Vilma Sumelius on asunut puoli vuotta Hästebäckin kartanossa, aivan Raaseporin linnan lähellä. Talvi oli rankkaa aikaa kaiken uuden keskellä. Nyt kesä ja helteet ovat saapuneet ja kaikki odottavat innolla juhannusjuhlia. Linnalla järjestetään suuri tapahtuma, turnajaisineen ja kokkoineen.
Vilmakin odottaa juhlia innolla, kunnes tapahtuu vahinko, joka herättää jotakin hyvin pahaa. Vilman on keksittävä ratkaisu oneglmaan ja nopeasti, sillä kaikkien turvallisuus on siitä kiinni. Vilman on etsittävä ratkaisua seka, Alismaasta, että Ylismaasta. Onneksi Ylismaassa hänellä on apunaan Linnanjengi.
"Vilma työntyi kumarassa kahden ruusuorapihlajan oksien alta ja pysähtyi niille sijoilleen. Hän seisoi rotkon reunalla, ja reunan tuolla puolen alkoi läpitunkematon sumu, joka ei paljastanut takaansa mitään. Näkyi vain taivas, kuu ja pimeyteen kurottuva sumukerros."s.13
Noidankiro jatkaa Domowikistä tutun Vilma Sumeliuksen tarinaa.
Domowik hurmasi ilmestyttyään ihanalla joulutunnelmalla, joten olin iloinen kun kuulin, että jatkoa seuraa. Noidankiro tarjoaakin myös täydellisen tunnelman, mutta tällä kertaa kesäisen.
Voisi kuvitella, että helteisinä ja aurinkoisina kesäpäivinä olisi turvassa kaikelta hirvittävältä. Tunnetustihan hirviöt sun muut kaihtavat aurinkoa. Noidankiro saa lukijan kuitenkin vakuuttumaan, ettei asia suinkaan ole niin. Kesään ja niihin kirkkaimpiinkin hetkiin mahtuu pieniä tilanteita, joissa pahuus pääsee livahtamaan paikalle, ja kun ilta saapuu ja varjot pitenee, pääsee pahuus valloilleen.
Kirjan juoni on täynnä toimintaa ja kauhua. Pelottavia tilanteita riittää, kun tarinassa vilahtelee kaikenlaisia vihamielisiä otuksia ötököistä maahisiin ja noitiin. Edes monilta harmeilta suojaava suola ei tunnu riittävän, kun missä vaan saattaa olla portti, joka tuo Alismaasta lisää porukkaa Vilman harmiksi.
Noidankiro on ahmittava lähes yhdeltä istumalta. Upea kesätunnelma, vauhdikkaat juonenkäänteet ja yllätykselliset tilanteet vievät täysin mukanaan. Kaikkea uutta ja kekseliästä löytyy lähes jokaiselta sivulta. Kirjan juoni on mielikuvituksellinen, mutta silti tarinan voi nähdä elävästi silmiensä edessä kirjan edetessä. Teksti on kuvailevaa, ja se luo tilanteet ja tunnelmat käsinkosketettavan uskottavina lukijan silmien eteen.
Lue myös: Domowik
Noidankiro
Haamu, 2020
Kuvitus: Ilkka Auer
s.302
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti