Liisa Nevalainen: Punainen hattu

 

Toimittaja Krisse on aloittelemassa kesälomaansa miehensä rikoskomisario Karpalon kanssa. Pitkä loma Suvilahden kylässä, mökkeillen ja kalastellen, jutellen vain silloin tällöin muiden kesäänsä viettävien mökkiläisten kanssa. Mikä voisi olla mukavampaa? harmi vain, että mukavat suunnitelmat menevät pilalle kun on aihetta epäillä, että Suvilahdella majailee huumekuriiri, ja sitten tapahtuu murha.

"Lintu visersi. Aurinko kurkisti pirtin ikkunasta. Kello oli kuusi. Tessa nousi hiljaa, otti villatakin hartioilleen ja meni ulos. Ihanan raikas kesäaamu. Tessa venytteli makeasti. Hän istahti portaille, sulki silmänä ja antoi auringon lämmittää eiliset harmit unohduksiin."s.38

Punainen hattu on rikoskomisario Antti Karpalo -sarjaa.

Kirja vie lukijansa tunnelmalliseen maalaiskylään, järven rannalle, monen kymmenen vuoden takaiseen Suomeen. Minut kirjan tunnelma vei mennessään ja nautinkin täysillä lukemisesta. Enkä malttanut kirjaa jättää melkeen hetkeksikään kun sen aloitin.

Punainen hattu on nopealukuinen ja hetkessä ahmaistava kirja, jonka tyylistä toki huomaa, että sen kirjoittamisesta on aikaa, sillä esimerkiksi henkilöiden asenteet eivät ole ihan tätä päivää. Mutta kirjan vanhanaikainen tunnelma tästä osittain tekeekin viehättävän, pieni hyppy Suomeen, jossa puhelimet ovat langallisia ja posti kulkee. 

Kirjan tarina etenee helppolukuisilla lyhyillä virkkeillä ja leppoisalla dialogilla. Hahmoja on aika monta, mutta kaikki saavat oman tilansa. Dekkariosuus oli kevyt, eikä kovin yllättävä, mutta pääosaan pääsikin ihmiset ja suvilahti.

Punainen hattu

Weiling+Göös, 1979

s.257

Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

 

Jackie Saratoga, entinen FBI:n erikoisasiantuntija, nykyinen yksityisetsivä, saa kollegoineen tehtäväksi todistaa eräs mies syyttömäksi aikoja sitten tapahtuneeseen kuolemaan. Kuuluisa taiteilija Rodolfo on kuollut vuosia sitten, ja kuolemaan liittyvät tapahtumat ovat edelleen epäselviä. Jackiellä on erikoinen kyky kuulla taulut. Taulut nauravat, laulavat ja pitävät muitakin ääniä, mutta eräs Rodolfon taulu suorastaan kirkuu. Pääseekö Jackie tauluja tutkimalla Rodolfon menneisyyden jäljille?

"Mies hätkähti ja astahti askeleen taaksepäin, siristi silmiään ja kumartui sitten toistamiseen lähemmäksi. Hetken ajan hän oli luullut ripsien alta häneen katsahtaneita silmiä sysimustiksi."s.74

Salaisuuksien galleria aloittaa Varjojen lähettiläs -sarjan.

Tämä San Franciscoon sijoittuva dekkari on sekoitus monenlaista. On taidetta, mysteerejä, rakkausdraamaa ja jopa mystiikkaa/fantasiaa. 

Kuvittelin, että tästä voisi tulla yksi lemppari dekkarisarjoistani, sillä kaikki tässä kuulosti mahtavalta. Pidän kirjoista, joissa normaalissa arjessa on hiukan taikaa, ja tietysti taidetta. Mutta ei tästä tullut uutta lempparia. Yllättäviä käänteitä riitti, fantasiaelementit olivat sopivan hienovaraisia ja loppua kohden mentiinkin sitten lujempaa. Pienet ihastuttavat yksityiskohdat myös viehättivät, kuten Jackien mahtavat koirat. Mutta kirjan kirjoitustyyli ei imaissut minua mukanaan. Tyyli piti hahmot etäällä, enkä saanut otetta kenestäkään. 

Paikoitellen Jackie ja kumppanit olivat myös aivan liian agenttimaisia minun makuuni. Sellaisia toiminnallisia agenttitarinoita, räjähdyksineen ja takaa-ajoineen kun en yhtään jaksa, ja välillä tästä kirjasta tuli sellainen olo. Mutta toisaaltaan lopun tapahtumat jättivät paljon kysymyksiä auki ja kiinnostaisi tietää mitä jatkossa tapahtuu. 

Salaisuuksien galleria

Tammi, 2019

Kansi:Perttu Lämsä

s.421

Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies

 

Naisten etsivätoimisto nro 1 saa jälleen hoitaakseen kummallisia tapauksia. Tällä kertaa heidät kutsutaan sairaalaan, jossa on tapahtunut kummallisia kuolemia. Mma Ramotswe on hieman hämillään, sillä murhia hän ei sentään ole koskaan joutunut ratkaisemaan. Lisäksi työpaikalla puhaltavat aivan uudet tuulet kun sekä Mma ramotswen, että J.L.B. Matekonin työtoverit haluavat koittaa jotakin uutta elämässään. 

"Heidän istuessaan sinä aamuna keittiössä J.L.B. Matekoni kohotti äkkiä katseensa teekupista ja jäi tuijottamaan kattoon. Mma Ramotswe tiesi sen enteilevän paljastusta; J.L.B. Matekoni katseli aina kattoon, kun hänellä oli jotakin sydämellään. Mma Ramotswe odotti vaiti hänen puhuvan."s.19

Oivallinen aviomies on kahdeksas osa Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjasta.

Tutuiksi tulleet hahmot johdattavat lukijan jälleen uusien tapausten äärelle. Tosin tuttuun tapaan tapuksien käsittelyyn ei uhrata kovinkaan paljon aikaa, vaan suurimman huomion saa pohdiskelu. Elämää ja suhteita pohditaan jälleen lempeään tapaan.

Tällä kertaa moni kirjan tutuista hahmoista pohdiskelevat elämäänsä, ja sitä ovatko he aivan oikeassa hommassa, ja voisiko elämällä olla tarjolla heille jotain aivan muuta. Muutama hahmo lähtee kokeilemaan siipiään uusien tehtävien äärelle. Mma Ramotswe on hiukan huolissaan ja suruissaan tuttujen kaikkoamisesta, mutta antaa näiden omaan lempeään tapaansa kokeilla siipiään. Tässä kirjassa oli myös kivan erilainen ratkaisu, mieleenpainuva.

Minusta nämä kirjat ovat aivan ihania pieniä välipalakirjoja lempeine ajatuksineen ja hauskoine tilanteineen. En itse halua lukea näitä montaa peräkkäin, sillä näissä on aika samaan tyyliin rakennetut juonet, mutta aina silloin tällöin nämä on kivaa vaihtelua. Ja toki tuttujen hahmojen elämät pikkuhiljaa kulkevat eteenpäin kirja kirjalta, joka on aina kiinnostavaa seurattavaa. 

Oivallinen aviomies, (The Good Husband of Zebra Drive, 2007)

Otava, 2009

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.303

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

 

Armand Gamache viettää hääpäiväänsä vaimonsa kanssa lyhyen ajomatkan päässä Three Pinesin kylästä. Bellechassen kartano on ihana paikka juhlistaa rakkautta. Kartanolla vierailee samaan aikaan Finneyn rahassa kylpevä perhe. Perhe on saapunut kunnioittamaan edesmennyttä perheen isää. Perheenjäsenten jatkuvat riidat latistavat kartanon tunnelmaa, ja pian Gamachenkin loma saa käänteen kun yksi perheenjäsenistä löydetään kuolleena. 

Gamache päätyy tutkimaan kammottavaa tapausta. Kartano on täynnä epäiltyjä, eikä yksikään saa poistua ennen kuin tapaus on selvä.

"Mutta oliko Manoir Bellechassessa nyt tapahtunut murha? Gamache ei osannut sanoa. Mutta hän tiesi, että jotain luonnotonta täällä oli tapahtunut."s.127

Kiveen hakattu kuolema on neljäs osa Three Pines -dekkarisarjasta.

Tällä kertaa olaankin muualla kuin Three Pinesissa. Tuossa tutussa kylässä toki käväistään, mutta muuten se ja sen tutut asukkaat pysyvät taka-alalla. Muutamat kyläläiset tosin kuuluvat tähänkin tarinaan oleellisesti. 

Tämä dekkari etenee hyvin verkkaiseen tahtiin. Hahmoja esitellään kauan, ennen kuin mitään murhaa edes tapahtuu. Lukijalle esitellään paljon mahdollisia motiiveja, ja vihjaillaan jos jonkinlaisista salaisuuksista, joiden paljastumista pitää malttaa odottaa.

Kirja on tunnelmallista pohdiskelua, verkkaisesti etenevää tarinaa monenlaisten hahmojen keskuudessa, ja loppua kohden sitten jännittävämpää ja toiminnallisempaa tapahtumaa ennen kaiken selviämistä. Murha itsessään on kiinnostava, sillä se tuntuu mahdottomalta, niin kuin kirjassa monesti sanotaankin. Siitä huolimatta se jää hyvin pieneen rooliin, sillä kaikki keskittyminen menee ihmissuhteiden pyörittelyyn. Suurimmaksi osaksi pohditaan Finneyn perheen suhteita, mutta pääsemme kuulemaan myös Gamachen perheen menneisyydestä ja hieman nykyisyydestäkin.

Tämä oli sarjan ensimmäinen osa joka ei sijoittunut mihinkään tiettyyn juhlapyhään, ja siitä syystä tämä oli minulle tähän asti sarjan heikoin osa. Minä olen nimittäin nauttinut suuresti juuri noista juhlapyhiin sijoittuvista tarinoista.

Kiveen hakattu kuolema, (The Murder Stone, 2008)

Bazar, 2020

Suom. Outi Järvinen

s.432

Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema -Houkutus toisin päin

 

Beaufort Swan muuttaa Forksin sateisen harmaaseen pikkukaupunkiin isänsä luokse. Koulussa hän tutustuu upeaan Edythe Culleniin, jolla on karmiva salaisuus. Beau ja Edythe rakastuvat, vaikka Edythe yrittää parhaansa pysyä erossa tuosta kömpelöstä pojasta. Näiden kahden rakkaustarina on vaaraksi niin heille itselleen, kuin monelle muullekin. 

"Päällimäinen tunteeni oli kuitenkin... lumoutuminen. Tietenkin minua hermostutti olla niin lähellä häntä. Pelkäsin tekeväni tai sanovani jotakin tyhmää. Mutta oikeasti halusin vain istua tässä ikuisesti, kunnella hänen ääntään ja katsella, miten ilmeet vaihtuivat hänen kasvoillaan niin nopeasti, ettei niistä ehtinyt päätellä mitään."s.85

Elämä ja kuolema eli Houkutus toisinpäin on Houkutuksen kymmenenvuotisjuhlan kunniaksi julkaistu teos, joka kertoo siis Houkutuksesta tutun tarinan, mutta niin, että alkuperäisen tarinan "ihmistyttö rakastuu vampyyripoikaan" onkin nyt "ihmispoika rakastuu vampyyrityttöön". Myös suurin osa muistakin hahmoista on nyt eri sukupuolta.

Suurimmaksi osaksi tämä on aivan samaa kirjaa kuin Houkutus. Ei siis ole luvassa aivan uusin sanoin kirjoitettua kirjaa Houkutuksen maisemissa, vaan hyvin pitkälti sama kirja. Jotain pientä sieltä täältä on vaihdettu, mutta ei niin suuresti, että suosittelisin esimerkiksi lukemaan näitä kahta teosta peräkkäin, ellet sitten halua lukea samaa kirjaa kahta kertaa, sillä erot ovat niin pieniä, että samalta se tuntuu. Mutta jos pidät Twilightista niin sitten tämä voi olla ihan hauska kokemus. Loppu on myös kirjoitettu uudestaan, joten sentään jotakin uutta löytyy, jonka takia tämän lukeminen ei tuntunut aivan turhalta. 

Nyt kun olen tämänkin version lukenut, on mielipiteeni se, ettei tätä olisi tarvittu. Ehkä olisin ymmärtänyt paremmin, jos kirjassa olisi ollut vaikka enemmän oman kuuloinen tarina, mutta kun tämä nyt vaan on sama tarina loppua lukuun ottamatta, niin ihmettelen vain, että miksi?

Elämä ja kuolema, (Life and Death, 2015)

WSOY, 2016

Suom. Tiina Ohinmaa

s.401

Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta

 

Annie elää elämäänsä, jossa on näennäisesti kaikki hyvin. On toimiva yritys, aikuiset lapset ja 26 vuotta kestänyt avioliitto. Sitten aviomies tekee viimeisen virheensä, ja Annie pistää koko elämänsä uusiksi. Annie saa puolenvuoden talonvahti paikan kaukana kaikesta, meren rannalta. 

Tuo merenrantakylä ihanine asukkaineen on juuri se mitä Annie elämäänsä tarvitsee, ja pian hän onkin jo suunnittelemassa vaikka mitä mahtavaa talvensa iloksi.

"Hän käveli hitaasti mäkeä alas ja imi sisäänsä tätä kaunista paikkaa, joka tulisi olemaan hänen kotinsa seuraavat kuukaudet. Ja tunsi itsensä... niin, hän tunsi itsensä onnekkaaksi."s.91

Talvi kaukana kaikesta on täydellisen tunnelmallista syysluettavaa. 

Ihastuin jo viime talvena Baylissin tapaan kirjoittaa kuvailevaa, arkista ja elämänmakuista tarinaa. Tämä kirja oli myös juuri sellainen. 

Luvut ovat mukavan lyhyitä. Tarina etenee sujuvasti läpi syksyisten juhlien. Päähenkilö on hieman päälle nelikymppinen nainen, joka on jo saavuttanut elämässään monia hienoja asioita, mutta aloittaa silti rohkeasti jotakin uutta. Hänen tarinaansa oli mukava lukea. Tälläkään kertaa kirjan rakkaustarina ei yllättänyt millään tavalla, mutta sen suloista ja vääjäämätöntä etenemistä oli oikeasti mukava seurata. 

Olen viimeaikoina viihtynyt loistavasti kirjojen parissa jotka johdattavat myrskyisille rannoille, ja tässä kirjassa syysmyrskyt ehtivät pauhuta useasti. Hyytävä tunnelma, monet teekupilliset, lempeä huumori, uudet ideat, värikkäät persoonat, lukupiiri, ystävyys ja ihastuttava kissa, rouva Tiggy-Winkle loivat niin lämpöisen tarinan, että siihen uppoutui näinä syksyisinä päivinä mielihyvin. 

Talvi kaukana kaikesta, (A Season for Second Chances, 2021)

Otava, 2022

Suom. Anna-Mari Raaska

s.448

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

 

Arkeologi Ruth Galloway ja komisario Harry Nelson päätyvät jälleen saman tapauksen äärelle. Eräs museo on saanut tiloihinsa piispa Augustinen jäänteet. Ruth on menossa tapahtumaan, jossa arkku avataan, mutta löytää sen sijaan arkkua vartioinut museon kuraattorin henkihieverissä. 

Tapausta tutkitaan ja selviää, että museon kuraattoria on jopa uhkailtu, sillä museon kellarissa on säilössä aboriginaalien luita, jotka joku haluaa kiihkeästi palauttaa oikeaan kotiin.

"Ruth menee huoneen poikki vilkaistakseen toisen seinustan näyttelyesineitä. Siellä on vuorossa eläinten halloween-versio. Luurankojen hennot luut riippuvat ilmassa kuin pikkulasten mobilet."s.15

Käärmeen kirous on neljäs osa Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Ruthin ja Nelsonin on jälleen aika paneutua yhdessä ratkomaan historiallisten luiden arvoitusta, sekä nykypäivän murhatapausta, omista henkilökohtaisista vaikeuksistaan huolimatta. Tällä kertaa olikin hyvin jännittäviä asioita niin työrintamalla, kuin henkilökohtaisellakin osastolla. 

Tämä taitaa olla tähän astisista osista suosikkini, sillä ilokseni kirjassa hypättiin reippaasti taikauskon, kirouksien ja myyttien maailmaan. Onkin kiva yhdistelmä laittaa vierekkäin niin järkevästi ajattelevat Ruth ja Nelson, sekä druidi Cathbad ja shamaani Bob. Yhdistelmä tarjoaa kattauksen, jossa lukija saa itse päättää kumpaan ajatusmaailmaan uskoo. Pidän kirjoista joissa pieni taikuus tai jonkinlaiset loitsut ovat mahdollisia.

Näissä Ruth Galloway kirjoissa on paljon sellaisia läheltä piti tilanteita, jollaisia näiden hahmojen kuvittelisi jo oppivan välttämään, mutta jännittäviä ja hyvin täpäriä tilanteita mahtui myös tähän kirjaan, jossa olikin aika mielikuvituksellisia ja mukavan erilaisia jännitysnäytelmiä useampiakin. 

Käärmeen kirous, (A Room Full of Bones, 2012)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.331