Nuori kirjailija Marcus Goldman nousi suureen suosioon heti ensimmäisen kirjansa kanssa. Nyt kustantaja vaatii uutta menestyskirjaa, mutta Goldman ei saa sanaakaan paperille. Hän lähtee pikkukaupunki Auroraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä ja mentoriaan Harry Quebertiä. Loma menee mukavasti, mutta kirjan kirjoittamiseen se ei auta. Pian matkan jälkeen Goldman kuulee jotakin hirvittävää. Harry on pidätetty, sillä hänen pihastaan on löydetty yli kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen tytön jäänteet. Käy ilmi, että Harryllä oli aikoinaan suhde tuohon 15-vuotiaaseen Nolaan. Välittämättä enää kirjaongelmastaan, Goldman lähtee takaisin Auroraan aikeenaan pelastaa ystävänsä ja todistaa kaikille, ettei Harry ole murhaaja.
"-Koska kirjoittaminen on tuonut elämääni mielekkyyttä. Mikäli et olisi sattunut huomaamaan, elämällä ei noin yleensä ottaen ole selvää suuntaa. Paitsi jos omin ponnistuksin sen luot ja pyrit joka jumalan päivä kohti päämäärääsi. Sinä olet lahjakas, Marcus, aseta itsellesi päämäärä ja ponnistele sen hyväksi. Se joka kirjoittaa, elää."s.119
Totuus Harry Quebertin tapauksesta on harvinaisen nopealukuinen tiiliskivi. Juoni etenee monessa ajassa, välillä Harryn ja Goldmanin nuoruusvuosissa, välillä Auroralaisten muisteluissa, ja välillä kirjojen otteina, ja sitten hypätään taas nykyhetkeen. Sekava kirja ei silti ollut, vaan selkeys pysyi läpi kirjan. Vetävä juoni ja helppolukuinen teksti vievät kirjaa eteenpäin vauhdilla. Kirjassa on vauhti päällä koko ajan. Uusia juonenkäänteitä ja paljastuksia tulee joka nurkan takaa. Tässä Dekkarissa lukijaa höynäytetään useasti, eikä lopuksi kirjassa taida olla jäljellä enää montaa tyyppiä, jota ei olisi ehtinyt epäillä.
Aurora on pikkukaupunki, jonka kaikki asukkaat tuntuvat tuntevan toisensa, ja kaikilla on oma mielipiteensä kaikesta. Kuitenkin kirjan edetessä kulissit alkavat rakoilla ja salaisuudet paljastua. Kaikki kirjan hahmot eivät ehkä ole maailman omaperäisempiä. On henkilöitä joilla on ollut suuret unelmat, mutta jotka kuitenkin ovat jämähtäneet pikkukaupunkiin, tossun alla oleva mies, joka haaveilee vapaudesta, hössöttävä äiti, joka jaksaa kaakattaa poikansa naimisiinmenosta ja toki suuri mentori, joka ei sitten ehkä olekaan sitä mitä on kuviteltu.
Minua ei haitannut lainkaan vaikka kaikki hahmot eivät erityisen kekseliäitä olleetkaan. Viihdyin kirjan nopeatempoisen ja yllätyksien täyteisen juonen parissa silti. Välillä jotkin kohtaukset saivat hymyilemään, kun taas välillä kauhistutti ajatukset Nolan menneisyydestä, ja suretti Lutherin elämä. Onneksi kirjassa ei ollut kovin paljoa tarkkaan kuvailtuja väkivaltakohtauksia, vaikka jonkin verran raakuuksia kirjaan mahtuikin. Totuus Harry Quebertin tapauksesta onkin varsin monipuolinen lukuromaani/dekkari.
Kaiken vauhdin keskelle oli myös onneksi saatu mahtumaan jonkin verran kirjailijan elämää ja mukavia tsemppauslauseita kaikille kirjailijoille, tai sellaiseksi haluaville.
Totuus Harry Quebertin tapauksesta, (La vérité sur l´affaire Harry Quebert, 2012)
Tammi, 2014
Suom. Anna-Maija Viitanen
Kansi: Aki Suvanto
s.809
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti