Eve Hietamies: Hammaskeiju

Antti ja Paavo Pasanen ovat täällä taas! Antti on pärjännyt yksinhuoltajana jo seitsemän vuotta ja Paavon on aika mennä kouluun. Kouluun meno ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Paavo olisi tarpeeksi vanha pärjätäkseen yksinään. Ongelmia ilmenee nopeasti, kun Antin pitäisi tehdä töitään ja Paavon lähteä ihan yksin kouluun. Koulun jälkeen olisi vuorossa iltapäiväkerho, joka ei tunnu olevan Paavon juttu lainkaan. Näissä uusissa asioissa olisi jo tarpeeksi murhetta tälle kahden hengen perheelle, mutta pian kuvioihin ilmaantuu monimutkaisia rakkaussuhteita ja pikkuveli, jonka on muutettava Pasasten luo.

Hammaskeiju on kolmas osa Pasasista kertovassa sarjassa.

Aivan mahtavaa, että Pasasten tarina sai jatkoa! Näissä kirjoissa kaikki on kohdallaan. On iloa, surua ja hauskoja hetkiä. Hietamies on luonut näihin kirjoihin loistavat hahmot, joiden kaikkien elämät kiinnostavat lukijaa, vaikka ei voisi mitenkään itse samaistua heidän tilanteisiinsa.  Hammaskeiju on yhtä upea, kuin edeltäjänsäkin, enkä keksi tästä mitään huonoa sanottavaa. En edes pienen pientä huomautusta. Kirjan tunnelma on käsin kosketeltavan aito ja Paavosta on kasvanut hulvaton koululainen, jonka toilailuja ei voi olla nauramatta. Kaiken huumorin keskeltä löytyy välillä vakavanpiakin hetkiä, jotka yhdessä huumorin kanssa tekevät Hammaskeijusta täydellisen kokonaisuuden.

Toivon kovasti, että tämä sarja saisi vielä jonakin päivänä jatkoa. Varmasti muitakin kiinnostaisi millainen on teini-Paavo. :D


Lue myös: Yösyöttö ja Tarhapäivä.


Hammaskeiju
Otava, 2017
s. 415
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Anna-Leena Härkönen: Sopan syvin olemus

Sopan syvin olemus on keittokirja, mutta ei tosiaankaan kovin perinteinen sellainen. Kirja on jaettu yhdeksään lukuun, joissa jokaisessa on muutamia ruokareseptejä höystettynä Härkösen havainnoilla ruuasta, ja monesta siihen liittyvästä asiasta, kuten ravintoloista ja illalliskutsuista.

Sopan syvin olemus on keittokirja, jossa esitellään ruokaa monenlaiseen tilanteeseen. Kirjasta löytyy keittoa, pitsaa, pullaa ja paljon muuta. Ehkä joku resepteistä lähtee kokeiluunkin, vaikka en tätä kirjaa varsinaisesti reseptien takia lukenutkaan.

Kirjoitukset reseptien ympärillä on samantyylisiä, kuin Härkösen kirjoissa, jotka ovat koottu lyhyistä teksteistä. (Esim. Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia.) Kirjoitukset ovat suorasanaisia, eikä ne kaunistele mitään. Välillä elämä on mukavaa, välillä taas ei, mutta joka tapauksessa on syötävä ruokaa ja mielellään vielä sellaista josta pitää.

Sopan syvin olemus on mainio kirja, mutta ei mielestäni Härkösen parhaimmistoa. Tämä johtuu kirjan alkupuolella kuvailluista ulkomaan ravintolakokemuksista, jotka eivät oikein istuneet menevään kirjoitustyyliin. Monet ravintoloiden nimet vilahtelivat tiuhaan tahtiin, eikä niistä mikään jäänyt mieleeni. Härkösen kommentit ravintoloista oli kuitenkin hauskaa luettavaa, joten voin silti suositella tätä kaikille, joille ruoka, ravintolat tai Härkösen kirjoitustyyli on lähellä sydäntä.


Sopan syvin olemus
Otava, 2000
s. 134
Kannen piirros: Pentti Otsamo

Vuosikatsaus 2017

Vuosi on jälleen kulunut kirjojen parissa ja on aika muistella hieman mennyttä vuotta.
Vuonna 2017 ehtisin blogiin postaamaan 58. kirjasta. Tavoitteenani oli lukea paljon suomalaista kirjallisuutta ja lisätä nuorten kirjoja lukulistalleni. Onnistuin molemmissa mielestäni kohtuullisesti. Suomalaisten kirjailijoiden kirjoja tuosta 58. kirjasta oli 29.

Nuorille suunnattu kirjallisuus ei ole koskaan ollut suuressa osassa blogissani, mutta viime vuonna sain määrää ihan mukavasti kasvatettua ja tänä vuonna aion jatkaa nuortenkirjojen parissa. Tutustuin viime vuonna kahteen mahtavaan nuortenkirja -sarjaan, joiden lukeminen jatkuu ehdottomasti tänä vuonna. Ensimmäinen sarjoista on kaikkien tuntema Harry Potter -sarja, josta ehtisin lukemaan kolme ensimmäistä osaa. Toinen sarjoista sijoittuu myös erilaiseen kouluympäristöön ja on fantasiaa. Tuuli Vuorman Roistoakatemia -sarjan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyi viime vuonna ja tänä vuonna odotellaankin jatkoa.
Näiden sarjojen lisäksi luin muutamia yksittäisiä nuortenkirjoja, sekä Salla Simukan Lumikki -trilogian.

Vuosi 2017 oli minulle hyvä kirjavuosi, sillä löysin monia uusia kirjailijoita, joiden tuotantoa haluan seurata ehdottomasti jatkossakin. Jostain syystä dekkareiden määrä oli viime vuonna hyvin vähäinen. Toki niitäkin luetuista kirjoista löytyy, mutta normaalia vähemmän kuitenkin. Kaikki viimevuonna lukemani kirjat löytyvät täältä.

Jää nähtäväksi osallistunko tänä vuonna johonkin kirjahaasteisiin. Olen muutamia katsellut, mutta en ole tehnyt päätöksiä vielä. Olen surkea haasteissa. Unohdan ne joka kerta tai sitten ajattelen, että luen haasteeseen sopivia kirjoja vähän myöhemmin ja lopulta haaste on ohi, enkä ole saanut luettua siihen lähestulkoon mitään.

Toivottavasti tästä alkaneesta vuodesta tulee minulle ja teille kaikille loistava kirjavuosi!

Juha Mäntylä: Joulukalenteri -24 jännityskertomusta

Joulukalenteri -24 jännityskertomusta on joulukalenteriksi suunniteltu novellikokoelma, josta löytyy kahdenkymmenenneljän eri kirjailijan kirjoittamat rikosnovellit. Tätä kirjaa ei ole tarkoitus lukea järjestyksessä alusta loppuun, vaan etuliepeestä löytyy kuvat luukuista ja tiedot miltä sivulta alkaa päivän novelli. Kirja toimii varmasti myös järjestyksessä luettuna, mutta idea on hauska, joten itse luin luukkujen numerojärjestyksessä.

Kirjailijat:

Henry Aho
Jaana Ala-Huissi
Anja Erämaja
Kari Hanhisuanto
Krista Hietakangas
Harri V. Hietikko
Sinikka Huusela
Aila Juvonen
Miia Kahila
Piia Kaikkonen
Jussi Katajala
Markku Keisala
Sonja Kinnunen
Jussi Kokkonen
Samuel Monk
Harri István Mäki
Juha Mäntylä
Raimo Mörö
Helena Numminen
Milla Ollikainen
Jasu Rinneoja
Tarja Sipiläinen
Pia Tervo
Helena Väisänen

24 jännityskertomusta toimi minulla tänä vuonna toisena kirjajoulukalenterina. Toisesta löytyy blogikirjoitus täältä. Monipuolinen novellivalikoima oli tässäkin joulukalenterissa. Muutama uusi kirjailija oli tuohon 2015 vuoden kalenteriin tullut, mutta paljon oli myös samoja, kuin tässä.

Tässäkin kalenterissa oli monta hyvää tarinaa, joista yksi erikoisimmista oli Kari Hanhisuannon Ensimmäinen joulu. Perinteisempää, mutta kiinnostavasti kirjoitettua rikosten selvittelyä tarjosi Piia Kaakkosen Edwardin joulu, Samuel Monkin Sormimerkit ja Raimo Mörön "Näytä keskisormesi". Vielä yhtenä novellina, jonka ideasta pidin paljon, täytyy mainita Piia Tervon Erilainen joululahja.


Joulukalenteri -24 jännityskertomusta
Reuna, 2014
s. 392

Juha Mäntylä: Joulukalenteri -Lusijan tarinoita

Joulukalenteri -Lusijan tarinoita koostuu kahdestakymmenestäneljästä rikosnovellista, joilla jokaisella on oma kirjoittajansa. Tässä vuoden 2015 joulukalenterissa novellit sijoittuvat eri puolille maailmaa ja kirjasta löytyy maailmankartta, josta voi seurata mihin novellien tapahtumat sijoittuvat. Suurin osa novelleista sijoittuu kuitenkin Suomeen.

Kirjailijat:

Marja-Sisko Aalto
Henry Aho
Jaana Ala-Huissi
Anja Erämaja
Petteri Hakkarainen
Kari Hanhisuanto
Harri V. Hietikko
Sinikka Huusela
Asta Ikonen
Aila Juvonen
Piia Kaikkonen
Jussi Katajala
Markku Keisala
JP Koskinen
Matti Laine
Harri István Mäki
Juha Mäntylä
Helena Numminen
Milla Ollikainen
Jasu Rinneoja
Tarja Sipiläinen
Riku Talvitie
Pia Tervo
Helena Väisänen

Tämän vuoden joulunodotus meni mukavasti näitä rikosnovelleja lukiessa. Tämä joulukalenteri on ideana loistava. En lue paljon novelleja, mutta tälläista kokoelmaa voisin harkita myös tuleviksi jouluiksi. Jouluisiksi läheskään kaikkia näistä novelleista ei voi sanoa, vaikka joulu suurimmassa osassa mainittiin.

Niin kuin odottaa voi kirjalta, jossa on näin paljon eri kirjoittajia, on novellit hyvin eri tyylisä ja laatuisia. Itse pidin eniten tarinoista, joiden tapahtumat sijoittuivat Suomeen. Novellit ovat niin lyhyitä, että ulkomaan maisemat, eivät ehdi lukijalle muodostua, ennen kuin tarina jo loppuu.

Omia suosikkejani novelleista ovat muun muassa Matti Laineen Rytikari ja JP Koskisen Musta joulu, jotka ovat hyvin kirjoitettuja aidon oloisia tarinoita. Anja Erämajan LVR, on surullinen, mutta kaunis novelli ja Milla Ollikaisen Tummanvaalea kuparikulta on lyhyt ja ytimekäs tarina, josta myös pidin suuresti. Toki joukosta löytyy myös muita hyviä novelleja, mutta nämä nyt parhaiten jäi mieleen joulukalenteria lukiessa.


Joulukalenteri -Lusijan tarinoita
Reuna, 2015
s. 363

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä

Himoshoppaaja Becky Brandon pääsee jälleen toteuttamaan unelmiaan. Hän muuttaa miehensä Luken ja tyttärensä Minnien kanssa Los Angelesiin. Beckyn mielikuvitus pääsee taas valloilleen ja hän aikoo tehdä itselleen mahtavan uran, hankkia loistoystäviä julkkisten joukosta ja tietysti hän aikoo päästä itse parrasvaloihin.
Becky keskittyy suunnitelmansa toteuttamiseen ja joukkoon sulautumiseen niin tehokkaasti, että kaikki muu ympärillä jää huomiotta. Niimpä Becky onnistuu suututtamaan lähes kaikki läheisensä ja huomaa pian seisovansa punaisella matolla yksin.  Beckyllä on tietysti miljoona rautaa tulessa ja kaikkien asioiden selvittäminen ei olekaan niin kovin yksinkertaista. Varsinkaan kun hänen rakas isänsä tuntuu pimittävän jonkin suuren salaisuuden.

Himoshoppaaja tähtien tiellä on Himoshoppaaja -sarjan seitsemäs osa.
Pelkäsin kuudennen osan luettuani, että sarja alkaa toistaa itseään, kun Becky lähti tässä kirjassa taas ulkomaille, mutta kirja oli täynnä tuoreita ja uusia ideoita, eikä Beckyn parissa näin ollen vieläkään tullut tylsää. Päinvastoin, minä alan viihtyä Beckyn seurassa kirja kirjalta enemmän, ja hänen toilailujensa pariin on mukava palata, vaikka hän ihmisenä onkin ärsyttävä. Tässäkin kirjassa sieltä pinnallisen shoppailijan pinnan alta onneksi pilkistelee taas järkevä perheestään välittävä nainen.

Shoppailu ei tällä kertaa ollutkaan yllätyksekseni niin suuressa roolissa. Toki Becky edelleen osteli, mutta selvästi kauppojen kiertely kohtauksia oli vähemmän ja muutenkin ostelu oli huomattavasti pienemmässä roolissa, kuin yleensä.

Himoshoppaaja tähtien tiellä jäi pahemmin kesken, kuin yksikään aiempi osa. Seuraavassa osassa onkin taas jännitettävää, vaikka en nyt aio paljastaa mitä kirjan lopussa tapahtui. Mielenkiintoisia salaisuuksia Becky ilmeisesti päätyy isästään selvittämään seuraavassa osassa.


Himoshoppaaja tähtien tiellä, (Shopaholic to the Stars, 2014)
WSOY, 2015
Suom. Irmeli Ruuska
Kansi: Laura Noponen
s. 471

Marko Leino: Joulutarina

Joulutarina on tarina Nikolaksesta ja siitä miten joulupukista tuli joulupukki. Nikolas on pieni poika, joka jää yllättäen orvoksi. Hän päätyy asumaan pieneen korvajoen kylään ystävällisten ihmisten luokse. Nikolas haluaa kiittää kyläläisiä kaikesta heidän tarjoamastaan avusta ja päättää tehdä heille lahjoja.

Kirja on jaettu 24. lukuun, eli sitä voisi hyvin käyttää joulukalenterina, mutta itse en olisi siihen pystynyt. Kirja oli luettava heti, sillä kokoajan tuntui olevan luvun lopussa jokin asia niin kesken, että oli pakko aloittaa seuraava luku. Ehkä tätä voisi käyttää kalenterina jonakin toisena jouluna, sillä monta lukukertaa tämä varmasti kestää.

Tämän parempaa joulunodotuskirjaa voi olla vaikea löytää. Joulutarina on tunnelmallinen, mutta kovin surullinen tarina. Nikolaksen elämä ja kaikki ne tunteet mitä pienen lapsen päässä liikkui sai tämän lukijan herkistymään lähes kyyneliin monesti kirjan edetessä.

Joulutarina sijoittuu vanhempaan aikaan ja Korvajoen kylässä eletään köyhyydessä. Marko Leinon luoma ympäristö luo jouluntunnelmaa aidoimmillaan. Pienet lämpöiset mökit, kyläläisten yhteisöllisyys, käsin tehdyt lahjat ja ihmisten ilo kovista ajoista huolimatta tuovat mieleen aidon jouluilon.


Joulutarina, (2007)
Gummerus
s. 286
Kannen suunnittelu: Snapper Films Oy ja Marko Paajala/ Design Paajala