Hannes haluaa työpaikan, ja lopulta sellainen löytyykin. Työ ei ole sellainen, josta Hannes olisi haaveillut, mutta kelpaa silti. Puhelinmyyntifirma myy Elämänvettä, eikä Hanneksella ole hajuakaan mitä se on, mutta myyntipuheissa se kuulostaa ihmeliemeltä, joka tehoaa vaivaan kuin vaivaan. Työpaikalla ilmenee kuitenkin pian ongelmia, kun poliisi epäilee, että Elämänvedellä voisi olla jotain tekemistä ympäri maata tapahtuneiden omituisten väkivaltaisuuksien ja itsetuhoisuuksien kanssa. Onneksi Hannes on juuri alkanut tapailemaan salaperäistä Ansaa, jonka läsnäolo helpottaa töistä johtuvaa stressiä.
""Elämänvesi on osoittautunut oikein vetäväksi tuotteeksi, älä siitä huoli. Ihmiset kaipaavat kaikenlaista. Ja ovat valmiita kokeilemaan mitä vain sen saadakseen", Janström oli vakuuttanut."s.26
Viime yönä näin unta vie niinkin arkiseen maailmaan kuin puhelinmyyntifirmaan, mutta onnistuu silti olemaan karmiva kauhukirja.
Pidän Matilaisen kirjoitustyylistä, joka toimii samaan tapaan tässä kolmannessa teoksessa, kuin on toiminut aiemmissakin. Se kuvailee todentuntuisesti ja arkisesti maailmaa ja elämää, mutta jännitys, kauhu ja unet kuuluvat silti luontevana osana tähän arkiseen tarinaan, tehden kirjasta ahmittavan kokonaisuuden.
Nykyisyys, mennesyisyys, unet ja Elämänveden ostajien tarinat vuorottelevat tarinassa taidokkaasti, sillä vaikka tässä pienessä kirjassa tapahtuu paljon joka aikatasolla ja monen ihmisen kautta, ei sen tarina tunnu sekavalta, vaan mielenkiintoiselta. Itse ainakin odotin innolla miten kaikki tulee liittymään yhteen.
Kirjassa jätetään jonkin verran asioita lukijan itsensä pääteltäväksi. Se on aika yleinen tapa luoda tälläistä jännitys/kauhu tarinaa, mutta itse yleensä kaipaan hiukan selkeämpää ratkaisua. Kyllä tästä ymmärtää mitä tapahtuu, mutta muutamaan mietittymään jääneeseen asiaan olisin halunnut vastauksen, jota kirja ei sitten edes lopussa tarjonnut.
Viime yönä näin unta
Hexen Press, 2023
s.218
Kannet: Janne Järvinen
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti