torstai 3. kesäkuuta 2021

Elina Aaltonen: Älä anna minun pudota

 

Helena palaa vuosien tauon jälkeen hevosharrastuksen pariin. Hän ostaa tyttärensä kanssa yhteisen hevosen. Viimein he voivat viettää yhteistä laatuaikaa. Yhteisen harrastuksen tuoma laatuaika ei kuitenkaan ole niin mukavaa, kuin Helena toivoi, ja pian hänen on tehtävä suuria päätöksiä. 
Tallilla Helena tuntee itsensä iloiseksi. Ihana Börje hevonen on hänelle alusta asti hyvin rakas ja yhteiset lenkit metsän keskellä ovat Helenalle äärimmäisen tärkeitä. Kun tallilla pyörivät komeat miehetkin kaiken lisäksi tuntuvat huomaavan hänet ja antavat huomiota, on tallilla käyminen entistä mukavampaa, vaikka kotona odottaakin aviomies Sampsa. 
"Eikä Aikaakaan, kun Jaana palaa mukanaan puolitoista metriä korkea, laikukas Irlannin cob -ruuna. Ulkona satava lumi on takertunut sen harjaan saaden musta-harmaa-valkoiset jouhet kauniin kuuran peittoon. Kirjava takapuoli on pyöreä ja aivan lumen peitossa."s.5
Älä anna minun pudota on aikuisille tarkoitettu heppakirja. 
Muistaakseni tämä on aivan ensimmäinen lukemani heppakirja, joka on oikeasti tarkoitetu aikuisille. Näitä kun ei ihan joka päivä tule vastaan. Olinkin iloisesti yllättynyt kun törmäsin tähän ja otin heti lukuun. 

Älä anna minun pudota on helppolukuinen romantiikan ja hevosten täyteinen tarina. Hevosjuttujen lisäksi kirjassa parasta oli aidontuntuinen päähenkilö. Helena on noin 50-vuotias, kahden lapsen äiti, joka on naimisissa. Suhde on vuosien saatossa hieman väljähtänyt ja nuoruuden harrastuksetkin on jäänyt. Olikin ihanaa lukea Helenan matkasta takaisin hevosmaailmaan. Etenkin kun Helenaa ei kuvailla kuin hän olisi jonkinlainen supernainen, vaan kirjan sivuilta esiin tulee hieman arka, itseään etsivä nainen, jolla on omat sairautensa ja vikansa. Pelot, surut, onnen hetket ja onnistumisen tunteet kuvaillaan hyvin ja päähenkilöstä on helppo pitää. Varsinkin kun Helena ei jää surkuttelemaan ja kierimään itsesäälissä liian pitkiksi ajoiksi, vaan tarttuu myös toimeen, eikä syytä kaikkia muita omista virheistään. 

Ratsastusta ja tallielämää on saatu riittävästi tarinaan, vaikka suhdekiemuroita ja draamaa onkin runsaasti. Ainoa asia josta en oikein innostunut oli Veikko ja hänen jotenkin tökerö olemus kirjassa. Kohtaukset, joissa hän oli mukana olivat ainoita, jotka eivät tuntuneet lainkaan uskottavilta. Jotenkin hän vain oli ihan liikaa, ilman mitään syytä. Kirja oli kuitenkin oikein hyvä kokonaisuus ja mielelläni lukisin lisääkin Helenan tallielämästä ja tulevista kuvioista. 


Älä anna minun pudota
BoD, 2020
s.181 e-kirja

1 kommentti:

  1. Onpas jännä, että aikuisille on tehty hevoskirja! Tämä olisi varmaan hyvä välipala. :)

    VastaaPoista