Enni Mustonen: Lapsenpiika

Ida Eriksson joutuu jättämään hyvästit vanhoille tutuilleen ja työpaikalleen Topeliuksen taloudessa. Hän on saanut uuden pestin Helsingistä. Idan on määrä toimia lapsenpiikana kahdelle nuorelle tytölle ja pian syntyvälle kolmannelle lapselle Sibeliuksen taloudessa. Työn alkaessa Ida huomaa vastuunsa olevan kuitenkin tätä suurempi ja pian hän tekeekin ruuat ja siivoaa lapsenhoidon ohella. Isäntäperhe ei ole kovin hyvä antamaan vapaata ja Ida tekee töitä päivästä toiseen. Vähäiset vapaat eivät kuitenkaan estä pientä romanssia syntymästä Idan ja tämän lapsuuden ihastuksen välille.

Lapsenpiika on toinen osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta.
Lapsenpiika on Idan tarina, niin kuin ensimmäinen osa Paimentyttökin oli, mutta silti lukija pääsee sopivasti kurkistamaan myös isäntäperheen eloon ja rutiineihin. Tällä kertaa Ida pääsi katselemaan kansallissäveltäjä Sibeliuksen arkea.

Kirja alkaa vuodesta 1898 ja päättyy vuonna 1900. Idan pesti alkaa Helsingissä, mutta hän muuttaa perheen mukana Keravalle. Sibeliuksen perheen lisäksi kirjasta löytyy monia muita henkilöitä, joiden elämää on mukava seurata. Kirjan henkilöt ovat varallisuudeltaan erilaisia ja näin lukija pääsee kurkistamaan hyvinkin erilaisiin elinoloihin.

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja avaa lukijalle taidokkaasti menneiden vuosien tapoja, elämää ja arkirutiineja. Runsaasta arkirutiinien kuvailusta huolimatta kirja ei ole yksitoikkoinen, vaan näitä arkisia kohtauksia lukee mielenkiinnolla. Lapsenpiika on mukavan erilainen Paimentyttöön verrattuna, toistoa ei siis tarvitse pelätä.

Tämänkin kirjan lopussa lupaillaan jo hieman tulevaa, sillä Sibeliuksen perhe on päättänyt lähteä Italiaan ja Idan pesti on jälleen loppumassa.


Lue Myös: Paimentyttö


Lapsenpiika
Otava, 2014
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
s. 368

Enni Mustonen: Paimentyttö

Ida on nuori paimentyttö, joka orvoksi jäätyään päätyy monen mutkan kautta valtioneuvos ja satusetä Zachris Topeliuksen palvelukseen pikkupiiaksi. Topeliuksen talo on täynnä Idalle vieraita ihmisiä, mutta Ida pärjää ahkeruudellaan ja kiltteydellään pitkälle.
Kirja kertoo Idan kautta tarinaa 1893 -luvulta, 1898 -luvulle saakka.

Paimentyttö on ensimmäinen osa Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta.
Mustonen kirjoittaa entisajoista koukuttavasti ja luo lukijalle uskottavan kuvan Idan elämästä. Minun oli ainakin helppo eläytyä Mustosen luomiin maisemiin ja pidin erityisesti siitä, miten paljon kirjaan oli saatu yksityiskohtia 1800-luvun lopun elämästä ilman, että se vaikuttaisi tietokirjalta.

Suurimmaksi osaksi kirja keskittyi Idan elämään ja hänen kauttaan myös muiden piikojen arkirutiineihin, mutta oli mahtavaa päästä kurkistamaan myös Topeliuksen ja hänen perheensä tekemisiä.
Pidin Idan hahmosta, sillä hän jaksoi jatkaa eteenpäin ahkerana omista valtavista murheistaan huolimatta. Idan asenteesta huolimatta, kirja oli osittain surullinen. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle elämässään Ida pääsee sarjan edetessä.

Paimentyttö oli erittäin hyvä avaus tälle sarjalle ja haluan ehdottomasti lukea myös muut osat, joissa Idan mukana päästään kurkistamaan muihinkin taiteilijakoteihin. On mukavaa löytää näin hyvä entisajoista kertova suomalainen sarja. Pidän kovasti entisajoista kertovista kirjoista, mutta kohdalleni ei ole osunut montaa Suomeen sijoittuvaa kirjaa aiheesta.


Paimentyttö
Otava, 2013
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
s. 360