Saku Heinänen: Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä

Katri on nuori. Hänellä on koko elämä edessä, ja suuret suunnitelmat. Hän aikoo viettää enää juhannuksen kotikaupungissaan ystäviensä kanssa, ja sitten hän lähtee, jättää kaiken vanhan ja alkaa elää suurta elämäänsä ja toteuttaa unelmiaan. Kaikki suunnitelmat eivät kuitenkaan tunnu etenevän niin kuin oli tarkoitus.
Emilia on nelikymppinen nainen, joka tekee töitä valokuvaajana elättääkseen perhettään. Perhettä, joka on kaikki kaikessa. Mutta sitten hänelle tarjoutuu tilaisuus herätellä uinuvaa taiteellista puoltaan, sillä hänelle tarjotaan tilaisuutta tehdä teoksia näyttelyyn.

"Ikkunassa Emilian oma kuvajainen häilyi reunoiltaan epätarkkana tuijottaen tyhjillä silmäkuopillaan töistä palaavia ihmisiä. Jokainen piti kädessään puhelinta, omaa pientä taikapeiliään, jossa oma kirkasvärinen varjo, kaksoisolento, hohti tyyliteltynä ja tykättynä, aina valmiina kokeilemaan jotakin uutta."s.106

Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä kertoo kahdesta päivästä. Katrin tarina sijoittuu juhannukseen ja Emilian Lucian päivään.

Pidin tästä kirjasta. Välillä mieli tosin muuttui surumieliseksi, sillä pelkkää hilpeyttä ei tämä kirja ole. Kirja nimittäin pureutuu siihen kun nuorena on paljon suunnitelmia, ja valtavat kuvitelmat tulevaisuudesta, ja toisaalta taas siihen, kun omat unelmat onkin tavallaan syrjään siirrettyjä, perheen ja realististen töiden takia. Kirja kertoo myös uskalluksesta tehdä asioita omien unelmiensa eteen, jossittelusta ja henkisestä kasvusta. Tämä ei tosiaan ole mikään hyvän mielen chick lit -romaani, sillä näiden kahden naisen elämää kuvaillaan realistisesti, ja he todella joutuvat kokemaan elämän vaikeudet, ilman, että kaikki järjestyy heti parhainpäin.

Kirjan kieli on hyvin kuvailevaa, rikasta ja monipuolista. Tämä ei varsinaisesti ole mikään tunnissa ahmittava teos, vaikka pituus ei päätä huimaa, sillä tätä tekstiä pitää hiukan rauhallisemmin tutkiskella, että siitä saa kaiken irti. Suurimmaksi osaksi suosin kirjoja, joiden teksti on arkisempaa, ja helposti sisäistettävää, mutta välillä on ihanaa lukea tällaista kielellistä ilotulitusta, joka muistuttaa kuinka monipuolista tämä meidän kielemme onkaan.

Kirjan juoni tarjosi myös yllätyksiä, eikä se ole ennalta-arvattava. Pidin myös siitä, että tapahtumapäiviksi oli valittu juhannus ja Lucian päivä, sillä ne toivat omat lisänsä tarinaan. Myös taide sai tarpeeksi suuren roolin juonessa.


Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä
Tammi, 2018
Päällyksen suunnittelu: Saku Heinänen
s.252