Vanhoja selvittämättömiä rikoksia tutkivan osasto Q:n työpöydälle ilmestyy tapauskansio, joka ihmetyttää osaston johtajaa Carl Mørckia suuresti. Vuonna 1987 on tapahtunut kahden nuoren murha. Nuoret murhattiin kesämökilleen. Murhista epäiltiin rikkaita sisäoppilaitoksen nuoria, mutta mitään todisteita heitä vastaan ei löytynyt. vuosia myöhemmin yksi nuorista tunnusti ja istuu nyt vankilassa. Mutta miksi tapauskansio on tuotu heille, jos kerran syyllinen on jo vankilassa? Onko tapauksessa kuitenkin vielä jotakin selvitettävää. Carl ja hänen innokas apulainen Assad päättävät alkaa tutkia tapausta, vaikka kaikki eivät sitä kannatakaan.
"Kesähuvila oli havupuumetsikön keskellä, ja vuosien kuluessa se oli hitaasti hautautunut hiekkaan. Ikkunoista päätellen kukaan ei ollut käyttänyt sitä murhien jälkeen. Isoja läpinäkymättömiä pintoja, lahonneita ikkunanpieliä. Varsin lohdutonta."s.74
Metsästäjät on Osasto Q -sarjan toinen osa.
Sarjan ensimmäinen osa, Vanki ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta aikanaan, koska en yleensä innostu kirjoista, joissa lukija tietää paljon enemmän kuin poliisit. Minusta on kiva pysyä yhtä pimennossa tapauksesta kuin poliisikin. Sarjan omaperäinen idea, kellarissa olevasta vanhoja tapauksia tutkivasta osastosta ja hauskoista hyvin suunnitelluista hahmoista houkutteli kuitenkin nyt kokeilemaan uudestaan sarjan parissa, näin viiden vuoden tauon jälkeen.
Jälleen lukijalle paljastetaan kirjan edetessä paljon asioita, ja lukija tietää taas enemmän kuin poliisi. Syylliset sun muut ovat jo lukijan tiedossa paljon ennen kirjan loppua. Mutta tällä kertaa se ei tuntunut häiritsevän minua lainkaan. Kirjan juoni veti tarinaa eteenpäin niin koukuttavasti, kertoi monen henkilön tarinaa ja paljasti karmivia asioita tasaiseen tahtiin. Tämä toinen osa olikin mielestäni onnistuneempi kuin ensimmäinen. Koukuttava tarina, mutta myös hyvin raaka.
Olen yleensä aika herkkä lukija, enkä nauti verisistä kidutusjutuista, ja varsinkin eläinrääkkäys on kauhistuttavaa luettavaa, mutta vaikka tässä kirjassa oli kidutusta, tappamista, eläinrääkkäystä ja kaikenlaista muuta väkivaltaa ja rikollisuutta, niin lukijaa onneksi hiukan säästettiin pahimmilta yksityiskohdilta, eikä aivan kaikkea selittety auki ja leväytetty lukijan silmien eteen. Jopa minäkin siis pystyin lukemaan kirjan, ilman sen suurempaa pahan olon tunnetta.
Carl ja Assad saivat seurakseen kellariin uuden sihteerin. Rose onkin hahmona heti aivan loistava, ja hän sopii täydellisesti Carlin ja Assadin seuraan. Tuo kellarin hauska ja omaperäinen porukka onkin kirjassa aivan parasta ja jo pelkästään heidän takiaan kannattaa sarjaa lukea. Joten enköhän minäkin palaa jälleen sarjan pariin, ehkä hiukan nopeammalla tahdillakin.
Lue myös: Vanki
Metsästäjät, (Fasandraeberne, 2008)
Gummerus, 2013
Suom. Katriina Huttunen
s.451
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti