Dannyn serkku kutsuu tämän jonnekin Itä-Eurooppaan, valtavaan ikivanhaan linnaan. Serkku Howard aikoo restauroida linnan apunaan opiskelijajoukko, perhe, ystävä ja nyt myös serkku Danny, joka ei oikein menesty elämässään. Howardilla on visio linnan tulevasta käytöstä, mutta Danny sitä ei ymmärrä. Hänestä koko hanke on aivan mahdoton. Hän viettäisi päivänsä huomattavasti mieluummin puhelimensa äärellä, kuin villiintyineiden pensaiden ja haisevan uima-altaan luona kiviä putsaamassa.
Serkuksilla on lapsuudesta jääneitä kaunoja, mutta onko kaikki unohdettu? Onko kutsu linnaan tullut täydestä sydämestä? Dannyn on välillä vaikeuksia tietää mikä on totta ja mikä ei, kun kivilinnan varjoissa tuntuu lymyävän jos jonkinlaista varjoa.
Sydäntorni meni heti lukulistan kärkeen, kun siihen törmäsin. Takakansi lupaili loistavaa kirjaa, jota kohtaan kiinnostus heräsi heti. Enkä joutunut pettymään. Olin koukussa ja eteenpäin oli luettava, vaikka olisi välillä ollut muutakin tekemistä.
Sydäntorni on monipuolinen, vauhdikas, jännittävä, yllätyksellinen ja sujuvasti kirjoitettu. Lukija yllätetään monesti, eikä kirjasta saa kunnollista käsitystä, ennen kuin se on loppu, jos silloinkaan. Kirjan loputtua jäin vain ihmettelemään, että mikä oli totta ja mikä ei. Mutta ei sillä ole väliä, tarina on unenomainen, vähän sekopäinen. Hiukan kummitustarina, mutta sittenkin ehkä realistinen. Kukin voi päättää itse luettuaan, kumpaa kirjan juoni enemmän on.
Minulle Sydäntorni on yksi tämän vuoden parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Sen kaunis kerronta valloitti ja koukutti. Linnaa olisi voinut jäädä tutkimaan pidemmäksikin ajaksi. Kirjassa yhdistyivät sopivasti linnan mystinen kauhutunnelma ja vankilan raju todellisuus.
Kirjankansibingoon sijoitan kirjan kohtaan unenomainen. kirjan sisältö saattoi vaikuttaa päätökseen aika paljon. Kannen kun näkee kirjan luettuaan enemmän unenomaisena kuin ennen lukemista.
Sydäntorni, (The Keep, 2006)
Tammi, 2013
Suom. 346
Kansi: Jussi Kaakinen
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista