Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa. Hän saa ystäviä ja kuulee Teemu Vallasta, mutta poika on kuollut. Teemu on kuollut kesällä insuliinin yliannostukseen mökkireissulla. Moni koulun opettajista oli mukana tuolla mökkireissulla ja tunnelma koulussa on hieman omituinen tapauksen takia. Kun Hege tutustuu paremmin Teemun entiseen parhaaseen kaveriin Eliaan, herää hänen päässään ajatus siitä, oliko Teemun kuolema kuitenkaan onnettomuus. Elia kun tuntuu asiasta olevan eri mieltä. Kaksikko päättää hieman tutkia asiaa, eihän siitä mitään haittaakaan voisi olla?
"Hege tuijotti muistikirjaansa. Hänellä oli koko elämänsä ajan ollut pahvikansilla varustettu musta kirja. Tämä oli numero seitsemän. Jokainen niistä oli kulkenut hänen laukussaan, taskussaan tai repussaan siihen asti, kunnes viimeinen sivu oli täynnä."s.61
Poika aloittaa yläasteelle sijoittuvan dekkarisarjan, joka on suunnattu nuorille, mutta toimii niin nuorten kuin aikuistenkin luettavana. Päähenkilöt ovat noin kolmetoistavuotiaita, mutta myös monen aikuisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan.
Tässä on kaikki toimivan murhamysteerin ainekset. Kiinnostava alkuasettelu, poika kuolee mökkireissulla onnettomuuden seurauksena, mutta epäilykset murhasta heräävät. Epäiltyjä on kaikki mökillä olleet. Motiiveja voisi löytyä moneltakin kunhan hiukan kaivellaan. tapausta tutkii tahollaan niin ammattilaiset kuin yläastelaiset nuoretkin. Lukijalle vihjaillaan monen epäillyn motiiveja. Dekkarina siis toimiva kokonaisuus, kun kaikki herättävät epäilyjä, mutta ihan hyvin salaisuudet pysyvät loppuun saakka.
Myös Hegen menneisyydestä vihjaillaan asioita, jotka herättävät mielenkiinnon, mutta asioista ei sen enempää paljasteta ainakaan tässä osassa. Jotain odetettavaa jäi siis jatko-osiinkin.
Kirja on loppujenlopuksi aika hidastempoinen. Hahmoja on paljon, ja tarinaa kerrotaan monesta näkökulmasta. Niinpä kovin vahvaa tuttavuutta ei ehdi tekemään kenenkään kanssa. Itselläni meni alussa nimetkin jo niin sekaisin. Alusta onneksi löytyy lista koulun opettajista, mutta toki heillä on kirjassa oppilaiden keksimät lempinimet, mikä häiritsi huonoa nimimuistiani entisestään.
Pidin kirjasta kyllä, mutta se ei missään kohtaan herättänt suuria tunteita, eikä jää mieleen pyörimään. Eli ihan perus kiva dekkari, ilman mitään sen suurempaa. Plussaa kuitenkin siitä, että nuorillekin tehdään koulumaailmaan sijoittuvia dekkareita, tälläisia ei usein tule vastaan.
Poika -Murha seitsemännellä luokalla
Karisto, 2017
Kansi: Lasse Rantanen
s.293
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti