perjantai 23. lokakuuta 2020

Kristina Ohlsson: Lasilapset


Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon. Billie ei ole asiasta innoissaan, sillä hän joutuu muuttamaan kauemmas ystävistään, ja uusi talokin on kummallinen. Pian talossa alkaa kaiken lisäksi tapahtua todella kummallisia ja karmivia asioita. Talo ei tunnu haluavan heidän asuvan siellä. 
Billie alkaa selvittää ystäviensä Aladdinin ja Simonan kanssa talon historiaa, joka on kaikkea muuta kuin iloinen. 
"Billie laski piirrustukset pahvilaatikon alimmaisiksi ja peitti ne muilla tavaroilla. Hän ei pitänyt siitä, että talossa oli niin ilmiselviä jälkiä edellisistä omistajista. Äiti puhui siitä, että heidän piti saada elämälleen uusi alku, mutta miten mikään voisi tuntua uudelta näin vanhassa talossa?"s.14
Lasilapset on ensimmäinen osa nuorille suunnatusta Lasilapset -jännitystrilogiasta.
Lasilapset on jännittävä ja vauhdikas aloitusosa. Billie on tässä kirjassa pääosassa, ja Aladdin ja Simona hänen tukenaan ja apunaan. ilmeisesti trilogian seuraavissa osissa Aladdin ja Simona ovat pääosassa, kukin vuorollaan. 

Billie, Aladdin ja Simona on mukavan erilainen kolmikko. Billie ehditään esittelemään hyvin ja hänen ajatuksiaan ja luennettaan ehdittiin saada tarpeeksi esiin. Aina tällaisissa lyhyissä nuortenkirjoissa ei ehditä tutustumaan erityisen hyvin hahmoihin, joten olin iloinen, että nyt hahmosta sai kunnon käsityksen. 

Kirjassa on sopivasti vauhtia, hitaampia tutkimusvaiheita, joissa kuitenkin selviää uusia kiinnostavia asioita, sekä muita aiheita, jotka eivät johdata tarinaa eteenpäin, mutta tekee hahmoista uskottavia ja samaistuttavia. Kirjassa käsitellään lyhyesti esimerkiksi sitä, että Billie on menettänyt isänsä, ja nyt äiti on ehkä tavannut uuden miehen. 

Kirjassa on jännitystä, ja nuoremmista ehkä pelottaviakin kohtauksia. Lisäksi tunnelma on välillä synkkä, mutta myös mukavan kesäinen. Pieni paikkakunta, kesäiset vesisateet ja uimarannat tekivät tunnelman josta minä pidin. Kirjan etenemisestä tulee dekkarimainen olo, kun nuoret selvittelevät talon salaisuuksia. Loppu oli hyvin rakennettu ja jätti asioita sopivasti lukijan itsensä pohdittavaksi ja pääteltäväksi.


Lasilapset, (Glasbarnen, 2013)
WSOY, 2018
Suom. Pekka Marjamäki
Kansi: Sami Saramäki
s.203

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti