Edward Cullen asuu Forksin pikkukaupungissa perheensä kanssa. Arki tuntuu puuduttavan tylsältä, eikä koulussa käynti houkuta. Etenkään kun hän on niin monesti opiskellut samat asia yli satavuotisen elämänsä aikana. Edward nimittäin on ikuisesti jämähtänyt 17-vuotiaan pojan ruumiiseen. Hän on vampyyri, joka siitä huolimatta yrittää elää perheensä tavoin inhimillisesti.
Kun kouluun saapuu uusi oppilas, Isabella Swan, on Edwardin tulevaisuus hetkessä kirjoitettu uudestaan. Edward ei voi pysyä kaukana tuosta huumaavan hyväntuoksuisesta tytöstä, joka on muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu.
"Muutuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. En ollut likimainkaan se ihminen kuin olin joskus ollut. Jäljellä ei ollut rahtuakaan siitä vähästä inhimillisyydestä, jonka suojaan olin vuosikaudet onnistunut naamioitumaan."s.18
Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan aivan uudesta kulmasta. Nyt kertojana toimii Edward.
Onneksi tätä kirjaa ei tarvinnut odotella kauaa, sillä suomennos ilmestyi pikavauhtia. Nuorena olin niin suuri Twilight fani, että uutinen tämän kirjan ilmestymisestä jaksoi edelleen innostaa. Tätä kirjaa kun odoteltiin innolla jo silloin vuosia sitten, kunnes kirjailija päätti lykätä julkaisua.
Kirja sopiikin loistavasti Twilight -sarjaan. Tyyli on tuttu, tarina on tuttu, mutta silti kirja on kekseliäs ja tarpeeksi erilainen. Sitä paitsi, kukapa ei haluaisi lukea kokonaista tiiliskivikirjaa pelkästään Edwardin näkökulmasta.
Voisi kuvitella, että sama tarina, vain toisen päähenkilön näkökulmasta kirjoitettuna saattaisi olla liian samankaltainen, mutta huoli on turha. Edwardin näkökulma, ajatukset ja toiminta tekevät tarinasta aivan uudenlaisen. Luvassa onkin paljon paljastuksia, joista lukijoilla ei ole ennen ollut hajuakaan. Mitä kaikkea hurjaa tapahtui esimerkiksi sillä aikaa kun Bella kärsi peilisalissa, senkin saa selville lukemalla tämän kirjan. Myös kohtaukset, joissa Bella itse on paikalla, vaikuttavat aivan uusilta, niin paljon vaikutusta on kertojan vaihdolla.
Tämäkään Twilight -kirja ei ole alusta loppuun toimintaa, vaan tuttuun tapaan suurin osa kirjasta on tunteiden käsittelyä, niissä piehtarointia, suurta rakkautta, ja sen vannomista. Juonta kuljetetaankin hitaasti, ja ajatuksia käsitellään pitkään ja monesti.
Minusta kirjassa oli parasta se, että Cullenien vampyyriperheestä sai kuulla paljon lisää. Edward kuulee kaikkien ajatukset, eikä mikään pysy salassa häneltä. Niinpä myös muiden perheenjäsenien ajatukset näiden kyyhkyläisten rakkaustarinasta käy lukijalle selväksi. Esimerkiksi Emmett, josta olen aina pitänyt, nousi vielä rakkaammaksi hahmoksi tämän kirjan myötä, kun taas Rosalieta en ymmärrä enää senkään vertaa kuin ennen.
Keskiyön aurinko, (Midnight Sun, 2020)
WSOY, 2020
Suom. Ilkka Rekiaro ja Päivi Rekiaro (Dialogit osittain Tiina Ohinmaan Käännöstä kirjasta Houkutus, 2005)s.671
Tämähän kuulostaa melkein lukemisen arvoiselta! Kivasti kirjoitat tästä :) Twilight-tutkijana kai pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti varata tämä kirjastosta, mutta perfektionistina jotenkin ajattelen, että sitten pitäisi jaksaa lukaista uudelleen ne edellisetkin osat ja kirjoittaa niistä blogin puolellekin. Katsotaan miten käy :D
VastaaPoistaKannattaa lukaista, jos kerran muutkin sarjasta luettuna. :) Minäkin ajattelin, että olisin ensin blogannut kaikista muista osista, mutta en ehtinyt lukea kuin kolme ensimmäistä uudelleen, ja tämän kanssa en malttanut odottaa. :D
Poista