perjantai 24. kesäkuuta 2022

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

 

Pihla ilmoittaa miehelleen olevansa raskaana. Otto ei ota uutista kovin tyynesti, vaan karkaa Intiaan meditoimaan. Pihla on järkyttynyt, hän kuvitteli Oton olevan luotetettava mies. Hän lähtee selvittämään ajatuksiaan pohjoiseen, jossa hänellä on perintömökki. Kevättalvi pohjoisessa, kauan asumattomana olleessa mökissä ei kuitenkaan aivan vastaa kaupunkilaisnaisen odotuksia. Hankaluuksia on siis edessä, mutta onneksi hän on sinnikäs nainen, ja paikalle avuksi eksyy myös useampikin miespuolinen henkilö. 
"Sain kutsuja juhannuksenviettoon masentuneilta äideiltä, Leeviltä ja Arvolta, mutta olin pihauurastuksta ja muusta tapahtuneesta niin väsynyt, että peitin makuuhuoneen ikkunat mummin paksuimmilla vilteillä ja lepäsin huoneen hämärässä keskikesän juhlan yli."s.148
Rakkautta, vahingossa ei kantensa kanssa houkuttele tarttumaan itseensä, mutta kun olen nähnyt kirjailijan kirjoja kehuttavan siellä sun täällä, tarttui tämä kirpparilta matkaan hiukan tylsästä kannesta huolimatta, ja olen hyvin iloinen, että tarttui.

Kirja on juuri minulle sopivaa viihdettä. Maaseutua, hyväntuulista kohellusta, hauskoja tilanteita, itsenäistymistä ja tietysti rakkautta. Juoni etenee kevyen vauhdikkaasti, ja Pihlan elämää on hauska seurata. Vaikka Pihlalla onkin monenlaista vaikeutta edessään, on kirjan tarina alusta loppuun hyväntuulista ja elämäniloa täynnä. Kirjan kieli kulkee kevyesti ja kiinnostavasti eteenpäin. Pihlan tarinaan on helppo uppoutua, eikä sitä halua jättää hetkeksikään.

Niin kuin tällaisissa viihdekirjoissa yleensäkin, on tässäkin ne suurimmat salaisuudet aika helppo arvata ennalta, jos hiukankin miettii, mutta tärkeintähän on matka siihen loppuratkaisuun, ja tällä matkalla riitti mukavan yllättäviä juonenkäänteitä ja ihanan  hymyilyttäviä kohtauksia. 


Rakkautta vahingossa
Tammi, 2013
s.239

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Eveliina Talvitie: Kunniaton mutta vapaa

 

Azadeh on Afgaanitaustainen, Iranissa pakolaisena kasvanut nainen, joka isänsä kuoltua muutti äidin ja sisarusten kanssa Suomeen. Turvapaikka järjestyi, ja odotukset uudesta elämästä oli suuret. Todellisuus paljastui lähes entistä rajoitetummaksi. Suomessa asuva afgaaniyhteisö vartioi ja yritti päättää kaikista asioista, kuten sopivasta sulhasesta, ja siitä mitä saa tai ei saa tehdä. Kun yhteiskunta ei puuttunut asioihin, oli Azadehin muutettava asioiden kulkua itse. 
"-Sun äiti lyö sua Koraanilla päähän kun kuulee, että kuljet koulussa ilman hijabia, joku lapsista huusi järkyttyneenä."s.103
Kunniaton mutta vapaa on ajatuksia herättävä tositarina vahvasta ja määrätietoisesta naisesta, pakolaisuudesta, ja yhteiskunnasta sen ongelmakohtineen.

Kun kirja kolahti postilaatikkoon ja pitelin sitä ensimmäisen kerran käsissäni tutkaillen, toivoin, ettei kyseessä olisi tietokirjamainen tönkkö kuvaus täynnä saarnaavaa tekstiä pakolaisuudesta. Toive toteutui. Kunniaton mutta vapaa tarjoaa elämää täynnä olevan tarinan, joka on kaikkea muuta kuin tietokirjamainen tai tönkkö. Ei tässä saarnatakaan tai yritetä väkisin tunkea silmiä avaavaa kauheutta sivukaupalla. Ongelmat ja kauheudet tulevat esiin Azadehin elämän ja kokemuksien kautta. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, ja tyyli tuo Azedehin ajatuksineen ja kokemuksineen hyvin lähelle lukijaa. 

Kirja on sujuvasti etenevä ja koukuttava romaani, joka siinä ohessa herättelee ajatuksia yhteiskuntamme ongelmista.


Kunniaton mutta vapaa
Like, 2022
Valokuvat: Jyri Pitkänen
s.252
Arvostelukappale

torstai 16. kesäkuuta 2022

Katariina Romppainen: Sydämenmuotoinen kesä

 

16-vuotias Lumi ei tiedä mitä tekisi tulevaisuudessa. Valintakoe sosiaali- ja terveysalalle on juuri mennyt aivan pieleen, eikä muita ideoita ole. Edessä oleva kesä tuntuukin hieman ahdistavalta, mutta sitten Lumi saa jotakin aivan uutta ajateltavaa. Hän näkee vintagekaupan ikkunassa upean, juuri hänelle sopivan fiftarimekon. Mekkoa hankkiessaan, Lumi tutustuu kaupassa työskentelevään Eeriin, joka vaikuttaa aivan ihanalta. 
Lumi ei ole mekkoihminen, siksi onkin outoa, kuinka hän mekkoon ihastui. Pukiessaan tuon laadukkkaan vaatteen ylleen, tapahtuu myös jotakin muuta omituista. Lumin on aivan pakko alkaa kirjoittaa. Hän kirjoittaa kuin huomaamattaan tarinaa, joka sijoittuu vuoteen 1978. Lumi ei edes tiedä mitään tuosta ajasta, mutta tarina ilmestyy kuin tyhjästä. Pelästyneenä Lumi haluaa palauttaa mekon, mutta saakin Eerin innostumaan selvittämään tarinassa seikkailevien tyttöjen tapausta. 
"Lumi tuijotti yllään olevaa mekkoa sovituskopin kolhiintuneesta peilistä. Heikossa valaistuksessa kangas näytti tummemmalta kuin luonnonvalossa, melkein punaruskealta. Koko oli juuri oikea. Mekko istui hänelle täydellisesti."s.6
Sydämenmuotoinen kesä on yhdistelmä realistista kuvausta yläasteen päättäneiden nuorten elämästä, romantiikkaa ja mystistä aikamatkaa 1970-luvun lopulle. 

Kirja on kaunis, helppolukuinen ja toimiva kokonaisuus. Lumi on kiinnostava hahmo, sillä hän ei oikein tiedä mitä tekisi kesän jälkeen, ja muutenkin hän etsii itseään ja omaa paikkaansa, niin kuin moni tuon ikäinen. Onkin mukavaa lukea tarinaa, jossa päähenkilö ei välttämättä omaa kymmeniä mahtavia taitoja, joista valita tuleva ura, tai päämäärä ei ole selvillä. Kirjassa käydään muutaman muunkin hahmon samankaltaisia ajatuksia läpi. Kirjan nuoret hahmot saavat kaikki kuulla muiden odotuksia ja mielipiteitä heitä koskeviin tulevaisuuden suunnitelmiin. Samalla he yrittävät kuitenkin miettiä, mitä he itse haluavat.

Romantiikka on pienessä roolissa. Lumin ihastumisen ja epävarmuuden tunteita kuvataan mukavan uskottavasti, mutta muut kirjan aiheet saavat huomattavasti suuremman tilan. Tämä oli minusta vain hyvä asia. Tuo pieni ihastumisen ja romantiikan vivahdus oli kiva lisä, mutta antoi tarpeeksi tilaa tuolle jännittävälle aikamatkalle 1970-luvulle. 

Nuo kirjan kaksi aikatasoa kulkee sujuvasti rinnakkain, ja kumpaakin lukee mieluusti. Mystiset elementit on ujutettu kirjaan sopivan pieninä määrinä, ja muuten tarina pysyy jännittävän realistisena. 

Kirjan maailmaan on helppo uppotua jo ensimmäiseltä sivulta, jossa pujahdetaan pieneen kivijalkaliikkeeseen ja löydetään tuo kaunis mekko. Tarina siis käynnistyy heti, eikä tylsää ja paikallaan junnaavaa hetkeä ehdi tulla. Sydämenmuotoinen kesä on kaunis nimi kirjalle, mutta ei se ainakaan minulle ollut erityisesti juuri kesäkirja. Kesä hiukan meinaan unohtuu, kun Lumi kirjoittelee sisällä tarinaa tietokoneelle. No, tuo 1970-luvun tarina sentään on hieman enemmän ulkoelämään sijoittuva kesäisempi tarina festareineen ja heinälatoineen. 


Sydämenmuotoinen kesä
KVALITI, 2022
Kansikuva: Michael Kingdom
s.231
Arvostelukappale

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Outi Pakkanen: Naistenkutsut

 

Julkkis influensseri, tunnettu naistenmies Max Luotola on haastateltavana perjantai-illan keskusteluohjelmassa, jota juontaa Manna Mela. 
Omissa kodeissaan ohjelmaa katselee hyvin erilainen joukko naisia; Jutta, Lotta, Netta ja Ditte, kukin tahollaan. Naiset ovat ehkä keskenään erilaisia, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että he tuntevat Maxin. Ja jos oikein kaivellaan, heillä kaikilla saattaa olla muutamakin hyvä syy päästää mies päiviltä.
"Hetken kuluttua hän avasi kännykän ja tuijotti tuttua nimeä. Pelkästään sen katsominen toi miehen jotenkin lähemmäksi. Hän ei poistaisi Max Luotolan puhelinnumeroa ikinä."s,59
Naistenkutsut tarjoaa jälleen henkilöhahmopainotteista tarinankerrontaa Pakkasen tuotannolle uskolliseen tyyliin, unohtamatta tietenkään loistavaa miljöökuvausta. Ja jälleen se koukutti minut alusta loppuun. Näihin hahmoihin tutustuu aina niin mieluusti, olivat he sitten mukavia tai eivät, samaistuttavia, tai täysin erilaisia kuin lukija itse. 

Kirjassa alkaa hyvin verkkaiseen tahtiin tapahtumaan yhtikäs mitään mullistavaa, mutta silti tuntuu siltä kuin lukisi hyvinkin jännittävää ja toiminnallista kirjaa. Niin hyvin kirjassa solahdetaan päähenkilöiden arkeen ja ajatuksiin. Kirjan dekkarimainen ja jännittävä tunnelma syntyy pikku hiljaa, kun hahmojen elämästä alkaa paljastua niitä hiukan syvemmälle haudattuja salaisuuksia. 

Naistenkutsut on toimiva kokonaisuus, jonka lukeminen oli hyvin mukavaa. Murha jäi jälleen pienen pieneen rooliin, ja tila annettiin eläville hahmoille. Enemmän pidänkin näitä Pakkasen uusimpia sellaisina tarkkoina, sujuvina ja hyvin kirjoitettuina ihmissuhdekirjoina kuin dekkareina, mutta minulle se sopii vallan mainiosti, sillä näiden tyyli puree minuun, oli näiden kirjojen genre sitten mikä hyvänsä.


Naistenkutsut
Otava, 2020
s.319

torstai 9. kesäkuuta 2022

Christian Rönnbacka: Tulen aika

 

Pääkaupunkiseudulla on surmattu nuoria maahanmuuttajamiehiä ampumalla. Tilanne huolestuttaa keskusrikospoliisia, joka näkee tapahtumissa suurkaupunkien jengisotien piirteitä. Niinpä tilanteen haltuun ottamiseksi päätetään perustaa Lähiörauha-työryhmä. Tähän projektiin hakee vetäjäksi kukas muukaan kuin työtön Antti Hautalehto. Avukseen hän saa Göteborgista Suomalais-Irakilaisen Henna Björkin, joka on perehtynyt hyvinkin läheisesti jengiväkivaltaan.
"Hiillos oli kuitenkin herännyt kytemään jo kauan ennen kuin poliisit tiesivät, kuka uhri oli. Liekkeihin se leimahtaisi pimeän tullen. Sinä yönä alkoi tulen aika."s.92
Tulen aika on yhdeksäs osa Antti Hautalehto -dekkarisarjasta.
Tämän kirjan tapahtumat kiinnostivat erityisesti siksi, että edeltävässä osassa juoni jäi mielenkiintoiseen tilanteeseen. Hautalehdolle kun sattui ja tapahtui kaikenlaista. Nyt ollaankin sitten jälleen aivan uusissa työtehtävissä ja paikkakunnallakin, Porvoo nimittäin jää nyt hetkiseksi taakse. 

Tulen aika on vetävästi kirjoitettu dekkari, jossa aiheet on ihan ajankohtaisia. Tämä onkin muuten ensimmäinen lukemani kirja, jonka arjessa näkyy tämä muutama vuotta jyllännyt K-aika. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että asiasta sen enempää jauhettaisiin. Kirjan henkilöiden arjessa vain pienistä sivulauseista huomaa, että tätä aikaa eletään. 

Kirja lähti rivakasti käyntiin, ja pian oltiinkin kurkistelemassa Ruotsin ongelmiin. Täytyy sanoa, että ensivaikutelma Hennasta ei ollut hyvä. Minä en yleensä pidä sellaisista liian toimintasankarimaisista hahmoista ja Hennasta todella huokuu sellainen kovamimmi asenne, että hän voisi pystyä mihin tahansa. Vaikutelma ei juurikaan kirjan edetessä parantunut, enkä oikeen pitänyt hänestä missään kohtaa. Toki Hautalehto itsekin välillä on hiukan liiankin pystyväinen sankarihahmo, mutta hänen hahmoa tasapainottaa sellaiset normaalit arkiset asiat, jotka palauttavat hänet vähän lähemmäs maanpintaa.


Tulen aika
Bazar, 2021
Kannen suunnittelu: Jussi Jääskeläinen
s.333

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Saija Kuusela: Katse

 

Nea Guttorm on irtisanoutunut työstään keskusrikospoliisin profiloijana. Myös vanha koti Oslossa saa jäädä taakse. Nyt on aika uudelle alulle pienessä kylässä Pohjois-Norjassa. Uusi työ ylikonstaapelina enemmän ja vähemmän mukavien työtoverien kanssa vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Mutta kun keskeltä metsää, hyisestä purosta löydetään ruumis, alkaa Nea nähdä asioita, joita muut työtoverit eivät näe. Auttaako kyky Neaa selvittämään rikoksen, vai pahentaako se vain tilannetta ja saa muut entistä epäluuloisemmiksi. 
"Merenpuoleisen seinustan maali oli rapissut ennen aikojaan, mutta Nea ei siitä välittänyt. Vanha puu, kulunut maali ja aallonmurtajan suolan kuorruttamat, pyöreiksi hioutuneet kivet sopivat paikoilleen. Vain hän itse oli jotain uutta, vielä teräväsärmäistä."s.59
Katse on ensimmäinen osa Norjaan sijoittuvasta, Nea Guttormista kertovasta dekkarisarjasta.
Jälleen kerran aloitin uuden dekkarisarjan lukemisen, vaikka noin miljoona muuta on kesken. Mutta eihän tätä voinut olla lukematta, kirja kun kuulostaa juuri minulle sopivalta.

Minä pääsen yleensä dekkarisarjoihin mukaan kunnolla vasta kun olen lukenut edes muutaman osan sarjasta, sillä ensimmäiset osat eivät yleensä vielä tee henkilöitä tutuiksi yms. Mutta Katse oli yllättävän hyvä ensimmäinen osa. Nea tuli hyvin tutuksi, vaikka kirjan kerronta onkin varsinkin hänen menneisyytensä osalta salaperäistä. 

Pidin kirjan tyylistä. Kieli on kaunista, Norjan hyiset merimaisemat upeita, ja juoni on jännittävä. Mahtavaa, että mukaan on laitettu reilusti myös yliluonnollisuutta, joka yhdistettynä arkisiin tilanteisiin tekee kirjasta mukavan omaperäisen. Muutenkin kirjan tarina erottuu kyllä tavallisten dekareiden joukosta. Sen psykologinen ote saa lukijan ajatukset välillä solmuun, kun täytyy miettiä, että mitähän siellä Nean päässä oikeen tapahtuu, vai tapahtuuko se edes päässä vai kenties oikeasti. Muuten kirja olisi ollut aivan loistava, mutta hetkittäin olisin kaivannut hiukan pidempää taukoa Nean toistuvista "kykyjen käytöstä", jotka tuntuivat välillä toistavan itseään ja vievän liikaakin tilaa. Lisäksi kirjan loppu ei ollut ihan minun mieleeni, mutta erilainen se ainakin oli.  

Norja on minua paikkana kiinnostanut jo pidempään. Olikin kiva löytää kirja, joka sijoittuu ihan nykypäivän Norjaan. Heti olikin alettava googlailemaan, mitä nuo Nean suosimat Bacongull -herkut oikein ovatkaan. 


Katse
Tammi, 2021
Kansi: Saana-Reeta Meilahti
s.352

torstai 2. kesäkuuta 2022

Essi Paju: Koskenniskan naisia

 

Aava on onnistunut saamaan elämänsä taas hieman parempaan järjestykseen. Nyt onkin aika keskittyä rakkaisiin hevosiin ja ehkä myös hieman Koskenniskan kartanon isäntään. Aava tosin pelkää sotkeneensa sen kuvion jo kokonaan, mutta pieni toivon kipinä itää yhä. Etenkin kun Petteri pyytää Aavan apua hevosasioissa, ja Aavan on vietettävä siksi aikaa kartanolla.
"Koska Aava oli toiminut epäitsekkäästi ja toisen parasta ajatellen, hänen olisi mielestään kuulunut saada uhrauksistaan palkkio, mutta ilmeisesti universumi ei noudattanut elokuvan logiikkaa, tai jos kaiken takana on jokin korkeampi olento, Hänen käsityksensä oikeudenmukaisuudesta oli melko kummallinen."s.8
Koskenniskan naisia on jatkoa Koskenniskan naapurissa -kirjalle.
Helppolukuista maalaisromantiikka kera hevosten on jälleen tarjolla, kun Aavan tarina jatkuu. Kirja tarjoaakin vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin, mutta kehittelee myös aivan uutta draamaa ja juonikuvioita kirjan henkilöille. 

Pidin tästäkin osasta. Kirja oli helppolukuinen ja eteni vauhdilla. Hevosjuttuja riitti, ja maalaiselämääkin hitusen. Samoihin tunnelmiin tämän kanssa ei kuitenkaan päässyt kuin ensimmäisen osan kanssa. Rakkausdraamaa oli enemmän, ja kirja keskittyi tällä kertaa todella paljon Aavan epävarmoihin tunteisiin niin itseään kuin mahdollista tulevaa parisuhdettakin kohtaan. Välillä koin Aavan mustasukkaisuuden, epävarmuuden ja vähän tossumaisen asenteen ärsyttävänä. 


Koskenniskan naisia
Karisto, 2020
Kansi: Susanne Luomajärvi
s.400