Karjatilallinen Sami elelee Savon syrjäseuduilla. Vasta tapahtunut ero mietityttää, hänellä ja Jennillähän meni ihan hyvin, eikö? Samin äiti Paula asuu vielä poikansa kanssa, mutta miettii olisiko jo aika antaa pojan asua tilalla ihan itsekseen, ja mahdollisesti antaa itsekin vielä uudelle rakkaudelle mahdollisuus?
"Hänellä oli aikaa, koska satoi jo kolmatta päivää peräkkäin. Ohra oli puintikypsää, ja työ ehtinyt hyvälle mallille, mutta sateiden alattua jäänyt pahasti kesken. Jatkamaan pääsisi aikaisintaan parin kolmen päivän päästä."s.47
Sydänmaalaiset aloittaa maalaisromanttisen Sydänmaa -sarjan.
Tarinaa kerrotaan monen hahmon näkökulmasta. Mukavaa vaihtelua tuo se, että yksi näkökulmahahmoista on mies, Sami. Yleensä kun näiden maalaisromanttisten tarinoiden päähenkilöt ovat naisia.
Tämän kirjan parissa ei ehdi tylsää hetkeä kokea, sillä juoni on pullollaan hahmoja, joilla on kaikilla omat ongelmansa ja pohdintansa. Lisäksi Sydänmaalla ehditään noin yleisellä tasolla käsitellä vaikka kuinka monenlaisia aiheita. Kuten maatalouden nykytilaa ja ihmisten muuttunutta ruokavaliota.
Tämä on mielestäi oikein sujuva sarjan aloitus ja viihdyin Sydänmaalla. Hahmojen jutustelut ja arki rullaa sujuvasti eteenpäin ja tarinaa on mukava lukea. Jos jotain pientä jäin kaipaamaan, niin hiukan enemmän arkisten asioiden kuvailua, hitusen hitaampaa tahtia. Nyt asioita oli niin valtavan paljon, että sellainen miljöön kuvaus, sun muu pieni tunnelmointi jäi hyvin vähäiseen rooliin, hahmot edellä siis kuljettiin läpi kirjan, mikä toki toimi sekin.
Sydänmaalaiset
WSOY, 2024
Kansi: Ville Laihonen
s.285
Hei! Olipa mielenkiintoinen ja rehellinen postaus! Sydänmaalaiset kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, jossa maaseudun realismi yhdistyy henkilöiden sisäiseen kasvuun – kuten Sami, joka tasapainottelee isännän velvollisuuksien ja oman identiteettinsä välillä. Kirjassa on ilmeisesti myös avoimesti rakennettu sateenkaaritarinaa, mikä on virkistävää maaseutokuvaan 💫
VastaaPoista