Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

 

Norfolkin rannoilta löydetään sattumalta luita. Paikalle kutsutaan poliisin lisäksi myös arkeologi Ruth Galloway, joka on tottunut auttamaan poliisia tämän kaltaisissa tapauksissa. Luiden asennoista ja muista yksityiskohdista nimittäin paljastuu, ettei kyseessä ilmeisesti ole onnettomuus. Kaikki viittaa toisen maailmansodan aikaan. Mitä Norfolkissa tapahtui silloin? Onko huhuista  Saksalaisten maihinnoususta sittenkin jotain perää?

Ruth heittäytyy innolla tutkimukseen, vaikka äitiyden tuomat paineet kasaantuvat.

"Yöllä ajaessa tuntuu, että on matkalla tyhjyyteen, että on eristyksissä, haavoittuvainen, suojaton uhri mereltä hyökkääville armottomille tuulille, jotka, kuten paikalliset tapaavat ylpeinä sanoa, saapuvat suoraan Siperiasta."s.61

Jyrkänteen reunalla on kolmas osa Norfolkiin sijoittuvasta, argeologi Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Pidin kyllä kahdesta aiemmastakin osasta, mutta vasta nyt tämän kolmannen kohdalla tuntui siltä, että pääsin kunnolla sarjan imuun. Hahmot ovat nyt käyneet tarpeeksi tutuiksi, ja kiinnostus heidän elämästään on syttynyt. Uskonkin, että nyt lukutahti sarjan parissa tulee olemaan nopeampi.

Norfolkin hyytävät maisemat tekevät ihastuttavan tunnelman kirjaan. Huhtikuisen lumimyrskyn sattuessa jännitystäkin saadaan, niin että itse tilanne menee melkein hyytävämmäksi kuin sää. Norfolk onkin paikkana niin kiinnostava, että siitä kertovat ykistyiskohdat ovat mahtavia. Tällä kertaa päästään tutustumaan alueeseen, jonka meri on pikku hiljaa valtaamassa itselleen. 

Luulöydös aloittaa tietysti jälleen kiinnostavan historiaan sijoittuva tutkimuksen, jossa selvitetään mitä noina menneinä päivinä tapahtui, mutta pian poliisi joutuu tutkimaan myös nykypäivän rikoksia, joilla saattaa olla yhteys tuohon kauhistuttavaan luulöytöön. Rikostarina oli oikein kiinnostava, jännitystä riitti tällä kertaa monessakin kohdassa.

Jyrkänteen reunalla, (The House at Sea´s End, 2011)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.348