Jenny Malmström on nuori leski, rovastin tytär, ja monessa mukana. Hän kerää Rouvainyhdistyksen kanssa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta se ei riitä, sillä Jenny ei ole niin kuin monet muut rouvat. Hän ei unohda köyhiä kotiin päästyään, eikä häntä niinkään kiinnosta rouville suunnatut kotiaskareet. Sen sijaan Jennyllä on monia muita kiinnostuksen kohteita. Jenny tutustuu kahteen mieheen, Kosti Vanhaseen ja puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin. Kummassakin miehessä on jotakin hyvin kiinnostavaa.
"Ruoka oli hyvää. Jopa Loviisa-täti söi hiljaa nauttien ruuasta. Jenny Katseli isäänsä ja tätiään, joiden kasvot näyttivät lempeiltä kynttilöiden valossa. Siinä oli hänen perheensä. Muita hänellä ei enää ollut. Hän tunsi hetken surua, mutta pyyhki sen pois mielestään. Nyt oli joulu, ja hän oli kiitollinen kaikesta siitä mitä heillä oli."s.105
Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas -sarjan.
Tässäpä aivan loistava sarjan aloitus historiallista viihdettä kaipaaville. Kirja sijoittuu 1800-luvun lopun Turkuun. Päähenkilö Jenny on vahva nainen, jolla on omia ajatuksia ja rohkeutta toteuttaa monenlaista, aikana, jolloin naisilta ei niinkään toivottu omatoimisuutta, vaan naisellista oleilua ja perheen kasvatusta.
Teksti on helppolukuista, miljöön ja aikakauden henkiin herättävää ja otteessaan pitävää. Juoneen mahtuu monenlaista kiinnostavaa tapahtumaa ja draamaa, mutta myös paljon kauniita yksityiskohtia aikakaudesta ja sen arjesta. Suhdedraamaa ja rakkautta löytyy runsaasti, mutta onneksi Jenny rohkean luenteensa kanssa pysyy pääosassa ja saamme kuulla hänen monista upeista tempauksistaan. Hän pysyy lujatahtoisena ja rohkeana loppuun saakka, puolustaen omia arvojaan.
Kirja on loistava kokonaisuus, jossa päästään kurkistamaan niin työläisten kuin rikkaiden johtajienkin arkeen. Puhutaan niistä, jotka eivät niin välitä työläisten oloista kunhan on itsellään rahaa, ja niistä jotka välittävät muista, vaikka oman varallisuuden menettämisen uhalla. Jatkankin sarjan parissa ehdottomasti.
Puuvillatehtaan varjossa
Gummerus, 2021
Kansi: Timo Numminen
Kannen kuvat: Museovirasto ja Helsingin kaupunginmuseo
s.335
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti