Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

 

Jane Eyre on orvoksi jäänyt tyttö, joka kasvaa sukulaistensa luona. Oltavat eivät ole mukavat, sillä häntä ei kohdella lainkaan tasavertaisesti perheen omien lasten kanssa. Lopulta hänet lähetetään hyvin tiukkaan oppilaitokseen kasvamaan. Siitä huolimatta, että ihmiset Janen ympärillä tuntuvat olevan toinen toistaan kauheampia, kasvaa Janesta hyvä ja fiksu aikuinen. Opettajaksikin hän pääsee. Sitten hän päättää lähteä Thornfieldin kartanoon kotiopettajattareksi pienelle tytölle. Kartanossa Jane tapaa sen isännän, Mr. Rochesterin. Ihmeekseen Jane alkaa tuntea rakkautta tuota yrmeää ja tiukkaa miestä kohtaan. 

""Älä siis tee hänestä hienoimpien tunteittesi, ilojesi ja tuskiesi kohdetta. Hän ei ole sinun luokkaasi, pysy siis lestissäsi ja ole liian ylpeä tuhlaamaan koko sydämesi, sielusi ja voimasi rakkautta sinne, missä sellaista lahjaa ei tarvita ja missä sitä halveksittaisiin.""s.173

Kotiopettajattaren romaani on ollut lukulistallani ikuisuuden. Odotukset sitä kohtaan ehtivät kasvaa valtaviksi. Tällaisiin klassikoihin tarttuminen vaatii vaan juuri sopivan hetken, ja nyt viimein pääsin tämän pariin. Charlotte Brontëlta en olekaan ennen lukenut mitään, mutta hänen sisarensa kirjoittama Humiseva harju oli nuorempana mielestäni aivan ihana. 

Kotiopettajattaren romaani oli hyvä, mutta olisin halunnut pitää siitä enemmän. Janen lapsuus ja nuoruus kaikkine vaikeuksineen ja inhottavine ihmisineen oli kiinnostavaa luettavaa. Pidin myös siitä, että kirjassa oli paljon tapahtumia, draamaa tosiaan riitti. Mutta Mr. Rochesterin ja Janen rakkausjuttu, jota siis kirjassa puitiin pitkään, ei napannut. Minulle ei välittynyt mitään syytä heidän intohimolleen, vaikka sitä kuinka vatvottiin. Minusta he olivat outo pari, enkä löytänyt tästä sellaista tunnelmaa kuin esimerkiksi Humisevassa harju tai Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjoista. Onneksi Jane oli kiinnostava hahmo, sillä muuten kirjan lukeminen olisi ollut kamalaa kahlaamista. Nyt sain sentään nauttia kaikista hurjista, kurjista ja yllättävistä tapahtumista joita hän koki elämänsä aikana. 

Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea tällaista vanhempaa rakkausromaania, jonka teksti on vanhanaikaista, viipyilevää, sellaista tietynlaista kerrontaa, jota löytyy vain näistä vanhoista romanttisista klassikoista. Juonenkäänteet tosin menivät välillä hyvinkin hurjiksi. Etenkin loppu oli varsin dramaattinen.

Aikakauden ajatukset, olosuhteet ja luokkasäätyjen erot olivat suuresti esillä läpi kirjan. 

Kotiopettajattaren romaani, (Jane Eyre,1847)

WSOY, 1915

Suom. Tyyni Haapanen

Päällyksen kuva: Petri Holm

Typografia: Marjaana Virta

s.475