Emilia Hart: Taipumattomat

 

Kate Ayres pakenee väkivaltaista parisuhdetta syrjäiseen pikkukylään. Hän on perinyt ränsistyneen mökin, Wayward cottagen, isotädiltään, jota tuskin tunsi. Mökki ja sen ympäristö tuovat ahdistavia tuntemuksia Katelle. Lähelle tunkevat linnut, ötökät ja mehiläiset pelottavat, mutta jotakin tuttuakin niissä on. Pikku hiljaa Kate alkaa saada selville asioita niin itsestään kuin sukunsa vahvoista naisista, Violetista ja Althasta.

"Huoneessa oli pakko olla hänen äitiään koskevia papereita. Miten joku olisi muka voinut elää ja kuolla talossa jättämättä jälkeensä muuta kuin kaulakorun ja rivin kätkettyjä kirjaimia."s.95

Taipumattomat on tarina vahvoista naisista Katesta, Violetista ja Althasta. Tarinaa kuljetetaan vuorotellen kaikkien heidän kautta, ja niin lukija pääsee kurkistamaan tämän suvun tarinaan nykypäivänä, 1940 -luvulla, sekä 1600-luvulla. 

Nämä Noidiksikin syytetyt naiset kulkevat omia polkujaan, toiset rohkeammin kuin toiset. Kaikkia yhdistää julmat kokemukset, joita miehet tuntuvat aiheuttavan oikein urakalla. Jokaisen päähenkilön tarina on upea. Niissä on jonkinverran samankaltaisuutta, mutta ei liikaa. 

Kirja on kauniisti kirjoitettu ja juonivetoisuudessaan ahmittava. Pidin tästä todella paljon. Jokaista lukua odotti innolla, sillä kaikkien naisten tarinat olivat yhtä kiinnostavia. Fantasiaelementtejä tuodaan kirjaan hienovaraisesti, vain pieninä annoksina. Nämä noidan tyyliset naiset kulkevat eläinystäviensä kanssa ja luovat voimakkaan yhteyden luontoon. Luontoa ja eläimiä kuvataankin kauniisti. 

Noitavainoja, suojeltua elämää kartanossa, vähitellen paljastuvia sukusalaisuuksia, mystisiä valkosulkaisia variksia ja selviytymistarinoita. Monipuolinen ja upea kirja kaiken kaikkiaan. Ainoa asia mistä en pitänyt oli kirjan epilogi. Se tuntui turhalta, nopealta selittelyltä. 

Taipumattomat, (Weyward, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Viia Viitanen

s.458

Sini Helminen: Veden vallassa

 

Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, eikä Kalevalan tarinoista koko ajan höpöttävän isän kanssa eläminen ole kovin helppoa, sillä omituisesta isästä tiedetään jo koulussakin. Koulu onkin nykyään vain valtava piinapenkki kiusaajineen. Sopeutuminen yhtään mihinkään tuntuu jo valmiikis vaikealta, mutta sitten Mari löytää jalastaan suomun! Lähistöllä oleva järvi houkuttelee päivä päivältä enemmän, vaikka isä kuinka varoittelee ja kieltää menemästä lähellekään.

"Uiskentelen pitkin kaislikon reunaa. Kerran kuvittelen tuntevani jonkun katseen selässäni, mutten löydä muuta kuin muutaman ahvenen ja yhden ruman ruutanan. Alan tuntea oloni tyhmäksi."s,121

Veden vallassa on kolmas osa Väkiveriset -sarjasta. 

Tämän sarjan lukeminen on ollut tauolla ihan luvattoman kauan, mutta nyt viimein oli aika palata tämän pariin. Tauko ei onneksi haitannut, sillä tämä on itsenäinen teos, vaikka sarjaan kuuluukin. Uudet hahmot takaavat sen, ettei ole niin vakavaa, vaikkei aiempien osien tapahtumat olisi kirkkaasti muistissa. 

Kirja tarjoaa melko helppolukuisen nykyaikaan sijoittuvan fantasiatarinan, jossa kotimainen mytologia sekoittuu nykypäivän nuorten arkeen. Tällä kertaa seikkaillaan vedenalaisissa maailmoissa, jossa Ahti ja Vellamo asustavat. 

Kirjassa on nopeatempoisia juonenkäänteitä, joiden parissa mielenkiinto säilyy. Koulukiusaaminen tuo kirjaan vakavampaa pohjaa, mutta tarinassa on myös huumoria, joten liian synkäksi tai totiseksi meno ei käy. 

Itse en ole suurin fani tälle "entinen paras kaveri laittaa korkokengät jalkaan ja alkaa pahimmaksi kiusaajaksi" jutulle, jonka ainakin kuvittelen nähneeni jo useissa kirjoissa ja elokuvissa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä muuten näiden nuorten elämä oli oikein kiinnostavaa. Parasta oli kuitenkin hupaisa seikkailu veden alla, siellä tuntui huumorikin kukoistavan, enemmän kuin kuivalla maalla. 

Veden vallassa

Myllylahti, 2018

Kansi: Karin Niemi

s.239

Leigh Bardugo: Saarto ja myrsky

 

Alina Starkov, ainoa tiedossa oleva auringonkutsuja, piilottelee yhdessä ystävänsä Malin kanssa. On nimittäin käynyt ilmi, että hyvin monet haluavat hyötyä hänen kyvyistään. Piilottelu ei kuitenkaan suju pitkään ja pian Alina on matkalla kohti vaaroja. Hänen on aika hyväksyä voimansa ja taistella pahuutta vastaan niiden avulla. Ongelmia on luvassa, sillä hänellä ei ole aavistustakaan kehen luottaa. Lisäksi hänen rakas Mal tuntuu etääntyvän hänestä vauhdilla.

"Painoin kämmenpohjani lujaa silmiäni vasten yrittäen painaa alas uhkaavat kyyneleet. Mitä minä oikein tein? En ollut kuningatar. En ollut pyhimys. Enkä todellakaan tiennyt, miten armeijaa johdettiin."s.157

Saarto ja myrsky on toinen osa Grishaversumi -fantasiatrilogiasta.

Alinan tarina jatkuu oikein kiinnostavasti. Kirja tarjoaa jännittäviä juonenkäänteitä, tarunhohtoisia olentoja ja taisteluja. Alinan henkiseen puoleen keskitytää myös edelleen paljon. Hän etsiikin omaa paikkaansa ja kamppailee luottamuksen kanssa, sillä välillä kadoksissa on luottamus niin toisiin kuin ihan häneen itseensäkin. Teemaan sopivasti, kirjassa onkin aika paljon salaisuuksia, jotka paljastuessaan luovat yllättäviä juonenkäänteitä. 

Ensimmäisessä osassa lempihahmokseni nousi Varjo, mutta tässä osassa en voi kyllä häntä enää lempihahmoksi nimetä. Kiinnostava hän kyllä edelleen on.  Hetken pelkäsinkin, että nytkö sitten on vain tyydyttävä lukemaan tylsääkin tylsemmän Malin kuulumisia sivu sivulta, mutta pelko oli turha, sillä tarinaan asteli uusi, varsin kiinnostava hahmo, Nikolai. Pidinkin eniten juuri Alinan ja Nikolain välisistä kohtauksista, sillä niistä välittyy lukijalle paljon tunteita, tuovatpa nuo hetket kirjaan huumoriakin. 

Kirjan lopulla ollaan jälleen jännässä paikassa ja odotukset trilogian päätökselle nostetaan korkeiksi. 

Saarto ja Myrsky, (Siege and Storm, 2013)

Aula & Co, 2020

Suom. Meri Kapari

s.427

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

 

On toukokuu ja pensionaatti Bellevuen kesäkausi lähestyy alkuaan. Disa valmistautuu vieraiden saapumiseen pitämällä tiukkaa kuria työntekijöilleen, ja ahkeroimalla toki itse erityisen kovin. Kaiken pitää olla täydellistä kun vieraat saapuvat.

Hjalmar elelee rauhaisaa elämää perheensä kanssa, mutta eräs ikävä tapahtuma avaa menneitä haavoja, jotka tuntuvat aina kummittelevan jossakin noissa surun täyttämissä huoneissa.

Aino haaveilee onnellisemmasta elämästä, opiskelee ja tekee töitä. Rakastuukin. Mutta vuoden edetessä uutiset käyvät yhä vain pelottavimmiksi. Voisiko sota tosiaan yltää aina Hankoon saakka?

"Kesäkuun alussa Bellevue ottaa vastaan ensimmäiset vieraat. Pensionaatti ravistautuu hereille ja alkaa pitkän talven jälkeen elää."s.51

Säilyt sydämessäin on talvisodan Hankoon sijoittuva historiallinen romaani, joka kuvaa tavallisten Hankolaisten elämää ennen sotaa ja sen aikana.

Tarinaa kerrotaan kolmen keskenään hyvin erilaisen päähenkilön näkökulmasta vuorotellen. Pidinkin kovasti siitä, miten erilaisiin paikkoihin, arkeen ja elämäntilanteisiin tällä kerrontatyylillä päästiin. Jokaiseen hahmoon myös kiintyy kirjan aikana, sillä heidät kaikki onnistutaan kuvaamaan niin aidosti.

Säilyt sydämessäin on upea kirja, jonka lukemista suosittelen lämpimästi. Kirjoitustyyli on vetävää ja kaunista. Hanko herää eloon upeine ykistyiskohtineen, kuten myös kaikki henkilöhahmot aitoine tunteineen, pelkoineen, iloineen ja suruineen. Vaikka etukäteen tietäsi, miten Hangon kävi talvisodassa, on silti jännittävää sukeltaa näiden hahmojen arkeen ja pelätä heidän kanssaan kuinka tulee käymään. Itselleni nuo asiat eivät olleet entuudestaan erityisen tuttuja, ja sainkin paljon uutta tietoa histoariallisista tapahtumista. Jatko-osa menee ehdottomasti lukulistalle, sillä tämän kirjan hahmot jäävät asumaan päähän ja heidän jatkonsa kiinnostaa. 

Luin tämän kirjan juuri sopivasti ennen kesäistä Hangon matkaa. Rintamamuseon kiertäminenkin oli entistä kiinnostavampaa tämän kirjan luettua, ja kirjasta tuttujen paikkojen, kuten keksitehtaan näkeminen teki kirjan tapahtumista entistä aidomman tuntuisia.

Säilyt sydämessäin, (Snart har sommarn blommat ut, 2022)

S&S, 2023

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

Kansi: Emmi Kyytsönen

s.427

Mila Teräs: Perhosen varjo

 

Linnea matkustaa Usvalaan kesäloman viettoon. Isoäidin luona ilmassa leijailee kukkien tuoksu, mutta myös vaietut salaisuudet. Kesä etenee vauhdilla. Linnea kamppailee itsensä kanssa, miksi ihmeessä hän ei pysty olemaan pienempi, kevyempi, parempi? Miten tuo hänen metsässä kohtaamansa ihana Mikael ikinä voisi pitää hänestä? Samalla Linnea alkaa saada vihiä kaikista noista vaietuista salaisuuksista. 

"Asetan sivut varoen takaisin hyllylle ja lukitsen kaapin. Tutkin vanhojen romaanien selkänahkoja. Alan selailla kirjaston kasvikirjoja ja kukkaensyklopedioita. Lopulta vanhan, hauraslehtisen kirjan kohdalla tärppää."s.142

Perhosen varjo tarjoaa ihanalla tavalla erikoisen nuortenkirjakokemuksen. 

Lyhyinä lukuina kulkeva tarina ja välähdyksenomaiset hetket tuovat tunteen, että vain tarkoin valitut, tärkeimmät hetket ovat päässeet kirjaan. Silti kirjaan mahtuu kokonainen tarina, josta ei puutu syvyyttä. Realistinen, rouhea ja rujo kuvailu kamppailusta syömishäiriön kanssa saa kirjassa suuren roolin, mutta sen rinnalla kulkee kaunis ja hempeä fantasiaelementtejä tarjoava tarina. 

Rakastin kirjan luontokuvausta, kukkia, tuoksuja, isoäitiä, Hedvigiä, metsiä, haudutettuja yrttiteemukillisia, tuoreita sämpölöitä, hilloja ja Usvalan kartanoa kirjoineen. Tässä on paljon kauniisti kirjoitettuja yksityiskohtia.

Tämän kirjan ahmaisee hetkessä ja ikävä Usvalaan jää. Ainoa miinus minun mielestäni oli kirjan loppupuolella oleva toimintakohtaus, joka oli hivenen irrallisen oloinen muuhun tarinaan nähden. Muutenkin se käsiteltiin todella nopeasti tilanteen suuruuteen nähden. Tämä rytinällä tapahtunut tilanne tuntui vaan omaan makuuni turhalta.

Perhosen varjo

Otava, 2012

Kansi: Kirsti Maula

s.252

Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset

 

Karjatilallinen Sami elelee Savon syrjäseuduilla. Vasta tapahtunut ero mietityttää, hänellä ja Jennillähän meni ihan hyvin, eikö? Samin äiti Paula asuu vielä poikansa kanssa, mutta miettii olisiko jo aika antaa pojan asua tilalla ihan itsekseen, ja mahdollisesti antaa itsekin vielä uudelle rakkaudelle mahdollisuus?

"Hänellä oli aikaa, koska satoi jo kolmatta päivää peräkkäin. Ohra oli puintikypsää, ja työ ehtinyt hyvälle mallille, mutta sateiden alattua jäänyt pahasti kesken. Jatkamaan pääsisi aikaisintaan parin kolmen päivän päästä."s.47

Sydänmaalaiset aloittaa maalaisromanttisen Sydänmaa -sarjan.

Tarinaa kerrotaan monen hahmon näkökulmasta. Mukavaa vaihtelua tuo se, että yksi näkökulmahahmoista on mies, Sami. Yleensä kun näiden maalaisromanttisten tarinoiden päähenkilöt ovat naisia. 

Tämän kirjan parissa ei ehdi tylsää hetkeä kokea, sillä juoni on pullollaan hahmoja, joilla on kaikilla omat ongelmansa ja pohdintansa. Lisäksi Sydänmaalla ehditään noin yleisellä tasolla käsitellä vaikka kuinka monenlaisia aiheita. Kuten maatalouden nykytilaa ja ihmisten muuttunutta ruokavaliota.

Tämä on mielestäi oikein sujuva sarjan aloitus ja viihdyin Sydänmaalla. Hahmojen jutustelut ja arki rullaa sujuvasti eteenpäin ja tarinaa on mukava lukea. Jos jotain pientä jäin kaipaamaan, niin hiukan enemmän arkisten asioiden kuvailua, hitusen hitaampaa tahtia. Nyt asioita oli niin valtavan paljon, että sellainen miljöön kuvaus, sun muu pieni tunnelmointi jäi hyvin vähäiseen rooliin, hahmot edellä siis kuljettiin läpi kirjan, mikä toki toimi sekin. 

Sydänmaalaiset

WSOY, 2024

Kansi: Ville Laihonen

s.285

Jennifer L. Armentrout: Liekkien valtakunta

 

Poppy on elänyt elämänsä hyvin suojattuna, huntujen verhoamana Neitona. Kaikki on kuitenkin muuttunut nopeasti, ja nyt hän on kaukana hovista. Tuntuu kuin kaikki hänelle tuttu olisikin ollut valetta, eikä hän tiedä mihin uskoa. Mutta sen hän tietää, että hänen on saatava nähdä veljensä Ian. Sen vuoksi hän voisi naida vaikka itse pimeyden valtiaan, prinssi Casteelin.

"Riviltä toiselle siirtyessäni en miettinyt Alastirilta kuulemiani asioita enkä sitä, mikä minua odottaisi linnakkeesta lähdettyämme. Nautin vain vapaudesta lukea mitä ikinä vain halusin."s.206

Liekkien valtakunta on toinen osa Veri ja tuhka -romantasia sarjasta.

Tarina jatkuu siitä mihin se ensimmäisessä osassa jäi, vaikkei kovin vauhdikkaasti. Tässä järkälemäisessä kirjassa ehtii kyllä tapahtua monenlaista, mutta välillä pysähdytään pitkiksi ajoiksi pohtimaan tunteita ilman kummempia tapahtumia. 

Poppyn ja Casteelin suhdekiemurat saavat valtavasti tilaa, mikä on omalla kohdallani hiukan harmi, sillä se on tässä sarjassa minua vähiten kiinnostava asia. Huomattavasti mieluummin luen Poppyn ja Kieranin sanailua, joka tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin tämän varsinaisen pääparin. Huomasin myös pidemmissä Poppyn ja Casteelin välisissä "romanttisissa" kohtauksissa odottavani jo niitä kiinnostavampia toiminnallisia kohtauksia, joissa varsinainen fantasiajuoni etenee. 

Pidin kyllä kirjasta paljon, etenkin juuri niistä toiminnallisemmista kohtauksista, joissa tämän fantasiamaailman salaisuudet ja kiemurat pikkuhiljaa paljastuvat. Poppyn matkaa on myös kiinnostava seurata. Hän on melkoisen itsepäinen ja sanavalmis päähenkilö, jonka sukujuuret herättävät suurta kiinnostusta. Ja huh, millainen loppu tällä kirjalla taas olikaan. Jatkoa onneksi ilmestyy jo syksymmällä.

Liekkien valtakunta, (A Kingdom of Flesh and Fire, 2020)

Karisto, 2025

Suom. Annika Eräpuro

s.701