Linnea matkustaa Usvalaan kesäloman viettoon. Isoäidin luona ilmassa leijailee kukkien tuoksu, mutta myös vaietut salaisuudet. Kesä etenee vauhdilla. Linnea kamppailee itsensä kanssa, miksi ihmeessä hän ei pysty olemaan pienempi, kevyempi, parempi? Miten tuo hänen metsässä kohtaamansa ihana Mikael ikinä voisi pitää hänestä? Samalla Linnea alkaa saada vihiä kaikista noista vaietuista salaisuuksista.
"Asetan sivut varoen takaisin hyllylle ja lukitsen kaapin. Tutkin vanhojen romaanien selkänahkoja. Alan selailla kirjaston kasvikirjoja ja kukkaensyklopedioita. Lopulta vanhan, hauraslehtisen kirjan kohdalla tärppää."s.142
Perhosen varjo tarjoaa ihanalla tavalla erikoisen nuortenkirjakokemuksen.
Lyhyinä lukuina kulkeva tarina ja välähdyksenomaiset hetket tuovat tunteen, että vain tarkoin valitut, tärkeimmät hetket ovat päässeet kirjaan. Silti kirjaan mahtuu kokonainen tarina, josta ei puutu syvyyttä. Realistinen, rouhea ja rujo kuvailu kamppailusta syömishäiriön kanssa saa kirjassa suuren roolin, mutta sen rinnalla kulkee kaunis ja hempeä fantasiaelementtejä tarjoava tarina.
Rakastin kirjan luontokuvausta, kukkia, tuoksuja, isoäitiä, Hedvigiä, metsiä, haudutettuja yrttiteemukillisia, tuoreita sämpölöitä, hilloja ja Usvalan kartanoa kirjoineen. Tässä on paljon kauniisti kirjoitettuja yksityiskohtia.
Tämän kirjan ahmaisee hetkessä ja ikävä Usvalaan jää. Ainoa miinus minun mielestäni oli kirjan loppupuolella oleva toimintakohtaus, joka oli hivenen irrallisen oloinen muuhun tarinaan nähden. Muutenkin se käsiteltiin todella nopeasti tilanteen suuruuteen nähden. Tämä rytinällä tapahtunut tilanne tuntui vaan omaan makuuni turhalta.
Perhosen varjo
Otava, 2012
Kansi: Kirsti Maula
s.252
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti