S.N. Pires: Karhunkiertäjä

Tommo yrittää saada arvostusta keinolla millä hyvänsä. Häntä vieroksutaan ja kutsutaan susipojaksi, eikä kukaan halua häntä tyttäriensä lähelle. On aivan sama mitä upeaa Tommo tekee, Tollen suku ei häntä hyväksy. Lapsena Tommo löydettiin suden viereltä, eikä peto tehnyt lapselle mitään pahaa. Niimpä Tollen suku ei usko, että Tommo on ihminen ollenkaan. Lovinoita Lokka uskoo kuitenkin, että Tommossa on jotakin, jonka takia tämän oli säästyttävä, joten suku kasvatti lapsen pitkin hampain. Nyt Tommo on mies, joka aikoo hankkia mielestään ansaitsemansa arvostuksen.
Samaan aikaan Lokka itse menettää sukunsa arvostusta, sillä hänen sotaisa luontonsa kuohuu, ja rumpunsa kanssa hän aiheuttaa sekasortoa.

"Henki salpaantui sydämenlyönnin ajaksi, ja maailma kutistui suden kekälesilmiin. Tommo katsoi petoa, ja se katsoi häntä." s.56

Karhunkiertäjä on Pedon sydän -trilogian ensimmäinen osa.
Karhunkiertäjä sijoittuu tuhansien vuosien taakse noitien ja haltioiden maahan. Jo heti ensimmäisessä luvussa päästään seuraamaan Lokan noitataitoja, mutta kirjan edetessä tutustutaan myös lyhyesti muihin noitiin, Lokan vihollisiin. Kirjan noidat ovatkin omaperäisiä ja kiinnostavia. En ole samanlaisiin törmännyt muissa kirjoissa.

Karhunkiertäjä on kaunis kirja, vaikka sen henkilöhahmot ovat ilkeitä ja itsekkäitä. Tommosta ei ole helppo pitää, vaikka hänen itsekkyydelle on selkeä syy. Tosin ei kirjan muutkaan hahmot ole erityisen mukavia. Omat suosikkini olivat ehdottomasti Pikku-Tihi ja hänen Surutyttönsä. Onneksi heidänkin tarinansa ilmeisesti jatkuu trilogian seuraavassa osassa.

Pidin erityisesti kirjan kauniista, verkkaisesta kielestä, joka kuvaili upeaa luontoa, eläimiä ja noitia uskottavasti. Juoni ei ole nopeaa tapahtumien tykitystä, vaan Tommon ajatuksiin ja arkeen tutustutaan rauhassa. Tommon näyt ja kokemukset luovat pahaenteistä odotuksen tunnetta, jota vahvistaa Lokan rummutuksen pauhu. Lopulta tapahtuu kamalia, ja tarina saa aivan uuden suunnan seuraavaa osaa ajatellen.

Kirjan lopusta löytyy sanasto, jonka avulla kirjassa vilahtelevat jumalat, jumalattaret, vaatetus ja porosanat selitetään. Sieltä löytyi monta itselleni vierasta sanaa, sillä en ole usein tainnut lukea kirjoja, joiden historiallinen kuvaus sijoittuisi näin lappiin. Kodassa asustelevat poroja kasvattavat Tollelaiset ovat tästäkin syystä erityisen mielenkiintoisia.


Karhunkiertäjä
Minerva, 2018
s.268