Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, eikä Kalevalan tarinoista koko ajan höpöttävän isän kanssa eläminen ole kovin helppoa, sillä omituisesta isästä tiedetään jo koulussakin. Koulu onkin nykyään vain valtava piinapenkki kiusaajineen. Sopeutuminen yhtään mihinkään tuntuu jo valmiikis vaikealta, mutta sitten Mari löytää jalastaan suomun! Lähistöllä oleva järvi houkuttelee päivä päivältä enemmän, vaikka isä kuinka varoittelee ja kieltää menemästä lähellekään.
"Uiskentelen pitkin kaislikon reunaa. Kerran kuvittelen tuntevani jonkun katseen selässäni, mutten löydä muuta kuin muutaman ahvenen ja yhden ruman ruutanan. Alan tuntea oloni tyhmäksi."s,121
Veden vallassa on kolmas osa Väkiveriset -sarjasta.
Tämän sarjan lukeminen on ollut tauolla ihan luvattoman kauan, mutta nyt viimein oli aika palata tämän pariin. Tauko ei onneksi haitannut, sillä tämä on itsenäinen teos, vaikka sarjaan kuuluukin. Uudet hahmot takaavat sen, ettei ole niin vakavaa, vaikkei aiempien osien tapahtumat olisi kirkkaasti muistissa.
Kirja tarjoaa melko helppolukuisen nykyaikaan sijoittuvan fantasiatarinan, jossa kotimainen mytologia sekoittuu nykypäivän nuorten arkeen. Tällä kertaa seikkaillaan vedenalaisissa maailmoissa, jossa Ahti ja Vellamo asustavat.
Kirjassa on nopeatempoisia juonenkäänteitä, joiden parissa mielenkiinto säilyy. Koulukiusaaminen tuo kirjaan vakavampaa pohjaa, mutta tarinassa on myös huumoria, joten liian synkäksi tai totiseksi meno ei käy.
Itse en ole suurin fani tälle "entinen paras kaveri laittaa korkokengät jalkaan ja alkaa pahimmaksi kiusaajaksi" jutulle, jonka ainakin kuvittelen nähneeni jo useissa kirjoissa ja elokuvissa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä muuten näiden nuorten elämä oli oikein kiinnostavaa. Parasta oli kuitenkin hupaisa seikkailu veden alla, siellä tuntui huumorikin kukoistavan, enemmän kuin kuivalla maalla.
Veden vallassa
Myllylahti, 2018
Kansi: Karin Niemi
s.239
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti