lauantai 16. heinäkuuta 2022

Anneli Kivelä: Outo lintu Katajamäellä

 

Katajamäellä kiinnitetään tällä kertaa huomio Einarin ja Hilkan kotiin. vanhempi pariskunta on päästänyt Vuoksenmäen maatilan rapistumaan vuosien varrella, eikä Einari halua pistää rahaa kiinni oikeastaan mihinkään. Yllättäen tilalle haetaan nuori perijätär. Hilkalla ja Einarilla kun ei ole omia lapsia, tuodaan paikalle Einarin veljentytär Esti. 
Esti ei ole heti innoissaan uudestä perijättären roolistaan, mutta pikku hiljaa hänkin soputuu Katajamäen arkeen, niin kuin kovin moni muu ennen häntä. 
"Estin katse kiersi valoisaa, isoa tupaa. Minun sukuni kädenjäljet ovat kaikkialla näkyvissä. Miksi en siitä huolimatta tunne saapuneeni kotiin?"s.32
Outo lintu Katajamäellä on kahdeksas osa maalaisromanttisesta -Katajamäki sarjasta.
Jälleen matkasin Katajamäelle tuttujen ja uusien hahmojen pariin. Esti saa ihan mukavasti tilaa kirjasta, kun olen valitellut sitä, että päähenkilö tuntuu saavan aina vaan vähemmän tilaa, kun kaikki aika menee yleisesti kyläläisten asioiden puimiseen. 

Minua ärsytti muutama asia tätä lukiessa. En pitänyt siitä, miten muut suhtautuivat Estin pukeutumiseen tai meikkaamattomuuteen, sellainen omituinen arvottaminen, että tämä toinen nainen on paljon parempi ja reippaampi, kun hän laittautuu, ottaisit hänestä mallia -asenne, otti silmään monesti kirjan edetessä. Estin oma käytös ärsytti myös. En oikein saanut käsitystä siitä, miksi hän oli niin ylimielisen oloisena koko ajan Samelin seurassa, ja vähätteli tämän luonnonsuojelu ajatuksia. Toki tällä keinolla on varmaan yritetty tuoda jännitystä siihen, voisiko Estistä ja Samelista tulla pari, mutta ei toiminut minulle. Ärsytti. 

Näistä huolimatta matka Katajamäelle oli jälleen ihan mukava. Kirjalla oli omat kivat maaseutuhetkensä, ja tuttujen hahmojen dramaattisia kuvioita on aina yhtä jännä seurata. Tässä osassa parasta oli mielestäni Einarin ja Hilkan kitkerä parisuhde, mutta heidän asiansa käsiteltiin hyvin nopeasti suurista paljastuksista huolimatta. Tuli vähän sellainen olo, että nyt mainittiin kyllä kirjan kiinnostavimmat paljastukset ihan liian sivulause tyyppisesti. 


Outo lintu Katajamäellä
Karisto, 2013
s.240

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti