Mirjam palaa lapsuudenmaisemiinsa pieneen gotlantilaiskylään. Hän on ostanut vanhan kappelin, jonka aikoo korjata asunnoksi ystävänsä Hervorin kanssa. Naisten saapuminen kylään huomataan, se on varmaa. Tyylikäs lääkäri Mirjam, sekä noitamainen Hervor ovat vähintäänkin silmiinpistävä parivaljakko. Etenkin eräs mieskolmikko saa syystäkin olla huolissaan naisten majailusta kylässä, sillä naisilla on kosto mielessä.
"Hervor keitti mitä ihmeellisimpiä yrttijuomia, jotka kumma kyllä auttoivat silloin kun lääkäri Mirjamin resepteillä ei ollut toivottua vaikutusta."s.17
Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on kesäinen tarina ystävyydestä, uusista aluista ja kostosta.
Kirja herätti huomioni kauniin kantensa vuoksi, mutta myös esittelyteksti vakuutti.
Kasviuutteet, noituus, kappelin kunnostus asunnoksi ja kosto ajatusten voimalla kesäisessä Gotlannissa, siinäpä pohja hyvälle kirjalle.
Kirjan päähenkilönä toimii Mirjam, joka on saanut kokea kovia. Nyt hän palaa juurilleen ja aikoo kostaa kaikki kokemansa vääryydet. Mirjam on vahva hahmo, jonka tekemisiä on kiva seurata. Menneet kokemukset aukeavat pikkuhiljaa kirjan edetessä, samalla kun kuvataan nykyistä arkea kappelissa, tutustuen uusiin ihmisiin.
Kirjassa on sellainen huumorin täyteinen tunnelma päähenkilön kovista kokemuksista ja kaikista kirjassa tapahtuvista kuolemista huolimatta.
Minä pidin erityisesti Hervorista, sillä sellainen noitamainen mystisyys tekee aina vaikutuksen. Tosin Hervor on ehkä enemmänkin ronski ja pelottava kuin varsinaisesti mystinen. Hänen puuhiaan olisi saanut olla kirjassa paljon enemmänkin, sillä nyt kun pääpaino pysyi Mirjamin mietteissä ja tekemisissä, jäi se kasvien tutkiminen, luonto, noituus ja muut odottamani asit hyvin pieneen rooliin. Pienet vilahdukset eivät riittäneet, ja siksi kirjasta jäi sellainen "ihan kiva" fiilis.
Kirjan loppu oli erikoinen ja omalla tavallaan aivan mainio. Enpä osannut sellaista päätöstä odottaa, ja sen lukeminen sai minut nauramaan hieman epäuskoisena juuri lukemastani.
Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, (Svinhugg)
Atena, 2011
Suom. Ulla Lempinen
Kansi: Nina Leino
s. 342
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti