maanantai 27. joulukuuta 2021

Karin Erlandsson: Yöjuna

 

Danja matkustaa perheensä kanssa jouluksi isoäitinsä luokse vanhalle juna-asemalle. Isoäiti on jo vanha, eikä ole enää lainkaan entisensä. Hän unohtelee asioita, ja tarvitsee apua kaikessa. Kun isoäiti sitten yllättäen katoaa, on koko perhe suunniltaan huolesta. Danja haluaa löytää rakkaan isoäitinsä, ja yllättäen yöllä, hylätyltä junaradalta alkaa kuulua meteliä, ja asemalle pysähtyy oikea juna. Danja on ihmeissään, mutta entistä yllättyneempi hän on, kun pääsee matkustamaan junalla kummallisille asemille. Juna ei todellakaan ole ihan tavallinen.
"Danja seisoi kynnyksellä ja tuijotti isoäidin huoneeseen. Mummi oli vain hetki sitten levännyt sängyssään. Danja itse oli peitellyt hänet. Nyt huone oli tyhjä. Lipaston päällä paloi valo, mutta peitto oli yhtenä myttynä jalkopäässä."s.31
Yöjuna on joulukuuhun sijoittuva 24 lukuun jaettu tarina, jota voi käyttää joulukalenterikirjana. 
Minä käytin tätä toisena joulukalenterikirjanani, muttä täytyy sanoa, että tämä ei ollut minulle siihen tarkoitukseen sopiva. 

Kirjalla on kaunis idea, ja mukaan mahtuu jännittäviä tapahtumia. Minulla oli valtavat odotukset, sillä pidän Karin Erlandssonin kirjoitustyylistä, ja odotin kirjalta taianomaista, jouluista junakertomusta. Tämä ei kuitenkaan ollut mielestäni lainkaan jouluinen. Joulu taidettiin jossain vaiheessa ohimennen mainita, mutta siinä se sitten olikin. Taianomaisuuskin oli kadoksissa. Peter Bergtingin kuvitus on tummasävyistä ja aika synkkää. Osa kuvista oli tunnelmallisen kauniita, mutta osa taas omituisen värisiä, kuten vihertävät leivokset.

Oli ihan mielenkiintoista seurata, mitä uusilta asemiltä löytyy, ja mitä jännittäviä tapahtumia seuraavana päivänä tapahtuisi, sillä osa luvuista jätti suuria kysymyksiä seuraavan päivän tarinaa ajatellen. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan onnistunut pitämään mielenkiintoani erityisen korkealla, ja odotin vain pääseväni lukemaan toista, paljon jouluisempaa kalenteriani. 


Yöjuna, (Nattexpressen, 2020)
S&S, 2020
Suom. Anu Koivunen
Kuvitus: Peter Bergting
s.220

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti