Flavia de Luce on odottamassa suuren seurueen kanssa juna-asemalla. Hänen äitinsä tuodaan monien vuosien jälkeen takaisin kotiin. Juhlallinen tilaisuus muuttuu kuitenkin hyvin nopeasti, sillä paikalle saapuu mies, joka sanoo Flavialle jotakin kummallista, jonka tarkoitusta Flavia ei ymmärrä. Flavialla ei ole mahdollisuutta selvittää asiaa sen enempää, sillä mies kuolee jonkun työnnettyä hänet junan alle. Niimpä Flavian ajatukset askartelevat jälleen uuden henkirikoksen parissa.
"Mikään ei piristänyt Gladysia niin paljon kuin takakautta livahtaminen. Olimme tehneet niin yhdessä monen monituista kertaa, ja luulen että se sai tästä uudesta mahdollisuudesta ilkikurista nautintoa."s.136
Kuolleet linnut eivät laula on kuudes osa Flavia de Luce -dekkarisarjasta.
Tämäpä vasta olikin kiinnostava osa tätä sarjaa. Flavian perhettä koskevat salaisuudet selvisivät melkoisella ryminällä, kun kaikissa aiemmissa osissa on vain hienovaraisesti hiukan vihjailtu. Yllätyin siitä, kuinka nyt sitten jo tässä vaiheessa sarjaa salaisuudet kerrottiin, mutta sille oli syynsä. Flavian elämässä puhaltaa selkeästi aivan uudet tuulet seuraavassa osassa.
Flavia on hahmona kiinnostava, sillä hän on samaan aikaan hyvin viisas kemisti, mutta myös 12-vuotias lapsi, jolla ideat lähtevät välillä laukalle. Tässä kirjassa tuleekin hänen lapsen ajatukset kirkkaasti jälleen esiin, kun hän meinaa tehdä valtavan kemiallisen työn.
Jälleen Bradleyn kaunista kieltä oli ilo lukea. Tarina viilettää eteenpäin takkuamatta. Flavia kiitää seikkailussa mukana ja ratkoo perheensä surullisia salaisuuksia kauniissa Bishop´s Laceyn maalaismaisemissa.
Kuolleet linnut eivät laula, (The Dead in their Vaulted Arches, 2014)
Bazar, 2017
Suom. Maija Heikinheimo
s.335
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti