Vainooja on Komisario Heittola -sarjan seitsemäs osa.
Metsästä löydetään nuoren naisen ruumis. Vainajalla on ollut yhteyksiä lähellä olevaan Pelastuksen Missio -uskonlahkoon. Lahkossa ketään ei tunnu kuitenkaan edes järkyttävän naisen kuolema.
Tapaus näyttää pian kuitenkin selvältä, kun kirjailija Leo Jortikka vie kirjakurssilta tutun naisen lahkon lähellä olevalle mökille ja nainen katoaa. Leo tunnetaan kirjailijana, joka haluaa painottaa omia kokemuksia kirjoittaessaan ja hänen tietokoneeltaan löytyy raaka kuvaus murhasta.
Vainooja on oikein hyvä dekkari. Olen edelleen todella iloinen, että törmäsin Sandbergin kirjoihin, sillä hän osaa hommansa. Kirjassa päästään taas monien ihmisten ajatuksiin ja kokemuksiin. Päähenkilö Heittola on jo tutuksi tullut henkilö ja pidän hänestä hahmona kovasti. Heittola on aito kaikkine virheineen.
Vainoojaa ei millään halua laskea käsistään, kun se vie niin hyvin mukanaan. Rikoksen tutkiminen ei ole liian suuressa roolissa, vaan aika paljon tapahtuu henkilöiden keskustellesa ja yksinään miettiessä.
Omaa lukukokemusta parantaa itselleni mielenkiintoiset aiheet, suljettu uskonlahko kaikkine pimeine puolineen ja tarkkoine sääntöineen on mielestäni todella mielenkiintoista, vaikken ikinä varmaan pysty ymmärtämään miten lahkoissa asuvat ihmiset eivät ymmärrä, että eniten kaikesta hyötyy lahkon johtajat. Tälläiset aiheet kuitenkin herättävät ajatuksia ja mielenkiintoa.
Toinen itseäni kiinnostava asia kirjassa oli Leo Jortikka. Kirjailijat kiinnostavat aina ja vaikka en tiedäkään, kuinka tavanomainen kirjailija tämä Leo on, on se aiheena silti kiinnostava.
Komisario Heittola -sarjan kahdeksaskin osa on ilmeisesti jo ilmestynyt ja sitä odottelenkin jo innolla pääseväni joskus lukemaan, sillä Vainooja jätti taas uusia kutkuttavia asioita auki Heittolan elämässä. :)
Kihokki, Pahan morsian, Pöllön huuto, Pirunpesä, Dobermanni, Kalmankokko
Vainooja
Karisto, 2012
s. 303
Kannen kuva: Stephen Carroll / Trevillion Images
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti