Matti Remes: Periaatteen mies

 

Ruben Waara lomailee Lapissa, kunnes Hanko kutsuu takaisin. Eräs tunnettu huijari, Ronkainen saapuu Lappiin pyytämään Waaralta apua. Mies on sotkeutunut yritysjohtajien ja poliitikkojen kanssa kiristysleikkiin, ja nyt hän kaipaa tukea. Waaran päästessä Hankoon, alkaakin tapahtua. Ihmisiä kuolee, eikä salaisuudet enää pysy piilossa. On aika selvittää bisnesjohtajien tekemiset kertaheitolla. 

"Aluksen suuruuden ymmärsi parhaiten vasta sitten kun nousi sen kannelle. Waara oli aina osannut arvostaa vanhoja puisia veneitä ja laivoja, sekä ennen kaikkea sitä osaamista, minkä niiden rakentaminen oli vaatinut."s.67

Periaatteen mies on kymmenes Ruben Waara -dekkari.

Kirjan alussa Ruben on Lapissa lomailemassa, mutta hyvin nopeasti kirjan tapahtumat siirtyvät takaisin sarjasta tuttuun Hankoon, jossa tällä kertaa elellään helteistä kesäkuuta.

Tähän kaksisataa sivuiseen dekkariin mahtuu napakka tarina, jossa Ruben viettää kesää tutuissa Hangon maisemissa lenkkeillen, kahvitellen ja koiraa rapsutellen. Siinä samalla hän kaipaa naisseuraa ja sotkeutuu rikosjuttuihin niin kuin kaikissa muissakin sarjan osissa. En ole tätä sarjaa lukenut järjestyksessä, mutta sillä ei niin suurta merkitystä ole, sillä Rubenin kuviot eivät ole järin pysyviä. Jonkin verran muistellaan aiempia tapahtumia, joten jos ei halua lainkaan juonipaljastuksia aiemmista osista, kannattaa nämäkin lukea järjestyksessä. 

Periaatteen mies on nopealukuinen ja kevyt tarina, joka tarjoaa mukavan kesäisen matkan Hankoon. Murhat ja salaisuudetkin Ruben siinä ohimennen selvittää. Kirja ei tarjonnut mitään sen mullistavampaa, mutta mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka. Tällä kertaa tarina oli yllättävän rauhallinen. Olen tottunut jo siihen, että Ruben joutuu kirjan aikana moniin vaarallisiin tilanteisiin, mutta tällä kertaa mukana ei juurikaan ollut hurjaa toimintaa, vaan sellaista rauhallista pohdiskelua.

Periaatteen mies

Tammi, 2019

Päällys: Markko Taina

Päällyksen kuva: Tapio Kekkonen

s.200

Matti Remes: Tappotanssi

 

Ruben Waara on saapunut helteiseen Hankoon tapaamaan sinne muuttanutta tytärtään. Mukavat kesäpäivät muuttuvat kuitenkin nopeasti leppoisista kamaliksi, kun rannalta löydetään ruumis. Ruben joutuu tietysti keskelle kaikkea tätä ja löytääkin itsensä pian tutkimasta tapausta. 

"Lintu lauloi ikkunan edessä olevassa puussa, Waara ei tunnistanut sitä. Hän mietti kuinka monta ihmistä huoneessa oli yöpynyt vuosien varrella. Minkälaisia he olivat olleet ja mitä tehneet? Rakastaneet, pettäneet, jättäneet?"s.21

Tappotanssi aloittaa Hankoon sijoittuvan Ruben Waara -dekkarisarjan.

Minun matkani Ruben Waaran kanssa on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Jo ennen blogia luin muutamia tämän sarjan kirjoja ja pidin niistä. Sitten ne jäi. Melkeen viisi vuotta sitten palasin taas Rubenin matkassa Hankoon ja luin Regatan, josta en liiemmin innostunut. Nyt päätin kuitenkin lukea mistä kaikki alkoi, eli viimeinkin sarjan ensimmäisen osan. Nyt minäkin tiedän mistä menneistä tapahtumista noissa jatko-osissa on niin kovasti vihjailtu.

Ei tämä Tappotanssi minua vienyt mennessään. Hanko on kaunis paikka, mutta ei pääse minusta oikein oikeuksiinsa tässä kirjassa. Kuvailua on aika vähän, ja dialogia paljon. Tämä oli sellainen perus dekkari, jonka murhaaja on unohtunut jo seuraavana päivänä. Niin minulle käy suunnilleen kaikkien dekkareiden kanssa, muutaaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tästä kirjasta vaan harmillisesti ei taida jäädä mitään muutakaan mieleen. Ihan mukavahan tätä oli lukea, eikä sivujakaan ole liikaa, joten asiaa ei pitkitetä, mutta mitään erikoista tai mieleenpainuvaa ei ole tarjolla. Rubenkaan ei ole suosikkihahmoni, eikä hänen elämänsä herätä minussa suurta kiinnostusta.

Ruben ehtii häärätä kirjan aikana kaikenlaista. On naisia ja tappeluita. Hän tunkee itsensä niin syvälle tutkimuksiin, että juoni muuttuu välillä aikamoiseksi toimintaseikkailuksi. Monesti mies on lähellä kuollakin, mutta matka jatkuu. Jotenkin Rubenista tulee mieleen Markku Ropposen kirjoista tuttu Kuhala.

Tappotanssi

Tammi, 2003

Kansi: Markko Taina

s.256

Matti Remes: Regatta

Kansainvälinen purjehdustapahtuma Hangon Regatta lähestyy, mutta Ruben Waara ei pääse tunnelmaan, sillä joku tekee hänelle ikäviä jäyniä. Kauniin kesäisenä kesäpäivänä Ruben istuu kahvilla, sillä välin, kun hänen hautajaisiaan vietetään muualla kaupungissa. Kuolinilmoituksen ja hautajaisten järjestäminen tuntuu melko suoralta uhkailulta, mutta Waara ei tiedä kuka kaiken takana voisi olla.
Ruben Waaran ajatukset suuntautuvatkin pian muualle, kun hän kohtaa monta ennestään tuttua henkilöä, joiden oleilu Hangossa on hieman omituista. Etsintäkuulutettu Lotta ja Waaran ex-vävypoika, kun eivät ole Waaran suosituimpien ihmisten listalla.

Regatta on yhdeksäs Ruben Waara -dekkari.
Olen lukenut aikaisemmin, jo ennen blogin perustamista muutaman Matti Remeksen Ruben Waara -dekkarin ja muistan pitäneeni niistä. Sarjan muistelua näin pitkän tauon jälkeen, ei vain olisi kannattanut selvästikään aloittaa tästä kirjasta. Tämä sarja on näköjään yksi niistä, jotka kannattaa lukea järjestyksessä. Regatassa muisteltiin paljon menneitä ja paljastettiin oleellisia asioita aiemmista kirjoista. Waaran henkilökohtaiset suhteet olivat myös menneet ilmeisesti solmuun, jo aiemmassa osassa ja tilannetta puitiin nyt tässä kirjassa.

Regatasta ei nyt jäänyt minulle ihan yhtä hyvä muisto, kuin aiemmin lukemistani Ruben Waara -kirjoista. Juoni koostui monesta pienestä asiasta, jotka loppujen lopuksi liittyivät toisiinsa aika löyhästi. Juoni ei myöskään tarjonnut suuria yllätyksiä, ja monet asiat jäivät aivan auki, ilman minkäänlaista syytä tai selitystä.

Suurin syy kuitenkin nihkeään jälkitunnelmaan on Ruben Waara. En erityisemmin pidä tästä hahmosta, ainakaan tämän kirjan perusteella. Mies on hyvin kuvailtu ja näin mielessäni kaikenaikaa oikein selvästi tämän hahmon. Hänen luonteensa tökki kuitenkin vastaan. Tunsin suurta myötähäpeää miestä kohtaan, kun hän örisi, mörisi ja laukoi huonoja heittoja naispuolisille henkilöille.

Regattaa oli kuitenkin mukava lukea. Kirjoitustyyli on menevää ja juoni etenee hyvin. Hankoa kuvataan sopivasti ja varmasti Hangossa käyneet tunnistavat paikkoja, joita kirjassa kuvataan. Pelkästään tämän kirjan takia en siis Ruben Waara -dekkareita halua hylätä, kun muistaakseni ne alkupään kirjat olivat hyviä.


Regatta
Tammi, 2016
s.274
Päällys: Markko Taina
Päällyksen kuva: Tapio Kekkonen