maanantai 18. maaliskuuta 2019

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto


Maija elää edelleen Myrskyluodolla kaikista saamistaan neuvoista huolimatta. Hän luottaa lapsiinsa ja heidän apuunsa, ja päättää selviytyä kaikista töistä näiden kanssa, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Maija keskittyy toteuttamaan Jannen toiveita, joita tällä oli eläessään. Lapsien pitää oppia kirjoittamaan ja heidän on hankittava kaljaasi, jollaisesta Janne aina haaveili.

Hyvästi Myrskyluoto on viides ja samalla viimeinen osa Myrskyluoto -sarjasta.
Hyvästi Myrskyluodon aloittaminen tuntui haikealta. Neljäs osa päättyi todella surullisesti, enkä oikein tiennyt mitä odottaa tältä viimeiseltä osalta.

Hyvästi Myrskyluoto tuntui kaikista nopeasti etenevistä sarjan osista kaikkein nopeimmalta. Kirjassa käsiteltiin monen monta vuotta, ja pikaisesti kerrottiin vähän kaikkien lasten vanhenemisesta. Vuodet etenivät nyt niin nopeasti, että monet suuret asiat kerrottiin hyvin pikaisesti, jos ollenkaan. Etenkin kirjan loppupuolella otettiin sellainen pikakelaus eteenpäin, että välillä piti pysähtyä miettimään, että missä välissä miniä oli tehnyt lapsia, ja milloin heistä kasvoi niin isoja, että he voivat jo purjehtia.

Maija pysyi loppuun saakka mielenkiintoisena ja vahvana hahmona. Vielä vanhana naisena, kun monet olettivat hänen jo käyvän vaan kuolemaa odottamaan, hän alkoikin opettelemaan uusia taitoja ja kalastaa yksinään varjellakseen Jannen perintöä. Myös se kuinka hän muiden mielipiteistä huolimatta eli omaa elämäänsä niin kuin tahtoi oli mahtavaa.

Viimein osa tarjosi kuitenkin myös haikeita tunnelmia. Aika kulkee vaudilla ja maailma muuttuu. Tämän muutoksen näkee kirjassa selkeästi. Amerikkaan muutto, kauniit tavarat ja vaatteet, vanhan elinkeinon unohtaminen, kaupunkeihin muutto, kaikkea tätä ja paljon muuta, joutuu Maija näkemään, vaikka sydäntä särkee. hän ei ymmärrä, miksi Myrskyluoto kauniine maisemineen ei riitä nuorisolle.

Myrskyluoto -sarja oli mahtava löytö, jonka pariin palaan seuraavaksi tv-versiona. Pidin kovasti koko sarjasta, vaikka se välillä olikin hyvin surullinen. Sarja on hyvä kokonaisuus, joka kannattaa lukea kokonaan.

Lue myös: Tie MyrskyluodolleLuoto meressäMaija ja Meren voimia vastaan.


Hyvästi Myrskyluoto, (Vägen från Stormskäret, 1973)
Gummerus, 1976
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 178

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti