Heikosti positiivinen on omaelämäkerrallinen ja se kertoo ajasta, jolloin Härkönen kirjoitti käsikirjoitusta lapsettomuudesta. Pian lapsettomuus muuttui paljon läheisemmäski aiheeksi, kun pariskunnan omat lapsihaaveet muuttuivat keskenmenoiksi.
Heikosti positiivinen pomppasi heti Härkösen kirjojen parhaimmistoon. Pidin tästä paljon. kirja piti lukea lähes yhdellä kertaa, niin koukuttava se oli. Kirja on melko lyhyt ja etenee vauhdilla. Kieli on sujuvaa ja aitoa. Tässä kirjassa ei piilotella ajatuksia ja mielipiteitä, vaan kaikki tunteet näkyvät selvästi.
Kirjassa puhutaan lapsettomuudesta, raskaudesta, ajasta lapsen syntymän jälkeen, masennuksesta ja siitä, miltä tuo kaikki tuntuu, kun on julkisuuden henkilö. Minulla ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta kirja tulee lähelle ja tuntuu samaistuttavalta. Lapsensaantia ei kaunistella, eikä kaikki ole pelkkää juhlaa. On pelkoa ja ongelmia, masennusta ja iloa. Tämä herättää ajatuksia ja sopii varmasti monenlaiselle lukijalle.
Nyt houkuttelee lukea Härkösen toinen omaelämäkerrallinen teos, Loppuunkäsitelty, sillä tämä oli niin onnistunut ja tunteita herättävä.
Heikosti positiivinen
Otava, 2001
Kansi: Anu Ignatius
s. 232
Luin tämän joskus vuosikausia sitten ja tykkäsin myös. Kirjassa käsiteltiin lapsettomuuteen ja äitiyteen liittyviä tunteita niin jotenkin koruttoman aidosti. Tämän jälkeen luin myös Avoimien ovien päivän Anna-Leena Härkösen kirjoitustyyliin tykästyneenä.
VastaaPoistaHärkösellä on hyvä kirjoitustyyli, olen hänen tuotannostaan suurimman osan lukenut, mutta muutama on vielä lukematta. :)
Poista