Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

 

Lumi Salo matkustelee ympäriinsä avaruudessa töidensä takia. Nyt hänellä on kuitenkin sovittu tapaaminen puolisonsa Solin kanssa. Sol ei ilmaannu paikalle. Pian käy selväksi, että Sol on kadonnut. Lumi päättää etsiä rakkaansa, mutta johtolankoja on vähän. Onko Sol edes kertonut totuuttaa itsestään? Mitä hänen tutkimuksensa oikeastaan koskevatkaan?

"Olen etsinyt muistoista hetkeä, johon olisin voinut tarttua ja kääntää kaiken toisin. Mutta vaikka näkisin sen, menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty."s.254

Kuunpäivän kirjeet on 2100 -luvulle sijoittuvaa scifiä, jossa tapahtumat sijoittuvat lähiavaruuteen kuten Marsiin, kuuhun ja niiden läheisyyteen. Myös Maassa käydään, mutta ihmisten toimien vuoksi huonosti voivaa maata käytetään lähinnä hyväksi, jotta avaruudessa asuvilla olisi paremmat oltavat. 

Kirja maalaa synkän kuvan tulevaisuuden Maasta ja itsekkäistä ihmisistä, joille ei riitä edes yhden planeetan tuhoaminen. Ilo on aika kaukana tämän kirjan tarinasta, jossa joudutaan luopumaan niin paljosta ja yritetään pärjätä. Kaikille ei ole olemassa onnellista loppua, mutta kirja onnistuu kaikesta synkkyydestä huolimatta väläyttelemään toivoa paremmasta. 

Emmi Itäranta on yksi lempikirjailijoistani Teemestarin kirjan ja Kudottujen kujien kaupungin kanssa, mutta tähän kirjaan tarttuminen pelotti silti, sillä scifi ei todellakaan kuulu suosikkigenreihini. Avaruuteen sijoittuvat tarinat ei kiinnosta kirjoina, eikä elokuvina. odotin silti kauniisti kirjoitettua tarinaa, ja halusin myös tämän lukea.

Kauniisti kirjoitetun tarinan sainkin lukea, niin kuin oletinkin, mutta scifin ystävää edes Itäranta ei minusta saa tehtyä. Kiinnostavinta oli lukea Maan tilanteesta, mutta avaruusasiat eivät jaksaneet kiinnostaa. Pidin myös kovasti Lumin työstä kertovista osuuksista. Hän kun on jonkinlainen parantaja, ja sellaiset kiinnostavat minua aina historiallisissa kirjoissa ja fantasiassakin.

Kirjassa on valtavia aiheita, eikä teos ole mikään nopealukuisin, etenkään jos haluaa makustella kauniita virkkeitä ja pohtia kaikkea kirjaan mahtuvaa, jota ei selitetä kovin tarkkaan. Paljon jätetään lukijan itse pohdittavaksi, kirja herättelee monia ajatuksia. Eniten itseäni pohditutti kirjaa lukiessa ihmisten itsekkyys, ja se kenellä on valta valita mikä on oikein ja väärin.

Kuunpäivän kirjeet

Teos, 2020

s.381

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen