Puuhuvila odottaa sumuisella Mercer Bayn rannalla. Emma ei ole perinnöstä innostunut, hänen on kuitenkin muutettava äitinsä kanssa. Isoäiti on testamentannut huvilan Emmalle ja äidille, mutta asiaan liittyy yksi mutta. Heidän on asuttava siellä vanhan naisen, Rosalynin kanssa. Emma ei sopeudu ideaan helposti, äiti sen sijaan on heti aivan innoissaan, ja suunnittelee pian jo teehuoneen avaamista yhdessä tämän kanssa. Emma alkaa nähdä kovin kummallisia asioita. Aivan kuin talolla olisi salaisuuksia kerrottavanaan.
"Lauantaiaamu oli sumuinen kuten tavallista. Kun laskeuduin alakertaan aamiaiselle, salin pöydän ääressä istui jo joku. Kello oli vasta kahdeksan, mutta siellä se tyyppi hörppi teetä ja nakersi voihin ja siirappiin kastettua keksiä. Uskomatonta."s.62
Tuhannen tarinan teehuone on nuortenkirja, joka valikoitui luettavakseni ainoastaan nimensä takia. Minun huomioni kun on helppo saada lisäämällä kirjan nimeen teetä houkutukseksi. Odotukset kirjan suhteen eivät olleet suuret, mutta yllätyksekseni pidin tästä paljon enemmän kuin uskoin.
Kirjan päähenkilöllä on elämässään paljon surua, ja siitä ja varmasti iästäkin johtuen hänellä on menossa aika dramaattinen vaihe. Kirjassa oli siis mökötystä ja kyräilyä, joka ei tosiaan ole minun juttuni. Hiukan tympeästä päähenkilöstä huolimatta nopeatempoista kirjaa oli mukava lukea.
Sumuisen sateinen ranta, puuhuvila salaisuuksineen ja teehetket herkkuineen loivat sitten taas enemmän minun tyylistä tunnelmaa. Kirjassa myös oli sellainen odottavan jännittävä, hiukan yliluonnollisen oloinen tunnelma, joka piti otteessaan ja sai odottamaan innolla mitä salaisuuksia lopulta paljastuukaan.
Kirjassa on muutamia Moa Wallinin tekemiä mustavalkoisia kuvia, mutta ne ovat harvassa, eivätkä mitenkään mieleenpainuvia.
Tuhannen tarinan teehuone, (The Twisting Road Tea Room, 2016)
Stabenfeldt AB, 2016
Suom. Virve Juhola
Kuvitus: Moa Wallin
s.200
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti