Eräänä joulukuisena päivänä, Laurie matkaa bussilla kotiin. Hän näkee sattumalta bussin ikkunasta miehen, josta ei saa silmiään irti. Laurie tajuaa, että on rakastunut ensisilmäyksellä, vaikka ei edes usko sellaiseen höpötykseen. Laurie ei saa miestä millään mielestään, vaikka tietää, ettei välttämätää enää ikinä kohtaa tätä.
Hän etsii ahkerasti miestä parhaan ystävänsä kanssa, kunnes noin vuosi tapahtuneen jälkeen, hänen ystävänsä esittelee uuden rakkaansa. Laurien maailma mullistuu yhdessä pienessä hetkessä, sillä ystävän uusi rakas on hänen bussissa näkemänsä mies.
"Vaikka ulkona on satumainen lumipyry, me emme ole Narniassa. Tämä on Lontoota, todellista elämää, jossa sydämet saavat iskuja, ja ne tulevat ruhjeille ja särkyvät, mutta silti ne jatkavat lyömistä. Katson Jackin loittonemista taksin syöksähtäessä varovaisesti matkaan, ja hänkin katsoo minua kädet syvällä taskuissa ja olkapäät kumarassa tuulta vasten."s.116
Ole minun valikoitui tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi. Halusin vielä joulun viimeisille päiville jonkin kivan romanttisen jouluun sijoittuvan kirjan, ja tämä on siihen tarkoitukseen juuri sopiva. Tosin tämän kirjan voi lukea milloin vain, vaikka ei joulu olisikaan, sillä tämä ei ole mitenkään super jouluinen.
Kirjassa eletään kymmenen joulua, mutta niiden välissä on kohtauksia myös muilta vuodenajoilta ja kuukausilta. Pääasiassa kirjassa seurataan Laurien elämää ja hänen ajatuksiaan, mutta välillä päästään kurkistamaan myös Jackin ajatuksiin. Siinä ohella kuullaan paljon myös laurien ystävän Sarahin elämästä.
Pidin Silverin kirjoitustyylistä. Kirjaa oli mukava lukea, ja tarina soljui verkkaisesti eteenpäin. Olihan kirjassa toki paljon tapahtumia, mutta eteneminen tuntui silti hyvin rauhalliselta. Vuosien kuluessa henkilöt varttuivat ja kehittyivät. Pidin erityisesti siitä, että vaikka juonesta löytyy ne omat siirappiset epäuskottavat romantiikkakohtaukset, Laurie tuntui hahmona ihan uskottavalta, ja siltä, ettei kaikkea kanneta eteen ilman ponnisteluja.
Ensimmäisen puoliskon aikana ajattelin, että kirja on taas mukavaa romantiikkaa ennalta-arvattavine juonenkäänteineen, mutta toisella puoliskolla, hahmoille alkoi jo kertyä niin paljon elettyä elämää ja kokemuksia/painolastia harteilleen, että minä en oikeasti enää tiennyt miten kirja tulee päättymään.
Loppua kohden kirjan siirappisuus muuttuikin mukavan rosoiseksi. Elämä ehti kolhia kaikkia hahmoja, etenkin Laurieta ja Jackia. Luinkin kirjan loppupuolikkaan lähes yhdeltä istumalta, vaikka ensimmäiseen puoliskoon meni monta päivää.
Romantiikan lisäksi kirja käsitteli ystävyyttä, aikuistumista ja oman paikkansa löytämistä. Pidin Laurien ja Sarahin matkasta, yhtä paljon kuin Laurien ja Jackinkin.
Ole minun, (One Day in December, 2017)
Otava, 2018
Suom. Satu Leveelahti
s.429
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti