Kauheiden tapahtumien jälkeen Tommo on karkoitettu Tollen suvusta ja ajettu pois näiden asuinpaikasta. Yksin kulkiessaan hän antaa viimein tilaa susihaltialle, joka on hänen vierellään kulkenut jo kauan.
Lovinoita Lokka perheineen vaeltaa myös kauas suvun asuinpaikalta. Lokka on kuolemaisillaan ja ilmoittaa perheelleen, että Tommon on saatava voimakas sotarumpu itselleen ja huolehdittava, ettei kukaan tee sillä mitään pahaa. Lokan tytär Pikku-Tihi lähtee etsimään Tommoa. Hän tarvitsee itsekin apua, sillä rummun lisäksi vihollisnoita vei mukanaan myös Pikku-Tihin tyttären.
"Pikku-Tihi nousi notkuville jaloilleen ja kohotti veristä puukkoaan. Hän oli iskenyt sen Koukon lihaan heidän kohdatessaan ensimmäisen kerran. Hän voisi tehdä sen uudelleen. Sitten hän muisti, ettei enää ollut lihaa ja luita, mihin iskeä."s.31
Yökulkija on Pedon sydän -trilogian toinen osa.
Ensimmäisestä osasta tuttu Tollen suku on jätetty taakse, mutta kiinnostavimmat hahmot ovat kerätty mukaan tähän tarinaan. Pikku-Tihi ja Surutyttö saivat jopa suuremman osan ja sehän sopi minulle mainiosti, sillä he ovat lempihahmojani. Tommostakin jopa välillä pidin, mutta vain välillä. Suurimmaksi osaksi hänen asenteensa edelleen ärsytti. Hän on kuitenkin kaikessa itsekkyydessään ja itsesäälissään loistava vastakohta upealle, rohkealle ja vahvalle Pikku-Tihille. Kaikki kun ei mitenkään voi olla täydellisiä. Nyt mukana on kiinnostavaa särmää. Lisäksi lukijalle esitellään aivan uudet seudut, kansat ja elintavat.
Hyytävän kylmissä talvimaisemissa kulkee noitia, haltioita ja tavallisia ihmisiä. Maisemat ovat upeat, mutta olosuhteet karut. Sotaisa tunnelma siivittää tarinaa, jonka juoni on vauhdikas ja täynnä hirvittäviä, surullisia tapahtumia. Tunnelmointia ja verkkaista pohdintaa ei mahtunut mukaan läheskään niin paljon kuin ensimmäiseen osaan, sillä hahmoilla oli monenlaista tehtävää.
Teksti on kauniin kuvailevaa. Maisemat ja hahmot heräävät eloon ja kirjan maailmaan on helppo solahtaa. Ankarat sääolosuhteet, karut ja surulliset tapahtumat ja hahmot kaikkine hyvine ja huonoine puolineen tekevät kirjasta täydellisen kokonaisuuden.
Tämän fantasiasarjan maailma sopii juuri minulle. Se on niin aidonoloinen, tuttu, mutta silti jännittävä, historiallinen ja täynnä luontoa, loitsuja ja noitia. Odotan innolla millaisen päätöksen trilogia saa.
Lue myös: Karhunkiertäjä
Yökulkija
Minerva, 2020
s.357
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti