tarvitsisi edes lukea järjestyksessä, sillä tässä osassa oli jo uusi päähenkilö, jota ei ensimmäisessä osassa esitelty lainkaan. Tuttuja hahmoja kirjassa oli kuitenkin paljon, kunhan tarina siirtyi Katajamäelle ja ensimmäisestä osasta tuttuun torppaan.

Kirja tarjosi lopputulokseltaan melko ennalta-arvattavan tarinan, jossa kuitenkin ehtii tapahtua paljon arvaamattomia ja hupaisia juonenkäänteitä.

Lue myös: Kotiin Katajamäelle


Onnenkauppaa Katajamäellä
Karisto, 2007
s. 295

Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle

8-vuotiaan pojan yksinhuoltaja Minne perii kummisetänsä pienen talon. Työttömäksi jäätyään Minne pohtii voisiko hän jättää Tampereen ja muuttaa keskelle maaseutua Katajamäen kylään. Työ ja asunto asiat sujuvat niin mutkattomasti, että Minne ei keksi yhtään syytä, miksei yrittäisi asua poikansa kanssa maaseudulla. Niimpä kaksikko pakkaa tavaransa ja muuttavat.
Katajamäellä arki lähtee rullaamaan hyvin ja Minnen hiljaiseen rakkauselämäänkin saadaan vipinää, kun komeat miehet alkavat piirittää uutta tulokasta.

Kotiin Katajamäelle aloittaa Katajamäki -sarjan.
Etsisin kirjakauppojen sivuilta jotakin oikein kesäistä maaseudulle sijoittuvaa hömppää ja löysin tämän. Katajamäki -sarjaa kuvataan perinteiseksi maalaisromantiikaksi. Sarjaa on ilmestynyt jo yli kymmenen osaa, joten lukemista riittää, jos tälläisestä innostuu. Mitä Suomi lukee? -listalla näitä Katajamäki -sarjan kirjoja näkee, joten ajattelin, että jotain hyvää tässä sarjassa on oltava.

Kotiin Katajamäelle onkin erittäin siirappinen ja aika ennalta-arvattava maalaiskirja. Alku käynnistyy hitaasti ja muuttoa Katajamäelle pohditaan pitkään siihen nähden, että lukija varmasti arvaa muuton joka tapauksessa tapahtuvan. Hitaamman alun jälkeen loppu kirja eteneekin sitten hirmuisella vauhdilla ja vuosi Katajassa hurahtaa ohi pikavauhdilla. Miesehdokkaita yksinhuoltaja Minnellä onkin lähes joka suunnalta, vaikka lukijaa ei yllätä hitustakaan loppuratkaisu.

Odotukseni kirjaa kohtaan, eivät olleet korkealla, ja vaatimustasoni oli niin alhaalla, että kirjasta oli tämän takia helppo pitää. Yksi asia kirjassa otti kuitenkin niin pahasti alusta asti silmään, että valitettava siitä on. Kirja koostuu suurimmaksi osaksi dialogista, joka on erittäin tönkköä. Toisilleen tutut ihmiset puhuvat keskenään kuin ventovieraat, sillä dialogeissa selitettään lukijalle aivan liikaa tietoa kirjan hahmoista. Tälläisen selityksen kuuluisi ehdottomasti löytyä jostain muualta kuin dialogeista.

Hakemaani maalaiselämää sain kuitenkin niin kuin halusinkin. Pieni sievä torppa ja sen ympärille levittyvä Katajamäki oli juuri sellainen ympäristö, mitä kirjalta odotinkin. Katajamäki -sarjaa saatetaan muutamasta ärsyttävyydestään huolimatta nähdä siis jatkossakin täällä blogin puolella, sillä minusta kesällä on mukava välillä keskittyä tälläiseen kunnon maalaishömppään ja sitä tässä kirjassa on ja paljon.


Kotiin Katajamäelle
Karisto, 2007
s.290