Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Dekkarikirjailija rouva oliver kutsutaan lasten kurpitsajuhliin. Juhlat sujuvat iloisissa tunnelmissa, mutta niiden loputtua huomataan jotakin hirvittävää. 13-vuotias Joyce on murhattu. Tyttö on hukutettu vesiämpäriin. Rouva Oliver järkyttyy tapauksesta ja kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin tutkimaan asiaa. Poirot päättää ryhtyä toimeen ja saapuu jälleen tutkimaan epäiltyjen synkimpiä salaisuuksia ja unohdettuja menneisyyksiä. 

"Kirjastosta kuului kimeitä huutoja ja kiihtyneitä kirkaisuja, omenien onginta oli täydessä käynnissä ja kilpailijat poistuivat paikalta tukka märkänä roiskuteltuaan melkoisia vesilammikoita."s.15

Kurpitsajuhla on ollut lukulistallani jo monena vuonna halloweenin aikaan, mutta nyt viimein ehdin lukea sen. 

Kurpitsajuhla, jälleen yksi mainio Poirot-dekkari. Lyhyeen kirjaan on onnistuttu punomaan taas koukeroiset salaisuudet, jotka eivät ole helposti arvattavissa, vaan juoni jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Katalia ihmisiä, ja menneisyyden luurankoja mahtuukin runsaasti pienen kylän taloihin. 

Juoni etenee suurimmaksi osaksi dialogein niin kuin yleensäkin näissä Christien kirjoissa. Tunnelma saadaan hyvin esiin, ja kiinnostavat halloweenperinteet tekevät juonesta entistä kiinnostavamman. Lasten kurpitsajuhlissa leikitään hauskoja leikkejä, jollaisista en ole ennen kuullutkaan, kuten rusinoiden poimiminen palavasta konjakista. 

Pikkuinen maalaiskylä ja Poirot hienoine kenkineen ja mahtavine viiksineen, mikä loistava yhdistelmä. Poirot ei ehkä ole maalla kuin kotonaan, etenkin kun tarjoiltu teekin on niin kitkerää, eikä siis tunnelmallisia tee ja marmeladihetkiä ole tarjolla. Onneksi tällaiset ikävät hetket eivät häiritse miehen terävää ajattelukykyä, vaan jälleen Poirot johdattaa lukijan läpi kiinnostavien salaisuuksien lopulta hurjaan loppuratkaisuun. 

P.S. kirjassa mainittu Suomi. :D

Kurpitsajuhla, (Hallowe`en Party, 1969)

WSOY, 1970

Suom. Anna-Liisa Laine

s.226

Philip Reeve: Kävelevät koneet

Lontoo on piileskellyt suuremmilta kaupungeilta jo pitkään, mutta viimein kaupungin pormestari ohjaa kaupungin pois piilosta. Lontoo jahtaa pientä kaivoskaupunkia saaliikseen. Yhtään oikeaa saalista ei ole saatu pitkään aikaan ja kaupunkilaiset ovat innoissaan takaa-ajosta. 

Nuori historioitsija harjoittelija, Tom, haluaa myös nähdä tapahtumat. 

Samoihin aikoihin Lontooseen on saapunut Hester Shaw, jolla on oma saalis kiikarissa. Hän on tullut Lontooseen tappaakseen vihollisensa, mutta hänen eteensä tulee Tom, joka pilaa Hesterin suunnitelman. Nuoret päätyvät ulos Lontoosta, kaupunkien mylläämille metsästysmaille. He lähtevät jalkaisin etsimään pääsyään takaisin Lontooseen, mutta heillä on edessään pitkä ja vaarallinen matka, jossa heidän kummankin silmät avautuvat.

"Hän makasi ison ja epätasaisen liejukummun päällä, syvän ojan partaalla, ja aamun hailakassa, helmenharmaassa valossa hän näki, että kalmakasvoinen tyttö istuskeli lähistöllä. Tomin painajaisuni, jossa hän oli liukunut alas tulen mustuttamaa kuilua, olikin ollut todellisuutta: hän oli pudonnut ulos Lontoosta ja oli Hester Shaw`n kanssa maan kamaralla!"s.40

Kävelevät koneet on ensimmäinen osa Kävelevät koneet -sarjasta.

Kirja kertoo hyvin kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa koko maailma on muuttunut suuresti. Kaupungit ovat rakennettu kulkemaan. Maasto on lähes tyhjää muutamia kulkemisen vastaisia paikkoja lukuun ottamatta. Kaupungit metsästävät toisiaan, sillä materiaali ja ruoka on vähissä. 

Kävelevät koneet on vauhdikas dystopiakirja, jonka maailma on kekseliäs ja omaperäinen. Toki kirjasta löytyy myös muista dystopioista tuttuja piirteitä, kuten kapinallisia, mutta kaikki on kuitenkin tarpeeksi erilaista. Juoni on täynnä seikkailua, vauhtia ja hurjia tilanteita siis riittää, mutta mukaan mahtuu myös hahmoihin tutustumista ja kasvutarinoita. 

Väkivaltaa, kuolemaa, surullisia kohtaloita ja köyhyyttä mahtui tarinaan reilusti, mutta ei kuitenkaan liian verisesti. Ton ja Hester ovat mukavan erilainen pari. Hester on täynnä vihaa ja hänen on aika oppia, ettei kaikki ole vain pahaa, kun taas Tom on aika luottavainen, vaikka onkin kokenut kovia. Kummankin kasvutarina etenee riittävästi kirjan edetessä. 

Yllätyin siitä, että tämäkin kirja aloittaa sarjan. Minä olisin itseasiassa ollut ihan tyytyväinen vaikka tämä kirja olisi ollut ihan yksittäinen. Kolme jatko-osaa tälle kuitenkin on kirjoitettu, että ilmeisesti Hesterin ja Tomin seikkailu jatkuu. En oikein tiedä, mitä noilta jatko-osilta edes odottaisi. 

Kävelevät koneet, (Mortal Engines, 2001)

Karisto, 2004

Suom. Tero Kuittinen

s.334

Neil Gaiman: Tähtisumua

Muuri on pieni kylä Englannin maaseudulla. Muurin kylää ympäröi muuri, jota vartioidaan tarkasti. Kukaan ei saa poistua kylästä haltioiden maahan, joka sen toisella puolella on.
Yhdeksän vuoden välein sallitaan poikkeus, sillä Muurin vierellä olevalla niityllä pidetään markkinat, joihin saapuu paljon haltioiden maan asukkaita myymään jännittäviä asioita.
Tälläisten markkinoiden aikaan tapahtuu harvinainen asia. Muurin kylän tavallinen ihminen ja haltioiden maasta saapunut nainen viettävät lemmenyön ja saavat lapsen. Tristran Thorn ei tiedä olevansa vain puoliksi ihminen. Hän on rakastunut Muurissa asuvaan kaunottareen ja lähtee tämän vuoksi hakemaan haltioiden maasta sinne pudonnutta tähteä. Nopeasti hän tempautuu jännittävään seikkailuun, ja kohtaa mitä erikoisempia haltioiden maan asukkaita.

"Muurin aukosta näkyy alava vihreä niitty; niityn takana virtaa puro; ja puron takana erottuu puita. Aika ajoin kaukana puiden seassa saattaa näkyä hahmoja ja liikettä. Suuria hahmoja, outoja ja pieniä hahmoja, kimaltelevia olentoja, jotka välähtelevät, kimmeltävät ja katoavat."s.8

Tähtisumua on tarina, joka oli minulle entuudestaan tuttu elokuvana. Tästä tehty elokuva on aivan ihana, joten kun törmäsin tähän kirjaan oli se otettava luettavaksi. Yllätyin kuinka lyhyt tämä kirja on. Odotin jotakin paksumpaa fantasiakirjaa, kun tässä kuitenkin mennään haltioiden maahan ja tarinaa kerrotaan monen näkökulmasta, ja esitellään monia olentoja ja hahmoja. Mutta kirjan luettuani voin sanoa, että ei tästä olisi tarvinnut lainkaan paksumpaa tehdäkään, sillä kaikki oleellinen tuli kerrottua, eikä turhaa jaarittelua mahtunut mukaan.

Tähtisumua on nopeasti luettava humoristinen fantasiakirja, jossa isoja tai raakojakaan kohtauksia ei jäädä puimaan pitkiksi ajoiksi. Välillä juoni muuttuu veriseksi ja kammottavaksi, mutta hauskat ja leppoisat kohtaukset, ja henkilöiden hauskat sanailut pitivät yleisen tunnelman mielestäni enemmän hauskana läpi kirjan.

Vaikka asioita selitettiin tarpeeksi, jäi osa hahmoista hyvin ohuiksi kirjan lyhyyden takia. Esimerkiksi noitakuningatar, kirjan pahis, sai mielestäni hieman tylsän ja nopean tulevaisuuden selityksen kirjan lopussa. Mutta silti kirjasta jäi hyvä fiilis, ja tutustunkin mielelläni Gaimanin muuhunkin tuotantoon, kunhan niihin kirjoihin joskus jossakin törmään.

Pidin kirjasta, mutta silti elokuva vie voiton. Pitää katsoa se taas uudestaan nyt kirjan luettuani, sillä sen katsomisesta on taas vierähtynyt pitkä tovi.


Tähtisumua, (Stardust, 1999)
Otava, 2000
Suom. Mika Kivimäki
s.226
Kansi: Heikki Kalliomaa

Mary Shelley: Frankenstein

Walton matkaa kohti napaseutua aikeenaan päästä tutkimaan sen ihmeitä. Vaarallisen laivamatkan aikana hän ja hänen miehistönsä löytävät kuoleman kielissä viruvan miehen, tiedemies Frankensteinin. He pelastavat miehen laivaan ja yrittävät hoitaa tämän kuntoon. Walton pitää Frankensteinistä kovasti ja viettää tämän seurassa runsaasti aikaa. Pian Frankenstein päättää kertoa Waltonille koko surullisen tarinansa. Walton saa kuulla jotakin hirvittävää. Frankenstein kertoo tiedemiehen työstään, ja siitä, miten hän onnistui luomaan ihmisen. Kyseinen olento ei kuitenkaan näytä kovin inhimilliseltä ja joutuukin ihmisten suuren vihan kohteeksi. Tästä käynnistyy kammottava tapahtumasarja, joka seuraa Frankensteinia kuolemaan saakka.

"Näitä ilottoman synkkiä taivaita minä tervehdin, sillä ne ovat minulle ystävällisempiä kuin sinun ihmistoverisi." s. 106

Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestynyt Frankenstein on kauhuklassikko, joka on jäänyt elämään monissa muodoissa. Varmasti lähes kaikki tietävät Frankensteinin tarinan jollakin tavalla. Itsekin olen sitä lapsena katsonut elokuvana. Uudet versiot kuitenkin eroavat aika tavalla tästä alkuperäisestä tarinasta, joten vaikka olisit kuullut tai nähnyt moniakin versioita, et välttämättä siltikään tiedä, kuinka Frankensteinin tosiaan kävi. Minulle ainakin tässä kirjassa oli paljon uutta.

Frankenstein on kauniisti kirjoitettu kirja, joka ei pitkästytä. Kirja ei ole erityisen pitkä, mutta siitä löytyy silti monen hahmon tarina. Yllätyin kirjan rakenteesta ja siitä, kuinka monen henkilön kertomusta siinä päästään seuraamaan. Walton pääsee ääneen kirjoittamiensa kirjeiden kautta, joita hän kirjoittaa siskolleen. Frankenstein on suurimman osan kirjasta äänessä, sillä tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan. Frankensteinin kertomuksessa annetaan ääni kuitenkin myös itse hirviölle, jonka hän on luonut. Nämä puheenvuorot tekevät hirviöstä inhimillisen, ja herättävät ajatuksia lukijassa. Näiden hahmojen lisäksi jonkin verran seurataan Frankensteinin ja hirviön kohtaamia ihmisiä.

Jälleen löysin klassikon josta pidän. Kirjassa ei ole turhaa jaarittelua ja pitkiä tylsiä kohtauksia, vaan mielenkiintoisia henkilöitä ja kohtauksia. Kirjassa on tiedemies, joka rikkoo rajoja luoden hirviön. Suurimman osan ajasta tuo mahtava tiedemies tuntuu kuitenkin olevan paljon kamalampi hirviö, kuin onneton olento, joka on pakotettu elämään yksin ilman rakkautta tai tukea.


Frankenstein, (Frankenstein or, the Modern Prometheus, 1818)
Gummerus
Suom. Paavo Lehtonen
s. 245

Charles Dickens: Jouluaatto

Herra Scrooge on hyvin rikas liikemies, mutta hän on saita ja kärttyinen, eikä tee juuri muuta kuin töitä. Vapaa-ajallaan hän menee kylmään kotiinsa ja syö vaatimatonta ruokaa. Iloja ei Scroogen elämässä siis juuri ole, eikä hän suostu viettämään edes joulua, sillä sehän vasta on turhaa. Iloisille joulutervehdyksillekin mies vain tuhahtelee, ja sihteerikin saa vain vaivoin pitää yhden vapaapäivän joulun kunniaksi.
Yöllä ennen joulua Scrooge kokee jotakin käsittämätöntä. Hänen luokseen saapuu haamu, joka ilmoittaa, että Scrooge tulee tapaamaan kolme haamua, joilla on hänelle jotakin näytettävää. Niimpä kaikki kolme haamua vuorotellen näyttävät Scroogelle haluamansa. Ensimmäisenä hän näkee menneiden joulujen haamun, sitten nykyisen joulun haamun ja lopuksi tulevien joulujen haamun. Kokemuksensa jälkeen Scrooge ei voi muuta, kuin muuttaa asennettaan.

Jouluaatto on klassikkoteos, jonka juonen moni tietää, vaikka ei olisi kirjaa lukenutkaan. Itsellenikin tarina on tuttu elokuvien muodossa, mutta nyt luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa.

Jouluaatto on upea pieni kertomus, jolla on paljon sanottavaa. Jouluinen tunnelma leijailee läpi kirjan, vaikka Scrooge ei aluksi ole lainkaan jouluihminen. Scroogen luona on kylmää ja ankeaa, mutta tunnelma lämpenee mitä pidemmälle kirja etenee. Lopuksi palataan jälleen synkkiin tunnelmiin viimeisen haamun kanssa, mutta toki joulun kunniaksi Scrooge pääsee tuosta synkkyydestä vielä eroon ja saa mahdollisuuden muuttua.

Jouluaatto on kirja jota lukemalla on helppo päästä jouluisiin tunnelmiin. Se muistuttaa hyvästä tahdosta ja antamisen riemusta. Se kertoo täysistä ruokapöydistä, mutta muistuttaa myös heistä, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa edes ruokaa, tai nukkua lämpimässä.

Mielestäni tämä oli kaunis tarina ja pidin tästä vanhasta suomennoksesta, joka tässä minun kirjassani on. Se toi mukaan vanhanajan tunnelmaa entisestään.


Jouluaatto, (A Christmas Carol, 1843)
Perhekirjat Oy
Suom. Waldemar Churberg
Ensimmäisen kerran julkaistu Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878
s. 200

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti

Simeon Lee on vanha ja sairas mies. Hän on miljonääri, joka elää talossaan yhden poikansa ja tämän vaimon kanssa. Palvelijoita on toki talossa myös yllin kyllin. Simeon päättää järjestää unohtumattoman joulun ja kutsuu koko perheen koolle. Tätä hän ei toki tee hyvää hyvyyttään, vaan saadakseen aikaan eripuraa ja ollakseen ilkeä. Perheen lapset eivät nimittäin tule erityisen hyvin toimeen keskenään ja lisäksi Simeon on kutsunut joulun viettoon myös kuolleen tyttärensä lapsen, jolle hän tuntuu antavan arvoa enemmän, kuin omille pojilleen. Joulusta tuleekin kamala, sillä Simeon haukkuu kaikki lapsensa ja vielä kuolleen vaimonsakin. Lopulta Simeon murhataan, eikä syyllistä ole helppo löytää, sillä kaikilla olisi ollut hyvä motiivi.

Ajattelin Simeon Leen tastamentin sopivan hyvin tähän joulun odotukseen, sillä kirjan nimi englanniksi on Hercule Poirot's Christmas. Hercule Poirot tosiaan tuleekin joulunsa viettämään talossa, mutta ei lainkaan jouluisissa tunnelmissa. Hän keskittyy täysin murhan selvittämiseen. Muutenkaan jouluperinteet eivät kirjassa näy, sillä koristeet ja herkutkin on jätetty kaappiin kamalan murhan takia.

Kirja etenee lähinnä keskustelujen kautta. Poirot saa paljon selville kuuntelemalla ja tarkkailemalla. Kirjan juoneen onkin saatu mahtumaan valtavasti perhedraamaa ja yllätyksiä. Henkilöt ovat täynnä salaisuuksia ja valheita, ja kirjan lukeminen etenee vauhdikkaasti, kun odottaa, koska kaikki paljastuu.

Kaikki hahmot olivat aika epäilyttäviä, mutta loppuratkaisu oli silti erittäin yllättävä ja kekseliäs. Yksi parhaista kirjan loppuratkaisuista pitkään aikaan.


Simeon Leen testamentti, (Hercule Poirot's Christmas, 1938)
WSOY
Suom. Helena Luho
s. 290

Justin Somper: Vampiraatit -Kirottujen laiva

Grace ja Connor ovat kaksoissirarukset, joiden elämä on oikein mukavaa, kunnes heidän rakas isänsä kuolee. He jäävät orvoiksi ja menettävät koko omaisuutensa. Kaksoset yritetään majoittaa orpokotiin, mutta he päättävätkin valita täysin toisen suunnan. kaksoset karkaavat merelle, jossa he joutuvat hyvin pian suuriin vaikeuksiin myrskyn yllättäessä. Kaksoset joutuvat siinä rytäkässä eroon toisistaan. Connor pelastetaan merirosvojen laivaan, jossa hänet otetaan iloisin mielin miehistöön, kun taas Grace päätyy tarunhohtoiselle, hirvittävälle vampiraattien laivalle. Tuon aluksen miehistö on hereillä vain öisin, eivätkä heistä kaikki halua hyvää nuorelle ihmistytölle.

Kirottujen laiva on ensimmäinen osa Vampiraatit -sarjasta.
Tämä kirja oli pakko napata kirpparilta mukaan, koska pidän merirosvotarinoista, sekä vampyyreista. Kirja lupaili siis tuplasti hyvää, sillä se kertoo merirosvoista, jotka ovat vampyyreja.

Kirottujen laiva sijoittuu vuoteen 2505. En tiedä miksi kirjaan on valittu juuri tuo vuosi, sillä se ei näy juonessa millään tavalla. Tarina vaikuttaa kuuluvan vanhaan aikaan merirosvoineen, miekkoineen ja kynttilöineen. Ainoa poikkeus on kaksoset jotka kulkevat huppareissa. Vuosiluvun olisikin voinut suosiolla jättää mainitsematta, siitä kun tulee tällä hetkellä vain ihmettelyn aihe, jolla ei tarinan kannalta ole mitään merkitystä.

Kirja oli tarinaltaan hyvä. Se vuorotteli Connorin ja Gracen välillä, joten molemmille laivoille päästiin tasapuolisesti. Itse pidin enemmän Connorin tarinasta, sillä vaikka Grace esittelyn mukaan on se viisaampi kaksonen, käyttäytyi Connor mielestäni paljon järkevämmin, kuin malttamaton ja uhkarohkea Grace. Lisäksi Connorin merirosvolaivalla oli mielenkiintoisia merimiehiä, jotka vaikuttivat paremmin suunnitelluilta ja kiinnostavammilta, kuin vampiraatit, joiden esittely jäi pieneen osaan. Connor myös kasvaa ja kehittyy tarinan aikana hurjasti ja hänen tunteensa tulevat selvemmin esille. Connorin osioista löytyy myös huumoria ja seikkailuja.

Kirjan lähestyessä loppuaan pelästyin, ettei tilanne ehdi selvitä tämän kirjan aikana ollenkaan. Olin hitusen huolissani, sillä ei minulla ole tämän jatko-osaa. Mutta onneksi viimeisillä sivuilla tapahtui käänne ja tarina lähti hirmuisella vauhdilla eteenpäin selvittäen tarpeeksi asioita. Toki myös salaisuuksia jäi muiden osien paljastettavaksi. Loppuratkaisulle ei tosiaan ole uhrattu montaa sivua ja kaikki käy niin nopeasti, että kirjan muu juoni on huomattavasti parempi, kuin tämä nopea lopetus.


Vampiraatit -Kirottujen laiva, (Vampirates -Demons of the Ocean, 2005)
Gummerus, 2007
Suom. Antti Autio
Kansi: Jussi Kaakinen
s. 315

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva

Becky ja Luke Brandon odottavat esikoistaan. Mikä voisikaan olla parempi syy shoppailuun. Vauva kun tarvitsee niin paljon kaikkea. Varsinkin kaikkea muodikasta päällepantavaa ja vähintään viidet vaunut. Becky saa kuulla kuitenkin jostakin vielä muodikkaammasta. Nimittäin kuuluisuuksien synnytykset hoitavasta synnytyslääkäristä, jonka vastaanotolle on tunkua. Beckyn on pakko päästä vastaanotolle, sillä myös hän haluaa yllätyskoreja ja teekutsuja julkkisten kanssa, joista on kuullut huhuja, tulevilta muotimutseilta, jollainen aikoo tietysti itsekin olla. Kun Becky saa itsensä keploteltua vastaanotolle Luken kanssa, hänelle selviää jotakin Luken menneisyydestä, joka tuntuu tuhoavan koko heidän suhteensa.

Himoshoppaajan vauva on viides osa Himoshoppaaja -sarjasta.
Ehkä olen viimein oppinut lukemaan himoshoppaaja kirjoja oikein, sillä minua ei häiritse enää lähes ollenkaan Beckyn valehtelu ja tuhlaaminen, jotka tuntuivat hyvinkin häiritseviltä ensimmäisissä osissa. Tähän kirjaan on keksitty myös niin paljon uudenlaista asiaa vauvan myötä, että viihdyin tämän parissa vähintään yhtä hyvin, kuin hetki sitten lukemani Himoshoppaajan siskonkin.

Himoshoppaaja -sarja tuntuu olevan viihdyttävää luettavaa, kun muistaa oikean asenteen mukaan lukuhetkeen. Loppu on ennalta-arvattava, mutta jos sen unohtaa ja nauttii vain Beckyn hölmöilystä ja kirjan kulusta on hauska lukuhetki taattu.

Sarjan lukemisen pitkittämisestä on tämän kirjan kohdalla vähän haittaa, kun itseäni ärsytti, etten muista ollenkaan millainen henkilö muotisuunnittelija Danny oli ensimmäisissä osissa. En olisi edes muistanut miten hän tunsi Beckyn, jos asiaa ei olisi kerrottu.


Himoshoppaajan vauva, (Shopaholic & Baby, 2007)
WSOY, 2008
Suom. Kaisa Kattelus
s. 379

C.J. Sansom: Talvi Madridissa

Englantilainen Harry Brett kutsutaan salaisen palvelun toimesta Espanjaan, vakoilemaan entistä koulutoveriaan Sandy Forsytheä, jolla on meneillään hämäräperäisiä bisneksiä. Sisällissodan runtelema Espanja on enää varjo entisestään ja Harry on järkyttynyt nähdessään kaikki sen aiheuttamat tuhot. Ihmiset pelkäävät myös Espanjan liittymistä toiseen maailmansotaan. Harryä odottaa Espanjassa myös toinen yllätys. Hänen toisen koulutoverinsa, sodassa kadonneen Bernien entinen rakastettu Barbara on nykyään Sandyn rakastettu. Barbara on kuitenkin etäinen vanhan tuttunsa läheisyydessä, mutta miksi?

Talvi Madridissa on ollut lukulistallani jo ikuisuuden ja odotukset olivat erittäin korkealla. Kirja jonka takakannessa sanotaan, että jos pidät Carlos Ruiz Zafonista, rakastat tätä, houkuttelee ehdottomasti lukemaan, sillä Zafon on lempikirjailijani. Myös kirjan kaunis ulkomuoto houkuttelee tarttumaan kirjaan.

Talvi Madridissa ei täysin vastannut odotuksiani, vaikka siinä paljon hyvää onkin. Pidin C.J. Sansomin tavasta kertoa Espanjan historiasta, mutta kirja vilisi puolueita ja termejä, joista en ollut koskaan kuullut ja ennen, kuin juoneen pääsi mukaan ja vähän kärryille siitä mikä puolue edustaa mitäkin, oli lukeminen hiukan ärsyttävää.

Vaikka kirjan päähenkilöt ja juoni on keksittyä, on kirjassa paljon todenmukaisia tapahtumia. Joten kirjaa voi lukea vallan mainiosti jos on kiinnostunut historiasta. C.J. Sansom on sijoittanut oikeita tapahtumia mahdollisimman tarkasti juoneen, josta hän kertookin kirjan lopussa. Teksti olisi ehkä sopinut paremmin kirjan alkuun, sillä se olisi saattanut auttaa lukijan heti alussa kärryille tapahtumista.


Talvi Madridissa, (Winter in Madrid, 2006)
Otava, 2010
Suom. Seppo Raudaskoski
s. 656

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan

Nuori leski Renisenb palaa Ka-pappi isänsä kotiin miehensä kuoltua. Hänestä tuntuu, että kaikki on täysin samanlaista, kuin aina ennenkin. Hänen kolme veljeään, heidän vaimonsa ja lapsensa, avustaja Henet, isoäiti, sekä perheen kirjuri Hori vaikuttavat kaikki olevan, täysin samanlaisia, kuin ennenkin.
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen isänsä Imhotep tuo matkoiltaan kotiin nuoren ja kauniin jalkavaimon.
Jalkavaimo saa ilkeillä sanoillaan aikaan riitoja talon asukkaiden välillä, eikä kukaan enää vaikuta Renisenbin silmissä samanlaiselta, Horia lukuun ottamatta. Jalkavaimon mukana taloon saapuu myös kuolema. Onko kyse pahoista hengistä, vai murhanhimoisesta ihmisestä?

Kaikki päättyy kuolemaan sijoittuu Egyptiin noin 2000eKr. Tapahtumien aika ja paikka tekevät kirjasta mielenkiintoisen. Historiallisen Egyptin tapoja ja kulttuuria esiteltiin mielestäni sopivasti. Esimerkiksi Jumalista ja vainajien hautaamisesta puhuttiin jonkinverran. Mielenkiintoisinta mielestäni olivat puheet Jumalista, joita heillä olikin monen monta erilaista.

Tuttuun Christie tyyliin kirja tarjosi kiinnostavat hahmot, sekä monia mahdollisuuksia siihen kuka murhaaja voisi olla. Mutta tuttuun tapaan omat arvailut olivat jälleen vääriä.

Vaikka kirja oli erilainen ja todella hyvä, ei se noussut suosikikseni Christien kirjoista. Syy tähän oli se, että kirjasta meni hieman turhan paljon aikaa, ennen kuin lukijaa alettiin johdattelemaan syyllisen jäljille. Arvailut pahoista hengistä oli toki hauska ja kirjaan sopiva mutta en uskonut niiden kuitenkaan olevan kirjan murhaaja.

Lue myös: Vaarallinen talo, Eikä yksikään pelastunut, Idän pikajunan arvoitus, Salaperäiset rukiinjyvät, Totuus Hallavan hevosen majatalosta, ja Kuolleen miehen huvimaja.


Kaikki päättyy kuolemaan, (Death Comes as the End, 1945)
WSOY
Suom. Anna-Liisa Laine
s. 221
Päällys: Heikki Ahtiala

Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme

Samantha Sweeting on ylikireä huippu lakimies tunnetussa lakitoimistossa. Hän ei osaa yhtäkään kotiaskaretta, ei siivoamista, kokkaamista tai pyykkäämisä.
Samantha päätyy taloudenhoitajaksi perheeseen joka uskoo hänen olevan huippukokki, joka pyöräyttää heille herkut hetkessä ja pitää talon puhtaana ja pyykit silitettyinä.
Samantha ottaa härkää sarvista ja aloittaa työt, jotka menevät tietysti päin mäntyä. Hän saa huomata, että ruuanlaitto ei olekkaan niin yksinkertaista. Pesukonekkin on täynnä ties mitä nappuloita.
Samantha on jo luovuttamassa, kun hän tutustuu talon komeaan puutarhuriin, jonka äiti päättää ottaa huolekseen Samanthan kouluttamisen huippu taloudenhoitajaksi.

Kinsella on tunnettu Himoshoppaaja kirjoista, mutta enemmän minun mieleeni ovat nämä hänen yksittäiset kirjat. Himoshoppaajat ovat kyllä lukulistalla.

Kinsella ei tuottanut pettymystä tälläkän kertaa. Varsinainen talousihme oli hauskaa ja kepeää luettavaa. Päähenkilö on superihana hauskoine ajatuksineen. Tätä kirjaa lukiessa ajatuksetkin muuttuvat kepeiksi ja tressi poistuu. :D
Kirjasta löytyy tottakai Chick-litin tapaan kunnon romanssi, joka onkin kuumaa huumaa välillä ja oikein herkullista luettavaa.
Vaikka Varsinainen talousihme on hyvä kirja jota suosittelen chick-litin ystäville, on se silti mielestäni Kinsellan kirjoista ehkä jopa huonoin. En tiedä tarkalleen mistä tälläinen tunne tuli. Ehkä kirjan aihe ei sytyttänyt niin paljon kuin muissa? Toisaalta en keksi kirjasta mitään huonoa sanottavaa, tämä kirja vaan ei jättänyt lopuksi kovinkaan kummoista fiilistä, toisin kuin jotkin Kinsellan kirjat, kuten Kevytkenkäinen kummitus.

Lue myös: Himoshoppaaja vierailla mailla, Muistatko minut?, Himoshoppaajan salaiset unelmat, Salaisuuksia ilmassa.


Varsinainen talousihme, (The Undomestic Goddess, 2005)
WSOY, 2007
Suom. Ulla Selkälä
s. 424
Päällys: Elina Warsta

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät

Aamu toimistolla vaikuttaa normaalilta. Rex Fortescuelle tarjoillaan teetä neiti Grosvenorin tekemänä, niin kuin yleensäkin. Äkkiä Herra Fortescue on suurien kouristusten vallassa ja hänet kiidätetään sairaalaan. Fortescue kuolee ja tapaus todetaan murhaksi. Fortescue on myrkytetty taksiinilla.
Pääepäilty on Fortescuen nuori vaimo, mutta kun vaimokin kuolee juotuaan murkytettyä teetä, on tapaus taas lähtöpisteessä. Neiti Marple lukee lehdestä Marjakuusimajan tapahtumista ja päättää lähteä paikalle tarjoamaan apuaan.

Salaperäiset rukiinjyvät on ensimmäinen lukemani neiti Marple kirja. Odotin kovasti, että pääsen lukemaan Marplen tavasta selvittää rikosta, mutta pettymyksekseni Marplen osa oli todella pieni. Marple ilmestyi kirjaan vasta puolessavälissä, joten epäilin, ettei hän olekaan kirjassa ollenkaan. Pääasiassa rikosta selvitti tutkija Neele. Neele oli mielestäni mielenkiintoinen tutkija, joten minua jopa hieman ärsytti, että Marple ilmestyi vain ilmoittamaan rikoksen ratkaisun. Kirja olisi ollut uskottavampi jos Neele olisi selvittänyt koko jutun.
Juoni oli hyvä ja lastenloruun liittyvät murhat tekivät kirjasta mielenkiintoisen. Varsinkin herra Fortescuen taskusta löytyneet rukiinjyvät pyörivät koko ajan mielessä, mutta ei ainakaan itsellenä ollut missään vaiheessa selvää kuka on murhaaja. Christie ei kuvaile kovinkaan paljon henkilöitä, mikä yleensä häiritsee minua kirjoissa, mutta hänen kirjoitustyyliin se sopii, sillä mielenkiintoa pitää yllä kussakin kirjassa oleva tutkija. Juonen käänteet ovat useimmiten herkullisia ja niitä kyllä jaksaa odottaa, sillä ne ovat todella yllätyksellisiä.
Vaikkei edes paikkoja kuvailla kovin monisanaisesti on tunnelmassa helppo pysyä. Englantilaiseen tapaan kirjaan kuuluu teen juontia ja marmelaadia. Luulen, että kirjan maisemat tulevat mieleen niin helposti, koska telkkarissa pyörii usein elokuvia, jotka ovat tehty Christien kirjoista. Jos en olisi ikinä nähnyt vilaustakaan näistä elokuvista, voisi kuvan rakentaminen olla haastavampaa. :)


Salaperäiset rukiinjyvät, (A Pocket Full of Rye, 1953 )
WSOY, 1956
Suom. Eila Pennanen
s.263
Päällyksen suunnittelu: Martti Ruokonen

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

Idän pikajunassa on vuodenaikaan nähden todella paljon ihmisiä. Salapoliisi Hercule Poirot mahtuu kuitenkin mukaan ja matka alkaa. Poirot on matkalla selvittämään jotakin rikosta, mutta matka keskeytyy, kun juna jää jumiin lumikinoksiin. Aamun koittaessa yhdestä huoneesta löydetään murhattu mies. Poirotilla on loistavaa aikaa selvittää rikosta, joka vaikuttaa hänestä hyvin mielenkiintoiselta, kun epäiltyjäkin on monia. Kaikenlisäksi junan työtekijöille olisi suureksi avuksi jos perille päästyään murhaajan voisi ilmoittaa heti, eikä muita viranomaisia tarvitsisi enää sotkea kuvioon.

Idän pikajunan arvoitus on tunnetuimpia Christien kirjoja, joten päätin lukaista sen. Christien kirjoissa on ihana vanhan ajan tunnelma ja yhteiskuntaluokittelu on selkeää. Se näkyy mielestäni tässä kirjassa vielä selkeämmin, kuin aikaisemmissa lukemissani Christieissä. Esimerkiksi murhatun huoneesta löydetyn nenäliinan omistaja oli helpompi selvittää, kun vain harvoilla olisi voinut olla sellainen nenäliina.
Kirja oli kyllä todella hyvä ja loppuratkaisu yllättävä. En osannut epäillä mitään sellaista, vaikka paljon kaikenlaista pähkäilinkin kirjaa lukiessani. Epäiltyjä on aika monta, erilaisista yhteisuntaluokista ja kansallisuuksista, joten ehtii arvailla monenlaisia loppuratkaisuja ennen kirjan loppua. Vihjeitä tulee myös paljon ja ne ovat loistavasti keksitty. Christie osasi hommansa dekkareita kirjoittaessa.
Kirjassa on luku jokaisen epäillyn kuulustelusta, joten kaikkien asioihin päästään hyvin käsiksi. Tapahtumat sijoittuvat lähes koko kirjan ajan Idän pikajunaan, josta yksikään epäilty ei olisi voinut poistua lumen vuoksi.
Vieläkään en ole lukenut yhtään neiti Marple -kirjaa, joten en voi verrata kumpi on enemmän minun mieleeni rikosten selvittämisessä.
Poirot on tuttu myös televisiosta, mutta en ole yhtäkään sellaista elokuvaa jaksanut loppuun asti katsoa, koska minusta ne ei ole yhtään niin mielenkiintoisia, kuin Christien kirjat. Pieni viiksekäs Poirot on kuitenkin helppo kuvitella juuri sellaiseksi elokuvissa näkyväksi hahmoksi.


Idän pikajunan arvoitus (Murder on the orient express, 1937)
WSOY, 1975
suom. Leena Karro
s.217

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Kymmenen hyvin erinlaista toisilleen tuntematonta henkilöä saa kutsun Neekerisaarelle. Saaresta on puhuttu julkisuudessa hyvin paljon, joten kaikki vieraat ovat innoissaan lähdössä matkaan. Salaperäiset kutsut lähettänyt isäntä ei kuitenkaan ole saapunut saarelle ja vieraat ovat kummissaan.
Ruokailuhuoneen pöydälle on aseteltu kymmenen posliinipatsasta, jotka alkavat yksi kerrallaan katoamaan samaan tahtiin kuin vieraita kuolee. Vieraat ovat kauhuissaan ja epäilevät toisiaan. Heillä ei ole mahdollisuutta päästä pois saarelta ja ainoana vihjeenä tulevasta on lastenloru, jota murhaaja tuntuu seuraavan hyvin tarkkaan.

Eikä yksikään pelastunut oli hyvin erilainen kirja kuin odotin. Olen aiemmin lukenut vain yhden Christien kirjan: Vaarallinen talo ja odotin jotakin saman kaltaista. Tämä oli kuitenkin mielestäni jännittävämpi ja vauhdikkaampi. Ymmärrän miksi niin monet tästä pitävät. Tätä lukiessa saa jännittää alusta loppuun saakka syyllistä. Jännitävän kirjasta tekee tunne, ettei saarelta pääse pois ja että syyllinen voi olla kuka tahansa saareen asukkaista, tai joku ulkopuolinen henkilö.
Vaikka kirja onkin hieman vanhempi on se todella nopeaa ja helppoa luettavaa. Tietysti eroavaisuuksia nykyiseen hetkeen huomaa esimerkiksi palvelijoista joita saarelle on kutsuttu. Pidän itse kovasti tälläisestä vanhempaan aikaan sijoittuvasta tekstistä.
Paikkoja ei kuvailtu hirveämmin, muttei se ollut mielestäni tarpeenkaan, koska käsityksen saaresta pystyi muodostamaan todella vähäiselläkin kerronnalla. Henkilöistäkin kerrottiin kevyesti, mutta paremmin selvyyteen pääsi heidän ajatuksiensa kautta.
Kannattaa lukea minä ainakin tykkäsin todella paljon. :)


Eikä yksikään pelastunut, (And Then There Were None/Ten Little Niggers, 1939)
1.-4. painokset ilmestyivät nykyisellä nimellä
5.-22. painokset julkaistiin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa
WSOY, 1940
suom. Helka Varho
s.299
Päällys: Marjaana Virta

Sophie Kinsella: Muistatko minut?

Lexi Smart joutuu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalasta, unohtaneena 3 vuotta elämästään. Hän luulee elävänsä yhä vuotta 2004, ja olevansa huonopalkkainen toimistotyönteki, jota kutsutaan töröhampaaksi. Todellisuudessa on jo vuosi 2007, hän on 28 vuotias kaunis osastonjohtaja, hänellä on miljonääri mies ja upea asunto. Hän uskoo kaiken olevan täydellisen ihanaa, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan todellisuus alkaa selvitä Lexille, kun kuviohin putkahtaa mies joka tuntuu tietävän paljon hänen todellisesta elämästä.

Luin taas lisää Kinsellaa, kun halusin loman loppuun jonkun kirjan josta varmasti pitäisin, ja niin pidinkin. Kinsella osaa kirjoittaa todella hyvin, ja hauskasti chic litiä. Tässä kirjassa juoni oli aika ennalta arvattava, vaikka loppu olikin erilainen kuin kuvittelin, kuitenkin juoni on todella hauska ja koukuttava. Kinsellan kirjoissa minulle on muutekin tärkeämpää hulvaton meininki ja yksityiskohdat.  Lukemista ei malttaisi millään lopettaa edes hetkeksi, kun aina pitää saada selville, että mitäs sitten tapahtuu. Alussa kiinnitin huomiota hän sanoihin, jotka kirjassa oli suomenettu sanaksi se, en tiedä miten alkuperäisessä versiossa Kinsella on kirjoittanut, mutta unohdin asian melkein heti, eikä se minua häirinnyt myöhemmin.
Hahmot olivat jälleen hulvattomia, niinkuin Kinsellan kirjoissa yleensäkin.
Kaikenkaikkiaan loistavaaa viihdettä.


Muistatko minut? (Remember me?, 2008)
WSOY, 2009
suom. Kaisa Kattelus
s.450

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Rebecca Bloomwoodin raha-asiat ovat todella sekaisin. Hän rakastaa shoppailua, joka on hänen elämänsä. Liika shoppailu kuitenkin ajaa hänet suuriin velkoihin, ja hän alkaa hankkimaan lisätuloja erilaisilla pienemmillä töillä, jotka eivät ota sujuakseen. Kirja on täynnä kommelluksia ja noloja tilanteita.

Kinsella osaa kyllä kirjoittaa hömppää, jota jaksaa lukea. Aina löytyy uusia naurattavia tapahtumia ja pieniä yksityiskohtia. Kirjaan kuuluu myös rikkaat miehet ja aidon oloiset ystävät. Lempihahmoni tässä kirjassa oli Rebecca itse. Hirveästi ei tapahtumat yllättäneet kun olen tuon kirjasta tehdyn elokuvan nähnyt. Olihan niissä tietenkin eroja. :) Lukujen välissä olevat muistutuskirjeet olivat loistava lisä kirjaan. Myös tuo Rebeccan valheellinen suomenkielen osaaminen toi oman hauskuutensa juoneen. Luultavasti päädyn myöhemmin lukemaan sarjan muutkin osat, vaikka enemmän olen tykännyt Kinsellan yksittäisistä kirjoista. Suosittelen lukemaan, ei vaadi suurta keskittymistä, joten voi lukea vaikka olisi hiukan kiireempääkin. :)


Himoshoppaajan salaiset unelmat ( The Secret Dreamworld of a Shopaholic, 2000)
WSOY, 2000
Suom. Leena Tamminen
s.331

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

25 vuotiaalla Emma Corriganilla on taipumus kertoa pieniä valheita muille ihmisille. Hänellä on monia salaisuuksia, joita hän ei ikinä paljastaisi kenellekkään. Eräänä päivänä hän on palaamasta työmatkalta Skotlannista, ja päätyy istumaan tuntemattoman miehen seuraan. Lentopelkoinen Emma hätääntyy matkalla, eikä pysty pitämään suutaan kiinni. Hän kertoo miehelle kaikki salaisuutensa siinä toivossa, ettei enää ikinä näkisi miestä uudelleen.
Muutaman päivän päästä hän kauhukseen tapaa miehen työpaikallaan, ja tajuaa tämän olevan koko yhtiön perustaja Jack Harper.

Odotin innoissani, että pääsen lukemaan tämän, kun olen aikaisemmin lukenut Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen ja tykästyin siihen hirmuisesti. Niin tykkäsin tästäkin! Todella hauska, mutta kuitenkin välillä hirmu liikuttava, romanttinenkin. Nauroin lukiessani, enkä välttynyt itkultakaan, taidan olla hiukan yliherkkä... Juoni oli koukuttava ja koulun alkamisesta huolimatta kirja tuli luettua melko nopeasti. Kirjan hahmot ovat loistavia, ja Kinsella on keksinyt jokaiselle todella hauskan luonteen, jopa sivuhenkilöistä pääsee hyvin selville. Kaikki hahmot ovat myös todella aidon oloisia. Kinsellan huumori on loistavaa, ja uppoaa minuun täysin.
Kannattaa lukea jos tykkää hömpästä, tai vaikkei tykkäisikään, niin ehkä juuri tämän kirjan luettuaan muuttuu täysin hömppähirmuksi. :)

Salaisuuksia ilmassa ( Can You Keep a Secret?, 2004)
WSOY, 2008
Suom. Ulla Selkälä
s.336

Agatha Christie: Vaarallinen talo

 

Hercule Poirot on päättänyt lopettaa salapoliisin työt. Hän lähtee lomalle Cornwallin rannikolle mukanaan kapteeni Hastings. Loman vietto loppuu kuitenkin lyhyeen, kun hän sattumalta tapaa nuoren naisen, joka on kolmen päivän aikana, jo kolme kertaa yritetty murhata.  Kaikista murhayrityksistä huolimatta nainen on säästynyt hengissä, ja Poirot ottaa tehtäväkseen selvittää tämän mysteerin.

Vaarallinen talo oli ensimmäinen lukemani Agatha Christie, ja pidin siitä paljon. Kirja oli nopealukuinen, ja sopi hyvin välipala kirjaksi. Juoni eteni hyvin, eikä kirja ollut tylsä missään vaiheessa. En hirveämmin yrittänyt juonta arvailla, vaikka tottakai aina lukiessani muutama villi veikkaus päässäni kehittyykin.
Poirot oli hauskan oloinen persoona, hirmu itserakas, mutta teräväpäinen. Hänet oli helppo kuvitella mielessään, kun olen joskus nähnyt Agatha Christien elokuvia jossa tuo Poirot selvittää rikoksia.
Pidän tälläisista vanhemmista kirjoista, ja luen niitä mielelläni, että varmasti tulee myöhemmin luettua lisää Christieitäkin. Voisin myöhemmin lukea jonkun Christien, jossa rikosta selvittää neiti Marple, jotta voin heidän rikoksen selvittely taitojaan sitten vertailla.


Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932 )
WSOY,  1936
Suom. O. A. Joutsen
s.221

Helen Fielding: Bridget Jones- elämä jatkuu

Bridget Jones- elämä jatkuu on jatko osa kirjalle Bridget Jones- elämäni sinkkuna.
Bridget seurustelee unelmiensa miehen, Markin  kanssa, kunnes hänen elämäänsä tulee sekoittamaan tyylikäs Rebecca. Rebecca on iskenyt silmänsä Markiin, ja Bridget kuvittelee Markin  pettävän häntä. Bridgetin ja Markin suhde päättyy väärinkäsityksiin, jotka kirjan aikana selviävät.

Bridget Jones- elämä jatkuu on viihdyttävää luettavaa. Bridget on todella hauska persoona, hän on aina myöhässä joka paikasta, ja ikuisena yrityksenään hän laihduttaa, sekä tekee päätöksiä paremmasta elämästä. Tässä kirjassa hänellä on jonkinlainen pakkomielle elämäntapaoppaisiin, joista hän etsii vastauksia milloin mihinkin. Hänen parhaat ystävänsä Shaz, Jude, Tom, ja Magda antavat hänelle myös aina tarvittaessa neuvoja, niinkuin Bridgetkin heille. Tämän kirjan lempihahmo taitaa kuitenkin olla Bridgetin 3-vuotias kummityttö Constance, joka saa aina hymyilemään. :) Kirja on kirjoitettu päiväkirja muotoon, ja on siksi mukavaa vaihtelua tavallissin kirjoihin. Suosittelen kaikille jotka haluavat leppoisaa ja hauskaa luettavaa.

Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason, 1999)
Suom. Sari Karhulahti
Otava, 2000
s.462