Tukholmalainen Annie lähtee pienen tyttärensä kanssa matkaan. Hän aikoo muuttaa pieneen Pohjois-Ruotsalaiseen kylään, ja aloittaa uuden elämän ihanan Danin kanssa. Eräänä helteisenä juhannuksena he sitten saapuvat kylään. Tuo juhannus muuttaa monen elämän. Kylässä tapahtuu kaksoimurha, jonka selvittämiseen menee vuosia.
"Hänen oli kylmä. Pitkät hitaat väristykset kulkivat koko ruumiin läpi. Hänestä tuntui että hän näki yksityiskohdat tarkkaan kuin hänellä olisi ollut petolinnun katse. Mutta hän ei enää pystynyt selvittämään miksi hän oli nyt täällä. Miksi hän oli tullut tähän valoon. Mian kasvot olivat niin kovin pienet."s.97
Tapahtui veden äärellä on palkittu ja pidetty teos, joka on jälleen pinnalla kun sen pohjalta on tehty sarja. Niinpä oli minunkin viimein aika tarttua tähän kirjaan, kun isänikin sitä suositteli.
Luen aina silloin tällöin klassikoita, mutta aika harvoin mitenkään suuresti innostun niistä tai pidän niistä. Eikä tämä ollut yksi niistä poikkeuksista. En voi sanoa koukuttuneeni tähän kirjaan, tai edes erityisemmin pitäneeni tästä.
Luonto kirjan sivuilla oli kaunista. Pidin Pohjois-Ruotsin maisemista ja niiden kuvailusta. Alkuun tuntui myös siltä, että nyt on sopivan omituista meininkiä kirjassa, mutta hyvin pian selvisi, että kaikki oli liiankin outoa. Kaikki hahmot olivat myös jotenkin todella surumielisiä. Kirjasta ei kyllä ilonpilkahduksia juurikaan löydy, vaan tunnelma on tasaisen harmaata. On niin vihamielisiä hahmoja, väkivaltaa ja kyräilyä.
En päässyt lainkaan tarinan imuun. Samaistumispintaa olisi pitänyt olla edes hitusen, jotta olisin jaksanut kiinnostua. Sen sijaan tysistyin lukiessani tarinaa hymyttömistä henkilöistä, jotka päätyivät mitä kummallisempiin lahkoihin. Eikä kirjan loppukaan jaksanut enää säväyttää mitenkään, olin vain onnellinen, että olin saanut kirjan loppuun, sillä sen kahlaaminen ei ollut minulle helppoa.
Tämän luettuani kiinnostaisi kyllä katsoa se tämän pohjalta tehty sarja, jospa se tarjoaisi minulle jotakin enemmän.
Tapahtui veden äärellä, (Händelser vid vatten, 1993)
Otava, 1994
Suom. Oili Suominen
s.400
Minä tykkäsin tästä kirjasta kovasti. Olen myös katsonut tv-sarjan, josta pidin myös, mutta enemmän pidin kirjasta.
VastaaPoista